T. Karonen. / Rajamme vartija 20.5.1946.
Ei ole koiraa karvoihin katsomista.
Uusi, mutta pölyinen Buick-auto pysähtyi nytkähtäen suuren joen ran-taan siellä jossakin Lapissa v. 1927. Se oli kaikesta päättäen kulkenut pitkän matkan, sillä numerolaatassa komeili upeana iso ”A”. Auton py-sähdyttyä astui siitä ulos kaksi iloista ja huoletonta ylioppilasta valtavine ”erämiesvarusteineen”. He olivat tulleet huvimatkalle tutustumaan Lap-piin, ja tähän saakka oli matka onnistunut hyvin. Mutta nyt olivat kump-panukset ymmällä Näytti siltä, että vaikeudet alkoivat vasta nyt, kun au-tomatka oli lopussa. Tästä voitiin jatkaa matkaa eteenpäin ainoastaan veneellä, sillä edessä oli joki, ja matkan lopullinen tavoite oli noin kah-deksankymmentä kilometriä vesitietä alaspäin.
Kumppanukset miettivät pulmaa. Lopulta he luulivat keksineensä oikean ratkaisun: Tuolla joen rannassa näkyi hääräilevän kaksi miestä erään veneen luona kovasti touhuten ja hätistellen sääskiä. Kumppanukset riensivät kiireesti venemiesten luo ja totesivat lähelle tultuaan, että nämä olivat isokokoisia, parrakkaita ja rotevia Lapin jätkiä puseroineen, piip-puineen ja pikiöljypulloineen. Ulkoilma ja ankara elämä olivat kovetta-neet miesten piirteet. Kasvot kuvastivat rehellisyyttä ja katse oli avoin. Lapissa onkin ”jätkä” sellainen kunnianimi, jota ei sovi ymmärtää väärin eikä väärinkäyttää, jos aikoo tulla väestön kanssa toimeen jatkuvasti.
Päästyään venemiesten luo alkoivat ylioppilaat kysellä heidän matkansa suuntaa, selostaen samalla omia aikomuksiaan. He ilmoittivat tulleensa Helsingistä saakka vartavasten tutustumaan Lappiin. Kun venemiehillä tuntui olevan matka samaan suuntaan, ylioppilaat pyysivät päästä mu-kaan. Jätkät tarkastelivat nuorukaisia lyhyen tuokion ja - vilkaisivat sitten paljon puhuvalla katseella toisiaan, sillä kumpikin oli ihmistuntijana teh-nyt nuorukaisista omia havaintojaan. He päättivät sanattomalla, yhteisel-lä sopimuksella pitää nuorukaisten kustannuksella hieman lystiä.
Tuokion tuumittuaan murahti toinen jätkistä myöntävästi ylioppilaiden te-kemään kysymykseen, asettaen kuitenkin ehdoksi, että päästään sopi-mukseen kyytimaksusta. Nuorukaiset eivät tinkineet. Heidän matkakas-sansa kesti, sillä he eivät olleet lähteneet tyhjin taskuin Lappiin tutustu-maan. Helposti päästiinkin kyytimaksussa molempia puolia tyydyttävään ratkaisuun.
Matkan aikana ylioppilaat keskustelivat keskenään ruotsinkielellä. Kes-kustelussaan he seikkaperäisesti käsittelivät Lapin alkeellisia oloja ja kansan heikkoa sivistystasoa, vaikka heillä el ollut asioista muuta kuvaa kuin minkä olivat koulunpenkiltä mieleensä saaneet. Keskustelun kes-täessä arvostelivat nuoret miehet yksityiskohtaisesti myös jätkiä, jotka tyhmännäköisinä ja ilmeettömin silmin kuuntelivat. Nuoret miehet ihmet-telivät kuitenkin sitä kätevyyttä ja ilmiömäistä taitoa, jota jätkät osoittivat soutaessaan ja hoidellessaan vihaisten koskien mahtavissa ryöpyissä suhteellisen kevyttä venettä.
Keskustelun välillä tarjoilivat matkustajat soutumiehillekin helsinkiläis-eväistään maistiaisia, joita jätkät suutaan maiskutellen pureskelivat. Ne tuntuivatkin heistä ihmeellisiltä, jonka he joskus yhteen ääneen huudah-tamalla toivat julki, kun he ottivat hikisiin, kovettuneisiin kouriinsa uuden annoksen maustesilllä y.m. herkkuja. Eiväthän he olleet tottuneet tällai-siin ruokiin. Tuskinpa niitä Lapissa edes tunnetaan. Lapissahan saa kan-sa tyytyä etupäässä tuoreisiin kaloihin ja poronkieleen.
Erään joenmutkan takaa tuli näkyviin isonpuoleinen ja kaunis talo. Mat-kamiehet olivat päässeet jo kahdeksan kilometrin päähän tavoitteesta, ja kun talo sattui olemaan soutajille tuttu, niin he ehdottivat, että poikettai-siin kuivattelemaan venematkan aikana kastuneita vaatteita ja jalkineita, samalla kun he saisivat pitkästä aikaa tervehtiä talonväkeä. Vene törmä-sikin pian tasaisesti rantaan. Kun se oli pysähtynyt, niin hyppäsivät kaik-ki miehet kangistunein jäsenin maalle, jonne päästyään nuoret miehet lähtivät kävelemään suoraan taloa kohden, häviten ovesta sisälle. Jätkät jäivät vetämään venettä maalle.