M. Haffner. / HS. 1930

Bosekappin markkinat - 100 vuotta


Vanha kauppa- ja postireitti Pohjois-Norjan ja Suomen välillä.

Lappalaiset valmistautuvat joulun viettoon.


Oslo. joulukuussa 1930.

Karjamarkkinat Finmarkin Altassa viettävät tänä vuonna 100-vuotis rie-mu juhlaansa ne nim. vahvistettiin kuninkaallisella päätöksellä joulukuun 20p:ltä 1830. Mutta markkinat ovat paljon vanhemmat, ja tällä lappalais-ten vaihtokauppaa koskevalla päätöksellä on juurensa muinaisajassa. Pohjolan vanhojen päälliköiden retket vieraisiin maihin Karjalaan ja Vie-nanmerelle olivat tavallaan verrattavissa vaihto-kauppamatkoihin - eivät-kä yksinomaan ryöstöretkiä, kuten eräät tarinat koettavat uskotella.

Jo pappi Peder Hassin aikaan noin vuonna 1700 oli lappalaisten vaihto-kauppa vanha järjestelmä ja vähenemässä. Hän on kuvaillut sitä huo-mattavassa kirjassaan "Nordlands trampet". Juhannuksen ajasta hän kirjoittaa;

Kas, lappalaiskulkue poroinene
käy Jonsoken markkinoille.
He ostajat löytävät aarteilleen:
porontaljoille, tavaroille.
Ei kärppien nahkoja enää lie,
kuten ennen, mutt’ onhan muuta:
he untuvat oivat ja puukot vie
ja kaunista koriste-luuta
ja pussit ja massit ja saappahat,
joit’ tehnyt kädet on taitavat.

Karjamarkkinoille tulee lappalaisia poronlihoilleen, riekkoineen ja nah-koilleen Pohjois-Suomesta saakka ja markkinoilla he tapaavat vieraita ostomiehiä, ei ainoastaan Pohjois-Norjan kaupungeista, vaan Oslosta saakka - sitäpaitsi useita kauppamatkustajia.

Kaksi kertaa vuodessa pidetään täällä markkinoita. Maaliskuun ensim-mäisenä keskiviikkona ja joulukuussa, jolloin ne kestävät 8 päivää, vä-listä kauemminkin

Nämä lappalaisten markkinamatkat ovat oudolle aika ihmeellistä nähtä-vää. Revontulien loimutessa he ajavat pitkissä jonoissa yli loppumatto-mien lumiaavikoiden. Peninkulman ja päivän toisensa jälkeen he ovat matkalla, tunansia kilometrejä. Heitä saapuu aina Enontekiöstä ja Inaris-ta asti ja saavuttuaan Kautokeinoon etäällä Finmark-lakeudella he ovat puolimatkassa. Kautokeino merkitsee puolimatkaa markkinoille.

Muistan kerran, jolloin olin näillä markkinoilla erään joulukuun aamun. Aamuhämärä on tuskin ennättänyt pilkoittaa pienistä ikkunoista huonee-seen, kun jo joentöyryn yli vievältä maantieltä kuuluu kulkusten kilinää, ja lappalainen - jonon johtaja ajaa talon ohitse pulkassaan. Siinä joh-taessaan jonoaan - noin 10-12 täyteenlastattua rekeä tavaraporojen juosta hölkäyttäessä perässä - hän joikuu iloisesti. Jono jonon perästä ilmestyy näkyviin. Ne ovat Karasjoen suomalaisia menossa markkinoille.

Nurmijärveläisten Lapin retkeltä 10.-23.8.1953. Altta Oderdaalen 16. päivänä. Kuva: Nurmijärven museo.

Markkinakormaa.

Bosekappin markkinat.

Toiselta suunnalta tulee Kautokeinon suomalaisia ja Pohjois-Suomen suomalaisia. Juttu luistaa iloisesti tuttavia tavatessa: Boris! Boris! sano-vat he ja syleilevät toisiaan sydämellisesti. Ja aamutuimassa, vielä en-nenkuin kalpea aamuhämärä on alkanut sarastaa, liukuvat pulkkajonot aavemaisina Gargiatunturin rinteitä jatkaakseen matkaa pitikin Aita-jo-kea.

Karjamarkkinat ovat matkan pää ja joulukuun suuri kokontumispaikka. Silmien eteen avautuu kirjava näky. Sitä on vaikea kuvitella, ellei itse ole ollut mukana.

Pitkin markkinapaikkaa puretaan tavaroita reistä, porot sidotaan poro-aitaukseen ja saavat tönkän porojäkälää eteensä tai päästetään irti män-tymetsään. Niiden omistajat hajautuvat ympäri markkina-aluetta, jonka pääpaikan yhä muodostavat markkinapuodit. Pieni katu johtaa hotelliin. Täällä ja kauppiaiden puodeissa vallitsee päätä pyörryttävä elämä. Lap-palaisten kielenkannat kirvoittavat osaksi ilosta, kun tapaa ystäviä ja tut-tavia, osaksi kaupanhieronnassa ja osaksi väkijuomien vaikutuksesta. "Atte monne Jogastak, soatlasive" "antakaa minulle viinaa, kapteeni", olivat ensimmäiset sanat lapinkieltä, jotka kuulin.

Viinan myynti oli kylläkin kielletty, mutta sitä oli kuitenkin sillä kerralla saatavana. Tunnelma nousee, mutta nouseeko mieli sotaiseksi! Ei, tun-turien pojat tulevat vähitellen yhä lempeämmiksi. Ja illan suussa voittaa pullo usein miehen - humala nukutaan pois lumihangessa pelkissä piek-suissa.

Tällävälin käydään vilkasta kauppaa. Markkinahotelli täyttyy ostajista, matkustavista, asiamiehestä ja lakimiehistä, joilla on tehtäviä suoritetta-vana markkinoilla. Päätavara on poronliha, mutta myöskin nahat ja rie-kot. Suomesta saakka tulee markkinaväkeä ja näillä on usein mukanaan muutakin lintu-riistaa.

Markkinain huvitukset ovat alkuperäisiä: syödä ja ennenkaikkea juodaan pääasia. Mutta muutamia ilveilyteltto ja onnemrattaita y.m. on pystytetty eikä yleisö ole hemmoiteltua - välistä voi tavata karusellinkin. Myöskin huvitellaan ajamalla kilpaa pitkin maanteitä. Vuonolla on markkinalaivo-ja, jotka kuljettavat tavarat niin pian kuin suinkin edelleen etelään.

Niin ovat markkinat päättyneet. Lappalaisten "Batsa dervan"- (tule on-nelliseksi) toivotukset kaikuvat ja niihin vastataan: "Mana dervan!" (Läh-de onnellisena.) Ja pulkkajonot kääntyvät poispäin - ylös ja alas tuntu-reita kohden - huomattavasti keveämpinä kuin tullessaan, mutta lastat-tuina kaikenlaisilla hyvyyksillä joulujuhlaa varten Kautokeinossa, Karas-joella, Enontekiössä ja kaikkilla muilla paikoilla pitkin lakeutta.

100 vuotta sitten kulki postireitti Altaan Haaparannan ja Lapin kautta ja tämä tie oli myöskin ennen höyrylaivoja nopein tie sivistysmaailmaan