Niesta. (Yrjö Alaruikka) / Poromies 1933.

Poromies-porinoita 4.




Taivalkosken pitäjän eräässä kylässä asuu mies, joka kantaa nimeä Aadam Kaleton. Tutustuimme tähän Aatamiin viime heinäkuussa ja kun hän Niestan mielestä oli vaikuttava tekijä siinä, että Taivalkosken palis-kunnassa ensimmäinen kerta viime kesänä toimitettiin kesämerkintää, tai ainakin aloitettiin vasojen kesämerkintä kaikkien sääntöjen mukai-sesti, niin mainitsemme hänet tässä porinoiden alussa aivan nimeltään.

Tämä Aatami on vanhana miehenä ryhtynyt harjoittamaan poronhoitoa, mutta kuitenkin on hänessä tuo eläväksi tekevä poromiehenhenki voi-makkaimpia, mitä olemme toistaiseksi tavanneet reissuillamme. Liikutta-vaa oli katsella, kun hän kesäaidassa vaali vasoja. Meitä poromiehiä syytetään raakalaisuudesta porojen kohtelussa, mutta jos kuinka inno-kas eläinsuojelusyhdistyksen jäsen olisi nähnyt tämän miehen esiinty-misen poroaidalla, niin varmaan hän olisi perinpohjaisesti luopunut tuos-ta syytöksestä.

Että poromiesten tietoon tulisi, mitenkä Taivalkosken paliskunnassa ke-sätoiminta alkoi, kerromme sen tässä. Heinäkuun 6 päivänä allekirjoitta-nut saapui Taivalkosken kirkonkylään, jonne oli sitten viime käyntimme ilmestynyt kirkkokin, joten sitä nyt voidaan sanoa hyvällä syyllä kirkon-kyläksi eikä papinkyläksi. Kristikansa vietti parhaillaan seuroja. Ollimme matkallamme poikenneet poroisäntien kotipaikoissa ja aina saaneet vas-taukseksi, tiedustellessamme isäntää, että hän on kirkolla isoissa seu-roissa, jonka vuoksi päätimmekin, että sieltähän ne sitten tapaa oikein joukolla ja niin kävikin. Miehet löytyivät ja asioista puhuttiin. Kaleton Aa-tamikin tuli puheillemme ja tuumi, että hän on tässä pitemmän aikaa pyydellyt muita miehiä mukaan, että koetettaisiin sitä teidän esittämää vasamerkintää nyt kesällä.
- Olemme sitä jo kerran yrittäneetkin, mutta emme saaneet poroja ai-taan.

Kysyimme, mihin aikaan, päivästä sattui aitaan ajo?

- Iltahan se oli, ja porot ryöstäytyivät ja hajaantuivat.

- No. niin se käypi illalla tavallisesti muissakin paliskunnissa, eihän porot ole niin tyhmiä, että parhaan syöntiaikansa viettäisivät aidassa miesten kiusattavana muuallakaan, mitä sitten täällä, jossa ne ovat oppineet pi-tämään aivan oman päänsä.

- No mitenkä niitten kanssa sitten pelattaisiin, että saataisiin aitaan? Minullakin on paljon vaatimia, jotka varmaan vasovat, mutta en kuiten-kaan saa niiltä vasoja merkkiin, vaan menevät peuroiksi ja vieläpä vie-raisiin paliskuntiin.

Siinä Aatamin kanssa tuumatessa sovimme, että hän lähtee kahden muun miehen kanssa hakemaan poroja ylös laitumelta ja kun he ne löytävät, tulee kolmas mies sanomaan siitä allekirjoittaneelle molempien toisten jäädessä poroja paimentamaan. Nimittäin allekirjoittaneella oli muitten paliskuntien miesten kanssa myös neuvottelu kesämerkinnän alkamisesta, joten emme ehtineet Aatamin kanssa metsään. Samana päivänä kello 16 tulikin kolmas mies sanomaan, että porot ovat löyty-neet, pitäisi lähteä niitä aitaan viemään. Sanoimme hänelle, että antaa Aatamin nyt tutustua yöllä porojen paimennukseen, aamulla sitten men-nään porot panemaan aitaan.

