Teksti: Elina Karjalainen, kuvat: Topi Ikäläinen. / Suomen Kuvalehti 1975.

Antonin kevätralli.


Itävaltalainen Anton Neumeier on ihmemies Nunnasen kylästä. Hän on saamelaisempi kuin saamelaiset itse, vuosikymmenet tunturissa elänyt poroelon palkimista tarkkaillen, istunut samassa pesässä karhun kanssa ja huutanut suomalaisille voittoa Munchenin olympialaisissa neljäntuu-len hattu päässä. Nyt on Antonilla kevätrallin aika.

Pakko on hieraista silmiään pari kertaa, jos käy niin, että Lapin korpi-maastossa tulee vastaan Anton Neumeier maastoautollaan. Autossa on punainen muovikori, se on kuin pesuallas ja siinä on kuusi pyörää. Au-ton saattaa nähdä saapuvat järven pintaa pitkin, rannalla se kapuaa suolle ja ylittää sen alkaen tämän jälkeen kavuta ylös rinnettä ja ylittää tielle osuneita esteitä parhaaseen motocross-tyyliin.

Kaikesta tästä saa vain kalpean kuvan, kun Anton laskettelee kevät ral-lia Nunnasen kylän hankikentillä. Tärkein on kuitenkin nähtävissä: mies ja auto ovat peräisin kahdesta eri maailmasta. Auto on tekniikan ylistys-laulu, mies neljäntuulen hatussaan, peskissään ja nutukkaissaan tämän teknisen kiitosvirren huikea riitasointu.

Innsbruckin maisemissa syntynyt ja kasvanut huonekaluseppä Anton Neumeier lähti vuonna 1931 kokemaan kulta-apajia Lappiin. Hän teki harharetken itä-rajan yli ja sai puolen vuoden ajan erehdystään neuvos-toliittolaisessa vankilassa. Sitten hänet palautettiin kotimaahan, josta hän sinkosi takaisin pohjoiseen ja asui vuosikymmenet kodassa tunturis-sa poroelon palkimista seuraillen ja poron selkäuista mainiota keittoa keitellen. Sota meni ohi miestä häiritsemättä. Hän kalasteli rautuja, pais-toi leipänsä maauunissa Norjasta hakemistaan jauhoista ja tuhahtaa nyt, nähtyään televisiossa esitetyn elokuvan "Alppikengistä jäljet vaan jää":

Jo vain mie en semmosta nähnyt, mitä siinä esitettiin

Antonin erakkoelämä ei kuitenkaan ollut vailla tapahtumia. Kaksi kertaa hän joutui karhun armoille. Toisella kertaa oli karhunpentu puussa ja kun Anton ryhtyi sitä katselemaan tuli emo ja ja kävi katselijan kimppuun. Anton oli jo selällään jäkälikössä karhu päällään, kun koira älysi käydä kiinni karhun takamukseen ja samalla hetkellä Anton pinkoi käpälämä-keen.

Toisella kerralla Anton taas pistäytyi polttamassa sätkää tyhjäksi luule-maansa karhunpesään. Tupakoituaan hän kouraisi pesän pohjalla ole-vaa hiekkaa ja karvatupon hyppysiinsä. Nähdäkseen kenelle karvat kuu-luivat hän pukkasi nukkujaa vatsaan ja silloin tulivat mies ja karhu kii-vaasti samasta pesän aukosta ulos kumpikin yhtä säikähtäneinä. Kontio älysi vasta ulkona ryhtyä vihoittelemaan ja tapasi kohtalonsa. Tätä kerto-essaan Anton on hieman murheellisien näköinen. Hän ajattelee ilmei-sesti, ettei oli tarinan sankari.

Eino Ruotsala perhe v. 1953: Antti oikealla, Einon vieressä tytär Pirita, takana vaimo Rauna. Kiipeilemässä poika Mihkkal. ja takana Anton Neu-meir, Antonin edessä Raunan ja Einon poika Juhani (kuoli 18v.). Kuva: Opettaja Paulo Murajan albumista.

Opettaja Paulo Muraja vas ja kesk. Anton Neumeir v. 1953. Kuva Paulo Murajan albumista.

Nunnasen koululla 1950-luvulla. Vas. takana Aada Vieltojärvi sylissään poikansa Pertti. Keskellä lapin-puvussa Anton Neumeyer, Niilo Laakso, Kalle Eira ja Jooseppi Magga.

Muutamia vuosi sitten Antonista tuli Suomen kansalainen ja hän rakensi itselleen talon Nunnasen kylään. Katovuosina hän ei ollut unohtanut puusepäntaitojaan ja veisti talonsa huonekalut, tuoleista ja pöydistä aina kaapistoihin ja kannelliseen vuoteeseen asti. Talon katolle hän asensi tuulettimen, joka talvella vie huoneilman ulos ja kesällä tuo ulkoa raitista ilmaa huoneeseen. Kaikkein paras on kuitenkin maastoauto, se on An-tonin ylpeys.

-Mie näin samanlaisen näyttelyssä, kun oli Munchenin olympialaisissa. Sitte mie tilasin tämän Kanadasta ja, jo vain, se tuli lentokoneen vatsas-sa Turkuun ja tässä se nyt on.

Siinä se tosiaankin on. Kaikki vastakohtaisuudet tässä tapahtumassa herättävät hilpeyttä. Etelän ihmiset kulkevat jo retongissa, mutta Antonin kevätralli käynnistyy lumikentillä. Samanlaisilla hyrysysyllä ajoivat ihmi-set kuun pinnalla. Täällä avaruudessa keikkuvan, pienen tomuisen maa-pallon kuorella kulkea kurnuttaa Antonin auto pitkin hohtavaa hankea auringon paistaa räkittäessä täydeltä terältä ja lämmittäessä talven vai-vaamia ihmisiä. Kuussa retkeilevillä oli avaruusajan asusteet, Antonin neljäntuulen hatun nipukkaat keikkuvat auton tärinässä kuin siniset sor-met.

Antonin ralli-ilo tarttuu. Kun Antonin ahavoituneet kasvot naurunkurei-siin on katselijankin pakko nauraa valtoimenaan. Oli oikein hyvä, etteivät karhut syöneet Antonia tunturissa. Ei jäänyt tämä hyväätekevä nauru nauramatta Nunnasen kylässä keväällä 1975.