y. a. / Poromies 1933.

Enontekiön poronhoidosta




Enontekiö on niitä maamme harvoja pitäjiä, jossa poronhoito on pääelin-keino. Varsinasen maatalouden harjoittamiselle siellä on verrattain pie-net mahdollisuudet. Perunan ja heinän viljeleminen voi jonkunverran tul-la kysymykseen, joita sikäläiset "lantalaiset yrittävätkin asumustensa ympärillä kasvattaa. Poronhoidolle ovat siellä ihanteeliset mahdollisuu-det joita olisikin oikein ja järjestelmällisesti käytettävä tämän talouden harjoittamisen hyväksi.

Poroja omistavat ja hoitavat Enontekiöllä melkeinpä yksinomaan lappa-laiset ja heihin pienempi määrä sekaantuneita "lantalaisia". Pitäjän 12-14-tuhantisesta poromäärästä on noin 2,000 kpl. varsinaisten "lantalais-ten" omistuksessa, joitten pororikkain kylä on Peltovuoma, ollen sen kar-jan suuruus 800-900 päätä. Kuitenkin, ja melkeinpä yksinomaan, elää sikäläinen väestö poronhoidosta tai ainakin kiinteimmin hankkii siitä ra-hatuloja käymällä porotuotteiden kauppaa Ruotsin ja Norjaan tai saa-malla porojen suoheinille aiheuttamista vahingoista monasti suunnatto-man korkean korvauksen, joitten saanti on usein tahallisestikin hankit-tua.

Niinpä erääseenkin kylään maksoi takavuosina sikäläinen paliskunta korvauksia yli 50,000 markkaa, silti joutumatta kylä teurastamaan yhtään nautaeläintä tai osia maanheiniä. Suoniityille ja kootuille heinille aiheu-tuneista vahingoista koituneet maksut voivat vuosittain nousta aina 50 markkaan poroa kohden kun esim. Rovaniemen pitäjässä ovat ne pysy-neet 8-10 markan paikkeilla. Tähän epäkohtaan saa uusi poronhoitolaki huomattavasti korjausta aikaan, mutta välttämätöntä on, että Enonte-kiölle muodostetaan myös yksinomaan poronhoidolle vapautettuja alu-eita aivan ensi vuosina.

Samalla olisi saatava sikäläisen "lantalaisväestön" hyöty poronhoidosta terveemmälle pohjalle järjestämällä heille mahdollisuus hankkia siitos-poroja, joita hoitamalla he tulisivat saamaan tästä taloudesta nykyisen ansion jo aikaisemmin mainittuatapaa asiallisemmin. Nykyinen epänor-maalinen maa- ja porotalouden keskeinen ristiriita hupenisi vähiin ja po-ronhoidon kannattavaisuus ja mahdollisuus sen perusteella parantuisi.

Enontekiön poronhoitoa vaikeuttavana tekijänä on myös Norjan rajaso-pimus. Norjan puolelle karkaamispelossa joutuvat sikäläiset porojen hoi-tajat pitämään kevät kesästä paimennusta liian tiukkana. Tämän vuoksi vaadinporojen kunto alenee siinä määrin, että vasojen kehittyminen kär-sii. Niinpä onkin viime kesänä huomattu tuntuvan vasojen hukkumisen johtuvan tästä. Nykyinen rajasopimus ei rasita siis ainoastaan takava-rivikkomaksujen suorittamisella, vaan on myös omiaan vaikeuttamaan porojen mahdollista lisääntäymistä ja kehittymistä. Rajaolojen paranta-miseksihan ovat neuvottelut käynnissä, jossa maamme edustajat edellä mainittujenkin epäkohtien poistamiseksi koettavat tehdä parhaansa.

