Metsäpäällysmies M. W. Wænnerberg. / Finska forstföreni Meddelandet 1.1.1899.

Onko poro hyödyllinen vaiko vahin- gollinen metsän uudelle kasvulle.


Kysymyksestä: ,"onko poro hyödyllinen vaiko vahingollinen metsän uu-delle kasvulle ja viihtymiselle niissä seuduissa meidän maatamme, jois-sa poronjäkälää kyllin runsaasti löytyy niille ravinnoksi", rohkenen nöy-rimmin antaa seuraavan lausunnon, perustuen kokemukseeni, minkä mina 21 vuotisen oleskeluni aikana täällä pohjan perillä olen saavutta-nut.

Minun mielipiteeni on se, että porot useamman laatuisia valiinkoja ai-kaan saavat mäntymetsien kasvuun täällä pohjan perillä, ja tahdon ne tässä alempana mainita.

1.). Keväisin paljaitten pilkkujen ilmestyessä metsiin. kankaille ja vaaroil-le, etsivät porot ne heti ja syövät ne niin putipuhtaiksi, etta paljas musta multa tulee esille, kaikki puunjuuret paljastuvat ja suuremmassa tai pie-nemmässä määrässä vahingoittuvat porojen terävien sorkkain kautta, niin etta puiden sitten, kuivien kuumien suvien vallitessa, on pakosta kuoleminen, kun kaikki se tuuhea jäkälä, mikä puulle on kosteuden ja ra-vinnon toimittanut, on poistunut puiden juurilta; sillä se vähäinen ja laiha ruokamulta, joka täällä pohjoisessa on löytymässä. on niin kuiva ja ra-vintoa paitsi, kun ei siinä kosteutta löydy yhtään. Se on vain ohut kuori-peite, niin pian kuin jäkälä on tullut pois.


Tavallisimmin ovat meidän pohjoiset ja luoteiset metsämaamme kuivia sora- ja vierinkivikankaita, joilla kasvipeite on miltei yksinomaan jäkälää, marjanvarsia ja paikoin kanorvaa tahi yariksenvarpaita. Kun nyt tuuhea jäkäläpeite on puiden juurilta poistunut ja ne sitä paitse poron sorkista ovat vahingoittuneet, kuolevat puut tahi keloutuvat vuosi vuodelta pitkin metsärajaa, missa suurimmat porolaumat ennen övat kuljeksineet ja vie-läkin kuljeskelevat. Kuten tiedetään, övat ennen suuret laumat norjalai-sia poroja tulleet yli rajan, ja vieläkin sitä tekevät, ja syöneet kaikki raja-seudut, varsinkin kangasmaat ja vaarat keväisin tyhjiksi. Aikaisemmin käytti norjalaisia, venäläisiä ja suomalaisia lappalaisia porojaan yhtei-sesti laitumella meidän rajamaillamme. Vielä minun tänne tullessani löy-tyi "skolter-lappalaisia" rajalla vakaasti asuvina.

Mauritz W. Wænerberg, metsänhoitaja. Kuuluisa ”Lapin setä” Thulen kartanon isäntä Inarissa. Kuva: Suomen Kuvalehti 10.3.1923.

Luostokka-poro syömässä jäkälää 19.10.1923. Kuva: Juhani Ahola. / Museovirasto.

2.). Tunturilappalaisillamme on myös suuri paljous härkäporoja, run-saammin kuin mitä naarasporojansa varten tarvitsisivat. Itse he eivät voi näitä villejä, suuria härkä- poroja pidellä ja hoidella, vaan ne vapaasti harhailevat maita mantereita; varsinkin "kiima-aikana" ovat ne rajuim- millaan ja tekevät mitä suurinta vahinkoa kasvavalle, nuorelle mänty-metsälle, kiukuissaan kyhniten sarviansa jokaikiseen kasvostoon, joka heidän tiehensä sattuu. Sarviaan kahnatessaan saadakseen keden pois ne myös suuren joukon nuoria havupuita hävittävät, sillä ne eivät koivu-puihin tyydy, jos vaan mäntyjä on saatavissa. Tuo haitta olisi kyllä autet-tavissa sillä, ettei tunturilappalaisilla saisi olla useampaa kuin 10 härkä-poroa kutakin satakuntaa naarasporoja kohti, sen sijaan että heillä nyt on niitä sadoltaisin. Silloinpa porolappalaiset itse voisivatkin hoitaa här-kiänsä ja saada ne laumassaan pysymään, jota he nyt eivät taida.


