Kaiku no 108. 19.09.1910

Emil Kumpulainen.


Syyskäräjät alkoivat täällä t. k. 5 p:nä ja kestivät vaan kolme päivää. Ei liene suurempia juttuja ollutkaan käsiteltävänä. Viinanmyyntijuttuja oli vain yksi, joka viime talvikäräjissä oli nostettu poromies Emil Kumpulais-ta vastaan oikein kuvernöorin määräyksestä ja päättyi nyt siten, että sa-nottua Kumpulaista sakotettiin viinankuljetuksesta ja myönnistä 180 mk. Sekä maksamaan Enontekiön kunnalle 25 mk. ja muita kuluja 400 mk.


Puukotusjuttukin oli tulla, mutta päättyi kuitenkin sovinnolla. Puukotettu, poromies Emil Kumpulainen oli jollain tavalla soimannut työmies Apiel Pekkalaa, jolloin P:la löi puukolla Kumpulaista hartioille. Haava ei liene kuitenkaan vaarallinen. Tämäkin on luettava viinan ansioluetteloon.

Kuva: 11.3.1927 Kansan kuvalehti.

Takavarikko.



Takavarikkoon on nimismies Manninen tänä kesänä ottanut poroja. En-sin elokuussa sai hän lappalaiselta Salmo Salmonpoika Näkkälältä 10 poroa takavarikkoon, joista 9 on hän myynyt kunnan hyväksi. Porot oli-vat n.s. ”haparokorvia". Haparokorva nimitys lienee monellekin outo, jon-ka vuoksi hieman selvitystä. Porojen korviin leikataan merkki, jotta tun-nettasiin kuka poron omista.


Varasmielisellä poromiehellä on taipumusta leikata merkkinsä, ei vaan korvan kärkeen ja syrjiin, vaan syvälle korvaan, jotta hänellä olisi hyvä tilaisuus muiden poroja, jotka eivät ole niin syvälle merkityt, muuttaa omaan merkkiinsä ja siten kavaltaa muiden poroja itselleen.


Estääkseen tätä varsin epärehellistä tapaa on kunta muutamia vuosia sitten hyväksynyt ohjesäännön, jonka mukaan poroja merkittäessä vähintäänkin 2/3 osaa korvasta on jätettävä eheäksi. - Nuo mainitut Salmo Näkkälältä takavarikoidut porot olivatkin merkityt syvemmälle, vastoin tuota kunnan hyväksymää ja kuvernöörin vahvistamaa ohje-sääntöä. - Mutta lujalle näiden saanti oli ottanut.


Kokonaisen viikkokauden sai nimismies Manninen apulaisensa poliisi Rovan ja poropaimen Eemeli Kumpulaisen kanssa olla metsässä yötä päivää. Sillä varas-lappalaisilla on monta juonta tekojaan peittääkseen. Sitäpaitsi on Lapin tuntureissakin sähköjohtoja vaik'ei niitä outo luulisi olevan. Varasten puoltajat, joista ei ole puutetta, tavallisesti kevein aske-lin kuljettelevat tietoa milloin jostakin uhkaa vaara.


Siinä Lapin telegaafi.

Toisen takavarikon teki nimismies Manninen syys-kuussa

Teksti: 20.10.1899 Kaiku no 120

Kuva: 11.7.1896 J. Alb. Sandman.


”Kumpun-Eemeli"


Hän oli syntynyt Pihtiputaalla 1874 ja oli Pielavedeltä kotosin olevan ka-tekeetta Petter Juho Kumpulaisen (1848-1927) ja Saara Kärkkäisen poi-ka. Muistellaan, että Eemelillä oli kaksi poikaa joista toisen hirtti peskin kaulanuoraan, Oskalon poika tuossa Norjan puolela ja toinen alkoi än-kyttämään kun pelästyi niin kauheasti isänsä tappelua äitinsä kans. Mo-nesti se Eemeli pani vaimon kuutamoa katsomaan, paiskas kartanolle.

”Kumpun-Eemeli" oli kelvoton mutta kauhea räyhä, sillä tuli kaikkien kans kahnauksia. Sen niska oli kyttyrässä jossa se piti suopunkia aina vihilä”. Sillä oli kiväri jolla se kehui ammutun ”kaksijalkasiaki”, siittä pii-saa muisteluksia.


Aikansa Eemeliä käytettiin hyväksi Ouniksella. Sitte hän riitautui Erkki-län-Aukun kanssa ja Eemelin oli lähdettävä Kyrön-kylään jonne hän vei poronsakkin (1920-luvun puolivälissä?) ja muutti Kyrön Koti-Saajoon asumaan aluksi. Sieltä sitte muutti Loijalaan.

(Loijala oli Raattamassa! Se tarkoittaa Logjen kotitaloa. Logjen Wanha Antti oli Loija eli Loijan Antti, Logje lausutaan vieläkin Loija)


Perimätiedot kertovat, Eemelin olleen osallinen Ouniksen- terrorissa. Ketomellassa ihmeteltiin kun mies joutui linnaan puun kaadosta, mutta ei ihmisten tappamisista? Eemelin muistellaan olleen linnassa nimismies Bertil Öhmanin ja puistonvartija Matti Salmelan aikana v.1948, koska kaatoi kansalispuistosta jonku puun, vissinkin oravan tähden?


