Ilmari Kianto. / Kansan Kuvalehti 3.6.1927.

Arvi Järventaus.



Arvi Järventaus on aniharvinainen ilmestys konservatiivisessa Suomes-samme. Mies on näet yhtärintaa kirjailija ja pappi. Kirjailija sanan varsi-naisessa runollisessa merkityksessä ja pappi täysin uskonnollisessa kat-sannossa, sillä hän ei salli pappisvirkansa häiritä kirjailijatointansa eikä kirjailiatoimensa liioin papillista kutsumustaan.



Voisi leikillisestimääritellä näin: Järventauksen persoonassa on kaksi olemusta, pappismiesja kirjailijataiteilija, jotka koko vimmatusti hyppe-levät hyppylautaa kumpikin vuoronperään ponnahtaen kunnioitettavan korkealle irti maasta ja onpa kuin "Arvi" itse kolmantena oliona hymy-huulin syrjästä katselisi tätä pappeutensa ja romantiikkansa kilpakisai-lua. "Taus" (hän viljelee toisinaan humoristisesti "Nurkantaus" nimeäkin) on syntynyt Oulun "Kakaravaaralla" v. 1883, tullut ylioppilaaksi 1904 ja papiksi 1908. Isä, Heikki Ockenström, kalkuttelee vieläkin siellä "Vaaral-la" ollen kotoisin Kajaanista, ja äiti on Kaisa Kreeta Häme Revonlahdel-ta. Siis perki peräpohjalainen mies!


Opiskeli Saksan Haliessa v. 14 ja joutui kirkkopaimeneksi - Lapinmaa-han: Enontekiön kappalaiseksi, Sodankylän kirkkoherraksi ja lopuksi Lapin rovastikunnan v.t. lääninrovastiksi. Vapaussodan aikana hän las-keutui Oulun poikain matkassa Porin rintamalle toimien Pohjois-Pohjan-maan rykmentin saarnaajanaja "Länsi-Armeijakunnan esipappina". Yh-täkkiä mies luopui pappisvirkansa ylemmistä asteista siellä Pohjan pe-rillä ja solahti kuin säkin pohjaan tyytyen toistaiseksi Tuusulan kappa-laisen klassilliseen virkaan.


Lapin porojen pulkissa ja revontulien roihussa oli hän viipynyt 11 vuotta ehtien saarnata kaikissa Lapinkirkoissa vieläpä joskus lapinkielelläkin. Arvi Järventaus on kirjoittanut ja julkaissut painosta monta sangen päte-vää kirjaa: Risti ja noitarumpu (erinomainen), Synnin mitta (varsin huo-mattava lappalaisten oikeuskäsitteistä), Kirkonlämmittäjä (valtionpalkin-to), Satu-Ruijan maa (valt. palk.), Tunturikertomuksia (vieraillekielille käännetty), Maan hiljaiset (lappalaisaiheinen romaani), Runoilija Aatami Kuuskosken elämä (aivan erikoislaatuinen psykologinen leikkaus äsken kuolleesta Tuusulan nimismiehestä Jussi Hagbergista), sekä runollinen saarnakirja Erämaan matkaajille. Arvi Järventaukselta on ensi jouluksi tulossa romaani Taivaallinen puuseppä, jolle jo ennen ilmestymistään ennustetaan suurta menestystä.


Jos tahtoo saada Arvi Järventauksesta sopusointuisen käsityksen, niin tarvitsee lukea vain hänen "Kirkonlämmittäjänsä". Se ei liene hänen vah-vin kirjansa, mutta se on kuitenkin se kirja, jossa lukija löytää yht`aikaa papin ja ennakkoluuloja vastaan taistelevan kirjailija-taiteilijan

Arvi Järventaus tapaamassa asevelvollisuuttaan suorittavaa poikaansa Jormaa Keravalla 26.6.1933. Kuva: Museovirasto.

I:n rintamakomennuskunnan lomamiehiä Oulussa 30.3.1918. Vas. eläinlääkäri L. Pentzin ja koululaiset Erkki Hendunen, Martti Similä, Eino Pollari, A.Korhonen, Esko Härmä, Ilmari Pehkonen sekä Aitto ja Tauno Oulasvirta. Istumassa vasemmalta opettaja H.Haapio, insinööri Ville Airas, oululainen pappi Arvi Järventaus, Heikki Kokko ja E. Kaiterä. Kuva: Museovirasto.

Palaamme vertaukseen hyppylaudasta.»Kirkonlämmittäjä» on se pökke-lö, johon kitka käy, kun sekä pappi että maallikkokirjailija vuoronperään lentää iloisest iilmaan. Siitä kirjasta löydämme sekä nuoren sielunpaime-nen nöyrän hengen, että vallankumouksellisen taiteilija-kristityn.


Todellisuudessa ihan mahdoton tyyppi, mutta romanttisesti sangen re-päisevä ja hyvänä satuna uskottava. Siellä piispat, siellä tuomiorovastit ja kaikki pikkukaupungin hurskaat ja tekopyhät tädit. Ja itse "Taus" syvä-mietteisenä, hirtehisen huumorin tajuisena kaiken henkisen höskän ta-kana. Kirkonlämmittäjä on "väärän koivun takaa" sukua "Pyhälle vihalle".



Järventaus on selkeä kertoja, hänellä on terve mielikuvitus, herkkä ja henkevä huumorintaju. Hän on lahjakas kirjailija. Henkilönä Arvi Järven-taus on hauskimpia ja omaperäisimpiä seuratovereita. Hän ei kulje jouk-kojen mukana, mutta silloin kun näyttäytyy, jättää mehevän muiston. Hän ei hevillä orjaile traditsiooneja eikä siis harrasta farisealaisuutta, mutta ei myös istuskele "kussa pilkkaajat istuvat". "Pakanassa" hän voi löytää vertaisensa kristityn ja ken häntä nuhtelee siitä että pappi seurus-telee "syntisten ja publikaanien" kanssa, sille on hänellä aina sukkela sana varattuna. Jos hän ei näin tekisi, tuskin olisikaan luova kirjailija.


Hän on leikillinen, osanottavainen toisen suruihin, harras uskossaan ja syvämietteinen. Oleskelu Lapin valtavan luonnon helmoissa on painanut häneen hätäilemättömän mietteenmiehen ja salaoppisen runoilijan lei-man. Kiinnostavaa kenelle hyvänsä istua iltatunnit Keravan "pikkupap-pilassa", samassa huoneessa, jossa Sibelius kuuluu säveltäneen Atee-nalaisten laulun ja jossa kirjailija ja kirkonmies sijoittaa vieraansa, ellei tällä ole kiire takaisin Baabeliin, lepäämään kansliasohvaan, jonka jalka-puolessa siintää "Utsjoen kirkko" (taulu) lappalaisineen ja kupeella "So-dankylän kellotapuli". Pääpuoleen jääpi silloin leopardin täplikäs talja pohjoisnapapiirin hengessä edustamaan päiväntasaajan faunaa. Arvi Järventaus on joka tapauksessa merkkihenkilö nuoressa kulttuurissam-me. Tänä keväänä hän on lähdössä merimiespesiin ulkomaiden sata-makaupunkeihin ja saamme olla varmat, että kirjallisia tuloksia sieltäkin suitsuaa.