3.). Suvisin, kun poroja enin ahdistaa niiden pahin vihollinen, "turpapaar-ma", joka niitä sieramiin pistelee ja aikaansaa n.k. "kurmot", jotka poroja kiusaavat, silloin porot tuhansiin ja päälle senkin nousevin laumoin kul-jeksivat yöt päivät ympäri maan niin taajoissa parvissa, että lauman ym-pärillä syntyvä kuumuus on tuskastuttava, ja tomu ja höyry ympäröi sitä, elukkain rynnistäessä eteenpäin turpa maahan painettuna. Silloin häviin-tyy kaikki jäkälä ja nuori metsä, joka sen eteen tulee, niin että maa muut-tuu aivan mustaksi, täta lappalaiset nimittävät "Jörnum", kun porot siten kulkevat taajoissa laumoissa suojellakseen itseänsä vaaralliselta vihol-liseltaan.

4.). Paikoillaan asuva lappalaisväestö kokoaa syksyisin itse poronsa, ja hoitelee niitä sitten syksyn ja talven lähellä talojansa, jos laidunta löytyy, muuten kruunun metsässä. Kaikki lypsyporot kytketään syksyllä lypsä-misen takia, mutta kun nyt suurella osalla lappalaisiamme ja talollisiam-me jo on aina 500-1,000 poroon ja enemmänkin, niin on suuri syöttö-maa-ala tarpeen näiden kytkettyjen lehmäin ravinnon saamiseksi, kun niitä täytyy kertaa päivässä siirtää paikasta toiseen. Jotteivät porot sot-keutuisi lähellä seisoviin eli maassa oleviin puihin kiinni, raivaavat po-roinhoitajat pois kaikki nuoret puut, jotka ovat tiellä, ja siten he vuosittain hävittävät monia tuhansia puita hoitopiirin rajoissa, sekä siitä osasta metsää, joka on taloille aijottu, että kruununkin yhteisrnetsästä.

Piirin hoitajana täällä oloaikanani olen kuitenkin joka kevät kuulutuksen kautta seurakuntain kirkoissa varoittanut poroin hoitajia ja omistajia suot-ta kaatelemasta nuorta metsää poroja hoitaessaan, mutta siitä huolimat-ta he sitä tekevät siellä täällä, ja sellaista haaskausta on mahdotonta saada todistetuksi, sillä milloin hoitaa poroja toinen, milloin toinen, ja toi-nen toistansa syyttelee. Tämä tapa on kuitenkin likitienoilla vähennyt, missä sitä olen voinut silmällä pitää, vaan siitä huolimatta sitä tapahtuu vielä kyllä suurissa määrin, ja olisi se saatava sakko-uhalla tahi lain voi-malla estetyksi. Sillä metsälain ankarat pykälät eivät ota täällä oikein so-veltuaksensa. Lappalaiset arvelevat olevansa vanhan nautinto-oikeuden ja lapinveron nojalla oikeutettuja paraimmalla tavalla hoitelemaan poro-jansa yhteismaan rajoissa.

Porokiiliäinen eli kurmu, kurmupaarma tai kurmulintu (Hypoderma tarandi, vanh. Oedemagena tarandi) on poroissa elävä ulkoloinen. Kurmu laskee munansa poroon elokuun loppupuolella. Toukkavaiheessa kurmut kaivautuvat poron nahkan alle, selkäpuolelle, josta ne seuraavana kesänä kesäkuussa pudottautuvat maahan koteloitumaan. Poronnahkaan jää arpi, kun kurmun tekemä reikä hiljalleen kesän aikana paranee. Kuva ja teksti: Wikipedia.

