Maahiaiset ovat Aatamin lapsia, jotka tämä kätki Jumalalta lehmustoon. Kun Jumala sitten tuli ja kysyi Aatamilta ja Eevalta: "Tässäkö teidän kaikki lapsenne ovat?", niin nämä vastasivat valheellisesti: "Herra,tässä ne ovat kaikki!" Kun Jumala oli lähtenyt pois, menivät Aatami ja Eeva hakemaan lapsiaan piilosta, mutta siellä ei ollutkaan ketään. Jumala oli siirtänyt heidät maan alle asumaan. Silloin Jumala antoi tämmöisen tuomion:
- Jotka on kätketty, ne olkoot kätketty maailman loppuun asti.
Näistä lapsista ovat maahiaiset alkunsa saaneet.
Tämän tietää todeksi vanha lapinemäntä, Elli Ketomella, samoin kuin hänen koko kyläkuntansakin Ounisjärven rantakentällä. Ja moni äijä on täällä niin tarkoin Raamattunsa lukenut, että tietää todistaa: - Puhutaan siinä Raamatussakin kyllä maahiaisista, ja ne ovat samat kuin maanhaltiat.
Sekin täällä tiedetään, että nämä maan alla asujat ovat hyviä ja jumali-sia, eivätkä kenellekään pahaa tee, jos heitä vain kuuntelee ja tottelee. Eivätkä he ole ensinkään samaa joukkoa kuin ruma ja peloittava man-honväki, joka on riettaan väkeä ja tulee kuolleista. Manhonväki on piruja, vanhoja, riettaita ja vihollisia, jotka kuljettavat toisten kateellisten ihmis-ten panemia ja lähettämiä kiroja toisten päälle.
Aivan eri ihmisiäkin ovat ne, jotka näkevät maanalaisia, hyviä naapurei-taan, kuin ne, jotka näkevät ilkeitä, pahan näköisiä ja mädänneen hajui-sia manhoja.
Maahiaisia näkevät vain sellaiset ihmiset, jotka eivät kiroa, eivätkä vää-ryyttä rakasta, vaan vaeltavat rehellisesti ja pysyvät vanhassa uskossa.
Sellainen mies oli ollut Elli Ketomellan isä, vanha poromies, Johan Erkki Kyrö, joka on kuollut noin 20 vuotta sitten 80 vuoden vanhana. Hän oli oikea näkijä, joka ei nähnyt ainoastaan maanhaltioita, vaan näki myös tulevia asioita niin kuin Raamatun profeetta. Eikä se ole rietashenki, joka näkijällä on, mutta noita palvelee rietasta ja panee kiusaa toisen päälle.
Toisilla näkijöillä on jo syntymästä näkemisen lahja. He ovat syntyneet lakki päässä, joka pitää kuivata ja tallettaa mukanaan koko elämänsä ja kuoltua saada mukaansa arkkuun.
Samoin kuin maanpäälliset eläjät valitsevat parhaat seudut asuinsijoik-seen, niin ovat maanalaiset asujametkin etsineet itselleen sopivat olin-paikkansa.
Ruijan rannoilla, missä vuoret ulettuvat taivaan reunalle asti, siellä Hald-den takana, Torisenon varsilla ja Hammerfestin takalistoilla sekä mones-sa muussa tunturin kurussa, on maahiaisten kaikkein mieluisinta oles-kella, ja siellä heitä onkin enimmän. Mutta toiset ovat tyytyneet alempiin maihin ja elävät tavallisen tunturijärven rannan tai läheisen hiekkatievan uumenissa. Toiset ovat täälläkin asettuneet sellaisten tunturipahtojen al-le, joiden vieressä hetevesi virtailee, sillä hetteistä, kaltioista ja lähteistä kulkee maahiaisten tie. Siinä on maan alle reikä, josta he ja heidän kar-jansa kulkevat.
Ja monet näistä maahiaisten lähteistä, kuten Santsin lähe(* Peltovuo-massa, Paljakaisen alla, ovat sellaisia, että niissä kun pesee, niin kaikki ruvet paranevat. Myöskin kasvaa näissä hetteissä sammalta, jolla voi katsoa ja painella terveeksi silmätauteja ja muita tartunnaisia.
*) Pasmarovassa Santsinkaltio. Tuo parantava kaltio on Palakaisen ojassa oleva lähe, jossa vesi pulppuaa maan alta hiekan läpi. Kaltio on heti Eiran Helgen talon takana - 500 metriä ojan yli menevän sillan ylä-puolella. (Teksti: Maritta Stoor-Lehtonen ja Pentti Stoor.)
.
Eivätkä maahiaiset tästä pahastu, vaikka heidän vesipaikkojaan paran-nuksiin käytetäänkin. Mutta asuinpaikkansa päälle he eivät kernaasti ota ketä tahansa ryöttää ihmistä asumaan. He tahtovat elää rauhassa omassa tummassa, mutta puhtaassa maailmassaan. Ihmiset, jotka ovat heidän luonaan käyneet, tietävät muistella, miten sinivärinen maahiais-kansa vaeltaa meidän maakamaramme alla, jalat meidän jalkojemme kanssa vastakkain, asuen taloissa ja hoitaen karjaansa niin kuin mekin näillä ilmoilla. Siitä he ovat vain pahoja työlästymään, jos maan päältä valutellaan likaisia vesiä heidän puhtaisiin asumuksiinsa.