Mutta mitä luulette Aatamin yöllä tästä tuumineen, kun porot alkoivat il-lalla hajaantua ruokailemaan? Hän oli allekirjoittanutta manannut aika-lailla, toverinsa kertoman mukaan, että kun ei nyt saattanut tulla näyttä-mään sitä aitaanpanoa, kun kerran porotkin olivat käsillä. Allekirjoittanut nukkui ja näki unia villeistä poroista, jotka pantiin aitaan. Niinpä sitten aamulla kello puoli kuuden tienoissa lähdettiin katsomaan, kuinka Aata-mi oli yön aikaan poroineen jaksanut. Tunnin matkan jälkeen tavatiinkin hänet tovereineen hyvin aurinkoisella tuulella. Eikä kummakaan, kun heillä oli noin 300 poroa käsittävä parttio koolla, jossa oli lähes parisataa merkitöntä vasaa. Aatami oli poroja seuratessaan katsellut myös. kuin-ka hänen vaatimillaan oli vasoja ja tuumi aamulla, että kymmentä hän tästä parttiosta toivoo itselleen. Siinä aamuauringon kirkkaasti loistaessa ja porojen palkiessa hietikkoisella kankaalla oli meillä viidellä miehellä aikaa tuumata, mitenkä se aitaan vienti toteutetaan. Porot eivät ollen-kaan arvanneet meidän metkujamme, sillä ne olivat talvella lumenai-kaankin tottuneet monikymmenmiehisen voiman pakottamana aitaan menemään.

Kun sotasuunnitelma oli valmis, niin ryhdyttiin tietenkin heti toimeen. Kolmisen tunnin taivuttelun jälkeen olivatkin porot valmiit aitaan ajetta-viksi.Kuuma aurinko, kovasti surraava räkkä ja sitkeästi ja sisukkaasti poroja seuravat miehet olivat sinä voimana, jonka edessä villikin poro talttuu. Kello puoli kaksitoista päivällä olivat porot aidassa. Kun savut oli saatu ja porot sillä vapautettu paarmoilta ja sääskiltä. menivät miehetkin hetkeksi. lepäämään. Täällä aidan lähellä olevalla lähteellä tuumi Aatami allekirjoittaneelle, että eipä hän olisi uskonut, että ne aitaan saadaan ja kysäisi heti, miksi en illalla tullut. Selitin hänelle, että jos me olisimme il-lalla tuossa kello 16 tienoissa alkaneet niitä aitaan hommata, niin ties missä nyt porot olisivat, voisivat olla jo Näljängän paliskunnan alueella.

Miksi niin? oli heti kysymys valmis.

- Kuules nyt, huomasithan, kuinka porot illalla alkoivat hajaantua?

- Huomasin kyllä.

- Siinähän se onkin vitsi. Kuumanaikaan kesällä porot syövät melkein yksinomaan yön aikaan.. Ne eivät voi päivällä syödä räkän kiusaamisen vuoksi, vaan hakevat ne turvaa toisistaan. Etkös tunne kuinka nytkin tuo lauma päivällä tuoksuu merkilliselle? Tuota tuoksua kaippovat paarmat, mitä useampi poroja on yksissä, sitä voimakkaampi on tuo tuoksu. Huo-masithan. kun me kuljetimme niitä, niin ne yksilöt, jotka karkasivat lau-masta, tulivat pian miesten välistä takaisin laumaan. Niillä ei ole yksin hyvä olla paarmojen käsissä. Toinen tekijä päivällä on kuuma auringon-paiste. Oletkos koskaan nähnyt poron hikoilevan niinkuin esim. hevosen kuumalla ilmalla, kun sitä lujasti ajetaan? En ole. Siinä on toinen vitsi. Kun me auringon kirkkaasti paistaessa ajelimme niitä. niin ne lämpe-nivät, mutta koska ne eivät hikoilleet, niin ne kovasta lämmöstä pehme-nivät. Ne talttuivat ja tulivat lopuksi meidän hallittaviksemme ja hätäkös meillä sitten enää oli. ajeltiin kuin lehmikarjaa, vai kuinka?

