Timo. / Iltalehti 1930.

Ajan aalloilta.


Tätä meidän valtakuntaamme tehdään tunnetuksi monella tavalla. M.m. siten, että otetaan osaa kansainvälisiin näyttelyihin. Viime uutinen tältä alalta on seuraava:

Maanantaina lähti Enontekiöstä matkalle etelään taiteilija Dubbikin jär-jestämä ja johtama, Saksaan näyttelymatkalle lähtevän lappalaisretki-kunnan pääjoukko. Matka Kaulinrannalle suoritetaan 13 hevosella. Siel-tä jatkuu matka junalla Helsinkiin. Pääjoukkoon kuuluu 24 aikuista lap-palaista ja puolisenkymmentä lasta. Kuormasto sisältää 7 lappalaiskotaa täydellisinä sisustuksineen sekä muine tarveaineineen ja esineineen, jotka antavat täydellisen kuvan lappalaisten elämästä ja tavoista. Retkikunta saapuu Tornioon lauantaiaamuna. Iltapäivällä jatketaan matkaa Helsinkiin, missä viivähdetään 5-6 päivää. Retkikuntaan kuuluvat poromiehet, jotka jo aikaisemmin lähtivät Enontekiöstä 40-50 härkää käsittävän porotokan kanssa, sivuuttivat maanantaina Kolarin kirkonkylän.

Lisäykseksi edelliseen mainittakoon, että retkikunnan matkan päänä on Leipzigin kansainvälinen turkisnäyttely, jossa näytteillä on turkistavaroi-den ohella jos jonkinlaisia eläintieteellisiä merkillisyyksiä, ihmeellisiä ulkomaiden eläimiä ja niiden pyytäjiä.

Ja muiden merkillisyyksien joukossa on Leipzigin markkinoilla rahvaan töllisteltävänä muutama kymmenen kappaletta Suomen tasavallan kansalaisia.

Onhan niitä lappalaisia ennenkin ollut Saksassa ihmeteltävinä. Ainakin kerran oli heitä Hagenbeckin eläintarhassa Hampurissa. Retki ei silloin päättynyt niin hyvin kuin se alkoi.

Pitemmittä selittelyittä on selvää, että tuollaiset näyttelymatkat eivät ruumiillisesti eivätkä sielullisesti ole luonnonlapsille hyväksi, olivatpa nuo luonnonlapset sitten kotoisin tuolta puolen napapiirin tai tuolta puolen päiväntasaajan. Noista matkoista ei ole iloa eikä hyötyä muille kuin niiden impressarioille.

Helppoa ei ole kellään, mutta elää täytyy. Tienestimahdollisuudet olisi suotava kaikille. Mutta kyllä vilpittömästi sanoen kiukuttaa, että joku tie-nailee silläkin, että hommaa markkinanähtävyyksiksi Suomen kansa-laisia. Sellaisiksi marakateiksi, joita täälläkin näytetään pienestä rahasta.

Saksan Leipzigissä v.1930: Vas. Armas Niemelä, Joonas Ketola, Nils Nutti Nikodemus eli Nutti Niku, Isak Nilsen Hætta, Kirsten Hætta eli Sunnan Risten, Aini Magga. Kuva: Franz Dubbick.

Leipzigissä v.1930.

Leipzigissä v.1930.

Retkikunnan tielle ei enää voitane asettaa esteitä. Enontekiössä ei ilmei-sesti ole ollut arvovaltaisia järkimiehiä, jotka olisivat lopettaneet tämän retken alkuunsa. Passi täytynee antaa.

Sitten joskus kesällä nähdään, miten kotiinpaluu on järjestetty. Onkohan mitään takeita siitä, että paluumatka on hyvin järjestetty? Kuka oikeas-taan tuntee impressarion? Mitä vakuuksia hän on asettanut?

Jos joku etnografian harrastaja haluaa tutustua lappalaisiin, niin hän matkustakoon Lappiin. Etnografisia tarkoituksia varten ei lappalaisten ole lähdettävä Leipzigiin. Todelliset etnografit heitä siellä säälittelevät. Vaikka tietenkin heillä on yleisömenestystä. Markkinarahvas on kaikkial-la perusriitingeiltään samanlaista.

Suomi tulee taas tavallaan tunnetuksi. Suureen maailmaan juurrutetaan taas sitä käsitystä, että olemme joitakin ihmeellisiä metsäläisiä sopivia markkinanähtävyyksiksi. Tämä sen johdosta, ettei Enontekiöstä ole ajoissa ajettu matkoihinsa yritteliästä ulkolaista liikemiestä, joka on villin-nyt kymmenittäin luonnonlapsia matkalle, jolle heidän ei olisi pitänyt kos-kaan lähteä.