Väinö Välkiö. / Kansan kuvalehti 1933.

Alattio - Ruijan paratiisi.


Ruijan paratiisi on Jäämeren hengessä, lähinnä Hammerfestin ja Troms-san kaupunkeja, Alattion vuonon perukassa. Mistä johtuu näin kaunis nimitys: Ruijan paratiisi?

Muuan vanha suomalainen kertoi, että Ruotsin ja Norjan entinen kunin-gas Oskar II oli matkalla Ruijassa v. 1873, ja Alattioon hän saapui hei-näk. 9 p:nä. Kuningas kiipesi ylimmälle mäelle ja riemastuneena huu-dahti:
- Alta er Finmarkens paradis!

Niin täytyi minunkin huudahtaa: "Alattio on Ruijan paratiisi!" Täällä kor-kealla avautuu eteen ihania näköaloja: Alattion Joensuun komea ranta-silta, mainio lohijoki, josta eräs englantilainen herttua maksaa vuosittain vuokraa 40 000 kruunua. Ja vähän etäämpänä minusta on rauhallinen vuono, lumenpeittämät tunturit, lakeat niittymaat, maailman pohjoisim-mat ja tuuheat mäntymetsät ja toistasataa taloa, joissa kaikissa puhu-taan suomen kieltä. Alattio onkin ikivanha suomalaisen kansan asuma-seutu, ja Suomen mies on ensiksi raivannut itselleen ahkeralla työllään viljelysmaat ja rakentanut mökit ja talot. Alattiosta sain sen kuvan, että suomenkieli on säilynyt erittäin hyvin. Pienet pojatkin haastoivat selvää suomen kieltä. Vanhemmat kertoivat, että pojat pitävät kunnia-asiana puhua keskenään suomea, mutta tytöt kainostelevat ja raataavat mie-luummin norjaa. Sanoin nojille silloin:
- Puhukaa aina suomea ja opettakaa tytötkin puhumaan ja kunnioitta-maan esi-isien kieltä.

Jotakin on sanottava Alattion taloudellisesta asemasta. Se on ankea, osaksi työttömyyttä ja huutava pula rahasta. Huono aika on tullut itseen-sä Ruijan paratiisiin.

Parhain tulolähde on kuitenkin liuskakivi, josta valmistetaan kattokiveiä. Nämä kivet irroitetaan kiiloilla tunturikallioista, halkaistaan pienemmiksi ja lopuksi rautasaksilla leikataan. Alattion kattokivi on hyvää ja maailman kuuluisaa. Sitä myydään vuosittain 250 000 kruunun arvosta Englantiin, Ruotsiin, Islantiin, Tanskaan ja osaksi Petsamoon.

Toiseksi tärkein elinkeino on kalastus. Alattion vanhat miehet ovat koke-neita Jäämeren-kävijöitä. Hauska on kuunnella heidän juttujaan Jääme-restä ja sen elävistä. Jättiläisiä ovat Jäämeren asukkaat. Syvyyksiä sa-moaa valtamerien raateleva peto, hai, joka painaa toisinaan lähemmä 1 000 kg. Suuri sinivalas joskus ilmestyy näyttämölle. Turska on pääkala, jota eniten pyydetään. Näiltä vesiltä on monen suomalaisen joulupöy-dässä lipeäkala.

Asun vanhan Jäämeren-kipparin, kapteeni Nils Thomasenin vieraanva-raisessa kodissa. Vanha Nils on kulkenut monta kertaa Siperiat, Sval-bartit ja Grönlannit. Paljon hänellä on mielenkiintoista muistelemista, ja oman kertomuksensa mukaan hän on tappanut 400 kettua, 83 jääkar-hua, tuhansia hylkeitä, useita satoja mursuja ja 10 jääkarhunpoikaa ot-tanut kiinni elävänä. Kunniaa Jäämeren rohkealle ja vanhalle samoilijal-le!

Maanviljelystä ja karjanhoitoa harjoitetaan jossakin määrin. Maa kasvaa heinää, perunaa, naurista, kauraa ja ohraa, mutta ruis ei ota menes-tyäkseen. Lehmiä on taloa kohti 3 tai 4, muutamia sikoja, lampaita ja kei-tureita ja hevonen melkein jokaisessa talossa. Hevoset ovat useimmiten Suomesta ostettuja, lihavia ja hyviä hevosia, jotka vetävät kivikuormia jyrkkiä tuntureita alas laivarantaan.