- Niinhän se oli. kun tuota ei ole ennemmin tullut hoksanneeksi.

Mutta Aatami ei ollut kauan murheettomana.

- Nyt ne varmaan kuolevat meillä janoon kun ei ole aidassa vesipaikkaa.

-Ole huoleton, jos olisit ollut sotaväessä ja siellä joutunut kuumalla ke-sällä pitkille marsseille, niin päällystö olisi kieltänyt sinua juomasta vettä. Ne hyväkkäät kun tietävät, että jos mies lämpöiseksi marssittuaan juo vettä, niin hän jää pian pois joukosta ja joutuu rattaille könöttämään. Jos me nyt antaisimme esim. vasoille vettä, vanhemmat porot eivät sitä joisi-kaan. siksi viisaita ne ovat. niin vasat niin kuin sanotaan pehmenisivät (sairastuisivat), emmekä saisi niitä emilleen menemään, vaan jäisi mer-kitseminen kokonaan. Tässä on pääasiana se, ettemme liiaksi rasita niitä, vaan hiljalleen, levähdystaukojen kanssa koetamme työt suorittaa. Ja jos joku saa pyörtymyskohtauksen, niin se kaatuu ja vetää kielensä kurkkuun, jolloin sivalletaan kieli pois kurkustaja annetaan ryyppy kyl-mää vettä, niin paranee se heti. Se. mikä meidän on muistettava, on. et-tä me laskemme ne pois aidasta viimeistään kello yhteentoista mennes-sä.

- Lakiako pelkäät? tuumi Aatami.

- Mitäs pötyjä. Vaikka laki säätääkin, ettei poroja saa pitää kuin korkein-taan kaksitoista tuntia aidassa niin kukas sitä täällä on valvomassa? Mutta se on meidän oma etumme. Sinähän olet kai joskus tehnyt työtä oikein palaviin ja väsymykseen saakka?

- Kyllä olen, saahan sitä, kun korpea raivaa, koettaa voimiaan monesti yli kuntonsakin.

- No niin, sinulle ei kuumana ja väsyneenä maista ruoka, mutta heti, kun olet pikkuisen levännyt ja palava on häipynyt, on sinulla vihainen nälkä? Niin on. Sama seikka on tässäkin. Porot on saatava aikanaan syömään, sillä huomenna niitä odottaa jälleen ehkä kuuma päivä ja nuo säälimät-tömät paarmat ja sääsket. Jos sinä et saa kovan päivätyön jälkeen ruo-kaa, vaan piinataan sinua syömättömänä seuraavaan päivään, jolloin syömättä kuskataan työhön, niin loppu sinusta pian tulee.

- Niin tuleekin.

- Samat meiningit, jos porot eivät saa yötä rauhassa syödä, eivätkä siis vasat saa vaatimilta maitoa, niin en mene takaamaan niiden elämisen jatkumista, nyt kyllä, kun toimitaan niitä liiaksi rasittamatta.