Tuo linnatuomio tuntuu aika kovalta jos ei muusta ole syytetty kun yhden tai useamanki puun kaatamisesta? Kyse ei ollu tarvepuista, tapaukseen liittyi metsästys kansalispuistossa. Linnatuomion johdosta vois kuvitella olleen virkamiehen uhkailua tai pahoinpitelyä?


Linnassa sille tuli tunnontuskat teoista jotka alkoivat vaivaamaan ja se yritti tunnustaa tekonsa. Rikoskaverille tuli hätä siittä koska luuli Eemelin puhuvan porovarkauksista; ”sehän houraa, son menny sekasin, mitä nuista, jostaki kisurasta, panis vain minun päähän net.” Kyseessä oli ol-lut ihmishengistä, ei kisuroista. Linnassa miehen kerrotaan menneen lo-pulisesti sekasin. Myöhemin hän oli kaivanu sekopäänä poronruhoja maasta ja kait ihmisruumiitakin.


Eemeli kuului vallesmannin erikoisryhmhän Ison-Elkon kans. Vallesman-ni antoi Janin murhaajan erikoisryhmän kidutettavaksi. Ryhmä toimi no-peasti ja tehokkaasti. Totuus löytyi äkäsesti. Jos ei olis löytynyt, murhaa-jasta olis tullu vainaja minutissa. Erikoisryhmä riisui murhaajan alasti, pani suopunginsilmukan kaulaan ja nosti puuhun. Kun varpaat nousivat ilmaan niin jopa äijä tunnusti heti paikalla. Koska Jani oli suomalainen jonka toinen suomalainen tappoi, niin se täytyi tutkia ja tuomita. Se oli pelin henki se.


Pallas-Ounas-kirja s.99, C-L. Lagercrants (suom. Heikki Annanpalo): Vaaran Aapo on lajissaan ainutlaatuinen. Ontuva ukko on todellinen, enemmän tai vähemmän todenmukaisten, mutta aina hauskojen juttujen tietosanakirja.


"Kun Eemeli Kumpulainen, oppaani ja vanha poromies, jolla on vähin-tään yhtä paljon syntejä omallatunnollaan kuin Vaaran Aapolla, vielä täydentää hänen kertomuksiaan omilla ja toisten urotöillä, jutut saavut-tavat huippunsa."


Kumpun-Eemelin aikalaisten muisteluja:


-Piera Gaup, Stalon Aslakan Piera, piti aina Kumpun-Eemeliä varten Mauseria (saksal.sot.pist) valmiina. Sitä pidettiin ihmeenä, pyssyjä ei silloin paljon ollu. Kumpun-Eemeli oli 1949 sekasin, silloinkin hän vuoli kalikoita, pikku nuijia, joilla hän lyö ruotsalaisia, millä hän tarkoitti Ounik-sen lappalaisia.


-Joku poika oli tullu Viikus-Ellin (Elli Autto os. Kemi, Viikusjärveltä kotoi-sin) tykö Ketomellaan ja sanonut: ”Tekikhän se Eemelin ruoka mulle tämmösen?” Poika oli oksentanut verta. Se oli joku nuori poika joka oli ollu näkemässä niitä ”Eemelin temppuja”. Tämä oli tapahtunut kesä-maan aikana ja poika epäili, ette Eemeli oli vahanu (vakoillut) ja osanu tulla hänen tulille ”sattumalta”.


-Eemeli oli jo sekopäänä ja vaikeroi omantunnontuskissa niin Erkkilän-Aukku sanoi, ette jos on niin vaikeaa, niin anna puolet siittä mulle, niin sekosi heti Aukku samaan lailla kun Eemeli, eikä Aukku kestäny sitä ”puolta-osaakaan”.


-Maarit Näkkäläjärvi kirjassaan: ”Tosikertomuksia henkiolennoista” otsi-kolla: ”Kumpun Eemelin lento Keto-Ellin kertomana”: Tämän tarinan ta-pahtumat sijoittuvat Ounastunturin maastoon, jossa Keto-Elli ja hänen perheensä paimensivat poroja useita vuosikymmeniä sitten. Elli ja Lassi olivat paimenessa ja heidän mukanaan Kumpun Eemeli, opettajan poika Hetasta. Eemeli oli lähtenyt nuorena miehenä rengiksi jutaaville saame-laisille ja myöhemmin hän jäi pysyvästi porotöihin. Keto-Elli, Lassi ja Eemeli olivat tunturin juurela outametsässä.


Eemeli oli aikeissa heittää poron kiinni ja hän piteli suopunkia kädes-sään. Yhtäkkiä hän kohosi ilmaan kohti puiden latvoja. Eemelin onneksi Elli ja Lassi kerkesivät ottaa kiinni suopungin toisesta päästä, eikä Ee-meli päässyt karkaamaan taivaan tuuliin. Eemeli huusi kauhuissaan, et-tä ”älkää vain päästäkö irti suopungista.” Hän leijaili pitkän aikaa suo-pungin varassa, kunnes isäntäväki sai vedettyä hänet maan pinnalle.

Keto-Elli uskoi vahvasti, että Eemeli oli pohjimmiltaan häijy ihminen ja tämän vuoksi pirut yrittivät viedä hänet jo elävänä mukaansa.

Teksti: Kari Autto.