5.). Jotkut herroista metsänhoitajista näyttävät olevan sitä mieltä, että puunsiemen helpommin itää sellaisilla mailla, joilta jäkälä on poissyötet-ty, mutta sitä mielipidettä vastaan uskallan panna vastalauseeni; sillä niin ei ole laita täällä pohjan perillä, missa ruokamulta on perin laiha, kui-va milteipä kokonaan puuttuukin. Niillä täkäläisillä kangasmailla, joilla jä-kälää löytyy runsaasti ja hyvää, siellä löytyy myös hyvää nuorta metsää ja mäntykasvostoja, mutta paljaiksi syötetyillä kankailla on ani harvassa nuoria kasvostoja tavattavina.


Esimerkkinä voin mainita, että Tuuruharjun metsäseudussa, missä po-ronjäkälä on runsain ja vähimmin syötetty, siellä löytyy erittäin kaunis nuorimetsä, joka on noussut minun täällä ollessani. Samoin myös "Poh-joinen" nimisen verotaloni aitausmaassa, joka nyt on saanut 18-19 vuo-den ajan olla poroilta rauhassa; siellä tavataan kauniin nuori mäntymet-sä koko näillä mailla, vaikka jäkälä siellä on ainakin korttelin pituista ja hyvin taajaa. Siitä voipi huomata, että puunsiemen täällä pohjan perillä paremmin itää jäkäläkentillä kuin kuivilla paljaaksi syötetyillä kangas-mailla. Jäkälässä on aina kosteutta, sentähden siemen siinä itää parem-min ja kiinteämmäksi. Hennot taimet myöskin suojeltuvat jäkälän sisäs-sä, missa ne versovatkin ja sen vuoksi viihtyvät myös paremmin, kuin aukeilla paljaiksi syötetyillä kentillä; se on minun täysi vakaumukseni.

Kyllä porot joltisenkin vahingon metsille täällä pohjoisessa aikaan saa-vat, mutta se on haitta, jota meidän suuresti valistuneen hallituksemme täytyy sietää ja kärsiä. Sillä poro on Lappimme ainoa todenteolla hedel-mää tuottava pelto, josta lappalaisväestön tulee saada toimeentulonsa. Niistä hän saa ruokansa ja vaatteensa, sekä rahoja maksettaviinsa ve-roihin y. m., ja lopuksi me Lapinmaan asukkaat yksin porolla voimme päästä kulkemaan erämaissa talviseen aikaan, täällä, missa ei teitä ni-meksi löydy. Siitäkin syystä täytyy poronhoitoa vaalia eikä millään tavoin sortaa. Mutta kyllä olisi laki tarpeen laadittavaksi, paremman poronhoi-don saavuttamiseksi Lapissamme, ja on siitä kysymystä ollutkin, kun läänin herra kuvernööri tämän kuun 4:nä päivänä piti kokousta täällä tuosta asiasta Keis. Senaatin päätöksen nojalla 22 p:ltä huhtik. 1898.

Kahden viimeisen vuoden kuluessa ovat poromme täällä Inarissa jota-kuinkin karttuneet, niin että seurakunnassa nyt löytynee noin 19-20,000 poroa, vaikkakin suuret lukumäärät vuosittain myydään ja syödään kun-nassa ja sen lisäksi kuljetetaan Norjaan. Täällä lasketaan, että jos ken omistaa 100 poroa, niin hän niistä saa vuotuisesti myydä 20 kappaletta, ilman että lukumäärä vähenee, vaan päinvastoin suotuisina vuosina li-sääntyy. Siitä selviää, että porolauma on Lapin "viljavainio' kuten suoma-laiset sanovat.