Kolme polvea Jäämeren-kävijöitä.

Alattion Joensuun laestadiolaisten seurahuone.

Ateriana on keiteltyä rautakalaa

Tein sen havainnon, että Alattion elämä on nuhteettoman siistiä, sähkö-valaistus on ollut jo kolme vuotta ja rakennukset hirsistä kokoonpantuja, sillä täällä kasvaa Ruijan parhain mäntymetsä. Ja tämän vuoksi Alattio onkin Ruijan paratiisi. Kesä on satumaisen kaunis. Aurinko paistaa kaksi kuukautta yötä ja päivää. Talvi on pitkä, pimeä ja kylmä. Mutta kylmästä tuulesta huolimatta nuoret neitoset esiintyvät ohkaisissa pukimissa. Ny-kyinen korkea kulttuuri kai vaatii sen. Tytöt käyvät silkkisukissa, korkea-korkoisia avokengissä ja lyhyissä hameissa ja tarkenevat, mutta minulla täytyy olla poronnahkaiset nutukkaat jalassa ja suuri turkki päällä ja sit-tenkin paleltaa. Nuorissa on lämmin veri, ja he ovat kasvaneet ja karai-stuneet uhkaamaan Jäämeren hyisiä myrskyjä.

Luonnollisesti taloudellinen asema ja luonto vaikuttaa henkisen elämän kehitykseen. Henkiset harrastukset ovat pysyneet vähäisinä ja osaksi alkeellisina. Muutamat uskonnolliset kirjat, kuten Lutheruksen ja Laes-tadiuksen vanhat ja vahvat postillat ja Siioninvirret ovat Alattion vanhoille suomalaisille haluttua elämänleipää. Ja Alattiossa, jos missään, elää vielä voimakkaana Laestadiuksen oppi. Vanha kansa on harrasta ja us-konnollista ja tunnustaa suuren Laestadiuksen ainoaksi oppiisäkseen, mutta osa nuorisoa on hylännyt Laestadiuksen palvonnan. Mutta sitten-kin on niin, että laestadiolainen herätysliike on ollut suureksi siunauksek-si Alattiossa ja yleensä koko Perä-Pohjolan kansalle.

Seurat ovat mieltä kohottava ja siunaava näky. Kokoontuu vanhoja, Jää-meren karaisemia miehiä ja naisia, kokoontuu nuoria ja lapsia kuule-maan Herran sanaa ja veisaamaan Karitsan ylistysvirsiä. On suurta todeta, että Rujassa, rakkaan heimomme keskuudessa, on monia sydä-miä, jotka ovat avautuneet Jumalan sanalle ja odottavat lunastuksemme suurta päivää. Ruijan suomalaisten tulevaisuutta ajatellessa on meidän päästävä siihen, että me luomme tulevaisuuden suuntaviivoja, teemme jatkuvaa ja määrätietoista heimolähetystyötä. Se on siunattu ja suuri tehtävä, johon suuri Jumala on meidät kutsunut. Emmekö me voisi teh-dä jotakin rakkauden pakottamina heimolaistemme puolesta? Missä on heimorakkautta ja uhrimieltä, siellä keksitään keinoja heimotyön hyväksi.
Sunnuntai-iltaseurat ovat päättyneet ja illan istun Antti Sepän pienessä yläluhassa. Alattiolaiset eivät nimitä häntä Antti Sepäksi, vaan ovat risti-neet Viipurin-Antiksi syntymäpaikan mukaan. Antti kertoo lapsuuden vuosistaan, nuoruudestaan ja siitä ajasta, jolloin hän kiipesi yli tunturien Ruijan rannoille. Antti on hyvä työmies, aito suomalainen, puhelias kar-jalainen ja aikaansa seuraava mies. Siinä näen Antin pienellä pöydällä Raamatun, Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat, Samuli Paulaharjun Rui-jan suomalaisia, Ilmari Turjan Ruijan rantaa ja Ruijan merta ja monta muuta hyvää kirjaa. Antille tulee lisäksi Karjala, Haaparannan Lehti, Suomen Viesti ja Kansan Kuvalehti. Ilta vierähtää nopeasti, puolikuu nousee taivaalle, revontulet tanssivat loimuna ja me puhumme milloin uskonnosta ja nykyisestä ajasta, milloin Norjasta, Suomesta ja suuresta Suomen heimosta.