Niin sitä sitten toimittiinkin. Työn tuloksena oli toista sataa vasaa ja neli-senkymmentä peuraa merkkiin ja porot saatiin kello puoli yksitoista pois aidasta. Seuraavana päivänä oli työtä jatkettu. Emme joutaneet sen pi-temmälle paikan päällä työn onnistumista seuraamaan, kun täytyi läh-teä toiseen paliskuntaan. Sen vain sanomme, että Aatami oli tyytyväinen ja tyytyväinen oli Niestakin. Niin, että paljon vain terveisiä Aatamille ja muille mukana olleille ja hyvää jatkoa seuraavana kesänä sillä perus-teella, että koetatte porot laskea illalla jo kello kahdeksan tienoissa pois aidasta. Työtähän voi seuraavana päivänä jatkaa samoissa poroissa. Porot siinä kesyyntyvät ja tottuvat paimennukseen. On muistettava, että työ tekijänsä palkitsee. Sitkeä ja määrätietoinen kesäpaimennus palkit-see moninkertaisesti vaivat takaisin. No niin, kerroimme tämän esimerk-kinä monista muista samanlaisista sattumista porojen kesämerkinnän aloittelussa..

Vasotuskolhas.

Nyt siirrymme pois erämaasta ja annamme muistojen lentää Rovanie-melle Kino-teatteriin kahteen viime Jussinpäivän aattoon. Siis aaton-aattoon ja itse aattoon. Näinä päivinä oli mainitussa paikassa edustaja-luvultaan suurin kokous, mitä maamme poromiehet ovat koskaan pitä-neet. Poromiehethän kyllä pitävät tuon tuostakin kokouksia. Se kun hei-dän toimintansa on yhteistoimintaa. Paliskuntien kokouksissa päätetään kaikki pienimmätkin jutut. Olemme kyllä mielessämme olleet pitemmän aikaa sitä kantaa, että poroisännille pitäisi sälyttää enemmän vastuuta hartioille kuin mitä heille nykyään sälytetään. Paliskuntahan on liike, jos-sa poroisäntä on edesvastuullinen johtaja, eikä sille saisi kokouksessa kaikkia asioita määritellä käsiin niinkuin alla vuosikymmenen olevalle po-jalle, jonka äiti ensi kertoja lähettää asialle kaupunkiin. Yksityiskohtaisilla päätöksillä sidotaan poroisäntien kädet sellaisissakin asioissa, joissa hän olisi voinut toimia toisin ja paremmin kuin paliskunnan kokouspää-töksen puitteissa on ollut mahdollista. Siis enemmän valtaa ja vastuuta poroisännille ja isännäksi mies, joka kykenee eteen tulevat tehtävät hoi-tamaan. Palaamme asiaan yksityiskohtaisemmin toisella kertaa sopi-vassa tilaisuudessa.

Tarkoituksemme oli kertoa jo mainitusta kokouksesta. Siellä oli miestä aina Petsamoa myöten. Silmäntekeviäkin. Olihan siellä m.m. ministeri Elfving, rajakomendantti. eversti \illamo, poliisimestari Manninen, tohtori Hänninen y.m. suuruuksia. Ruotsistakin oli saapunut oikea lapinvouti Pappila ja hänen lappalaissyntyinen adjutanttinsa. Niin että herrat olivat kovin ystävällisiä, kun saapuivat, monet kiitokset vain poromiesten puo-lesta.

Kokouksesta ja sen kulusta on poliisimestari Manninen ottanut vapau-den leukailla Helsingin Sanomain palstoilla. Kiitos vain siitäkin! Ei meillä sitä vastaan mitään ole, tahdomme vain pikkaisen huomauttaa niistä numeroista, joissa .poliisimestari kertoo olleen virheen, jotka jokin pyy-detty esitelmöitsijä esitti kokoukselle etteivät ne niin tuhottoman virheel-lisiä olleet meidän käsityksemme mukaan. Täytyy nimittäin ottaa huo-mioon, että poronhoidon puhdasta tuottoa on puolella laskenut huima tuotteitten hinnan lasku. Asioitakin käsiteltiin ja puheenvuoroja käytettiin niin lukuisasti, että jotkut mukana olleet ovat saaneet allekirjoittaneelle aiheen mainita, että jos yhdistys järjestää kokouksia tiheämpään, niin pian poromiehet valtaavat kaikki pohjoiset kansanedustajain paikat, niin tottuneiksi kansanpuhujiksi he kehittyvät. Huolensa kullakin.

Sanottu kokous osoitti, että poromiehet alkavat hyvinkin valveutua. Kyllä se niin onkin, että jos me jatkuvasti osoitamme tuollaista yhteisymmär-rystä, niin pakko on poroasioittenkin järjestyä, vaikka ne mutkallisiakin olisivat. Kokouksesta ja sen päätöksistä on toisessa paikassa tätä lehteä tarkka .selostus, joten emme kajoa siihen tämän enempää. Vaatimattomana toivomuksena Niesta tahtoo lausua, että tuo saavutettu yhteisymmärrys säilytettäisiin vaikeammissakin tilanteissa, niin kyllä asiat oikeisiin raiteisiin saadaan.

Kun tässä tällä kertaa sattui erikoiselle juttutuurille,niin jatkamme näitä porinoita edelleen. Syyskuun ensimmäisenä ja toisena päivänä olivat maatalousnäyttelyt Savukosken Kuoskulla.. Kuosku on Tenniöjoen ran-tamilla oleva elävän ja aika voimakkaan näköinen kylä. Poromiehiä siellä on myös lujasti. Junttilan Aleksi on niistä öhyimpiä. Tutustuimme Aleksiin komean härän kautta. Se nimittäin oli tuolla Kuolajärvellä Muotkalahden erotuksessa. Menimme aidalle ensimmäisinä, kun vetomiehet toivat poroja aitaan. Laumassa huomasimme komean jalkavan näköisen kun-teusikäisen härän ja siinä härkää tarkatessamme tulimme tietämään, että se on Junttilan "Kutsalainen", joka on kaksi kilometriä katkaissut 3 min. 8 sekunnissa. Miestä emme tunteneet, mutta härän tunsimme, mutta pian sitä mieheenkin käsiksi pääsimme. Menimme kämpälle oikein kamarin puolelle ja tuumasimme, että tuolla aidassa näkyi olevan Junttilalla komea härkä. Vai oli minunkin härkäni, tuumi Junttilan pappa ja niin tuli mieskin tutuksi.

Emmehän me tässä ryhdy pitkiin puheisiin Junttilan papasta, mainitsem-me vain, että hänellä näkyy olevan sellainen talo, josta löytää vaikka mitä. Näyttelyssä kävi sillä tavalla, etteivät järjestäjät olleet muistaneet hommata näyttelyhyllyjen päälle valkoista paperia ja kun pöydät olivat valmiit, tuli päällystämisestä puhe masiinapaperilla. Sitä ei ollut ja yleise-nä käsityksenä oli, ettei sitä taida olla Savukosken eikä vielä Sallankaan kaupoissa. Isäntä sattui olemaan veronmaksussa, mutta tuli iltapäivällä kotiinsa. Allekirjoittanut tervehtiessään häntä valitteli, että olsihan noista pöydistä tullut aika siistit, kun olisi saatu ne päällystää valkoisella pape-rilla. Pappa naurahti sanoen, että eiköpähän tuotakin löytyne ja löytyihän sitä. Tämä on vain pienoinen osoitus talon omavaraisuudesta. Kyllähän se elämä noilla syrjäseuduilla opettaa olemaan omavarainen, joskin sii-nä kysytäänkin isännän kuntoa.

Muutenhan näyttelyt onnistuivat hyvin. Esiraivaajat karjanjalostuksenkin suorittamisessa ilmenivät näyttelyssä selvästi. Miehellä, jolla on komeita härkiä, on myös ensi palkinnon Lehmiä. Niin että kun puhutaan lehmä-miehistä ja poromiehistä erikseen, on silloin muistettava, että nämä te-kijät monissa paikoissa yhtyvät samassa persoonassa. Emmekä voi siis löytää muuta kuin humbuugilla oletetun juovan. Tämän perusteella Nies-ta voikin toivottaa hyvää edistymistä kuoskulaisten karjanjalostukselle.