Porojen hoito on Enontekiöllä säilynyt jutaamisen puitteissa. Lappalai-set, jotka myös etupäässä hoitavat "lantalaisten" porot, siirtävät asumus-taan sitä mukaa kuin "elonsa" laidun jäkälänkaivuumahdollisuuksineen sitä vaatii. Kiinteän paimennuksen alta porojen vapautumiselle vuoden kuluessa ei sanottavia mahdollisuuksia toistaiseksi ole. Porot ovat tar-peeksi kesyjä ja koirien käytölle erikoisesti tottuneita. Koiria käyttämätön kuljetus ja paimennus ei voi tulla kysymykseenkään. Talven ajalla suori-tettavasta jutaamisesta (so. määrätyllä laidunalueella koossa pitämistä ja siitä siirtymistä sitä mukaa kuin laidun tulee hyväksi käytetyksi koske-mattomiin alueisiin) olisi poronhoitoalueemme keski- ja eteläosan ote-tava oppia sovittaen sitä mahdollisuuksien mukaan paliskuntiensa po-ronhoitoon. Lappalaisten talvipaimennus tapahtuu etupäässä oudan ra-jamailla ja kevätpuolella lumien kovetessa osittain jo oudassakin, kun taas kesäaika vietetään tunturilla. Verrattain yksipuolisessa maastossa on porojen talvilaitumilta kesälaitumille siirtyminen laaja.

Suomen ja Norjan välinen raja-aita eli poroaita lähellä Maaderjärveä.

Piehtar Labban kota Enontekiön Tserbmisjaurilta, vasemmalla istuva vois olla Niila Labba, sitten Tuomma Labba ja Inka Labba. Koirat kaikki hyvää enontekiöläistä tyyppiä, valitettavasti paras niistä on kääntänyt takapuolensa valokuvaajalle. Kuva ja teksti: Suomen kennelliitto 1.3.1936.

Birihanna Näkkäläjärvi lypsää poroa ja Hirvas-Oula eli Oula Palojärvi pitelee poroa paikallaan. Kuva: Tarja Ylitalon albumista.

Iisko Näkkälän kota Enontekiön Pöyrisjärvellä. Vanha mies on Tuomas Näkkälä, nuoret ovat Iiskon tytär Saara ja vävy. Kuva Pentti Eskola, 1906. GTK.

Kesälaitumet ovatkin Norjan rajaa lähellä olevilla tuntureilla, jossa rajan ylittämisen pelossa joudutaan pitämään yllä kiinteää paimennusta. Sa-vulla räkältä suojaamista ei käytetä, eikä sen rasitus tunturimaissa ole-kaan niin suuri kuin outamaissa.

Syyspuoleen aloitettua porojen lypsyä jatketaan jouluun saakka, jolloin päivittäin lypsynajaksi ajetaan elo kodan lähettyville. Kun lypsyä ei har-joiteta kevät- eikä keskikesän aikana, niin eivät vasat siitä sanottavasti kärsi.

Poroja paimentelevat lappalaiset asuvat kodissa ja kun he olosuhteiden pakosta joutuvat useasti muuttamaan asuinpaikkaa, niin mikäpä sen käytännöllisempi asumus heille olisikaan. Näiltä kodissa asuvilta "väär-teiltään" saavat lantalaiset satoja "lainakkoja" talven ajaksi ajojensa suo-rittamiseen. Yksinpä soran vedossa maantielle oli kuluneena talvenakin monia kymmeniä "lainakkoja" ja heinien ajo suoritetaan melkein yksin-omaan lainahärillä niissä seuduissa, missä lantalaisilla ei ole itsellään hyötyporoja.

Teurasporot Enontekiöllä myydään pääasiassa elävinä ja ovatkin sikä-läiset poronomistajat saaneet niistä Ruotsin tullivapauden vuoksi jonkun verran paremman hinnan kuin maamme muun alueen poronhoitajat. Tätä enontekiöläisten tullivapauden hyväksikäyttöä pyrkivät ruotsalaiset nykyään vaikeuttamaan sillä asiattomalla syyllä, ettei ole Ruotsin ja Suo-men välisessä porosopimuksessa mainittu autoja porotuotteiden kulje-tusvälineinä ja kun Enontekiöltä nykyään Ruotsiin tuotuja porotuotteita kuljetetaan autoilla kaupunkeihin. Mutta koska sopimus sisältää täydelli-sen tullivapauden enontekiöläisille porotuotteille, niin asiaton sivuseik-kahan joka tapauksessa on, millä näitä tuotteita Ruotsin puolelle kulje-tetaan,sillä tuotteitten alkuperähän ei voi kuljetuksessa muuttua. Mutta koska tämä asia on nyt ruotsalaisten vaikutuksesta tullut päiväjärjestyk-seen, niin olisi tietenkin tärkeätä, että neuvottelujen kautta selvennettäi-siin porosopimuksen kyseessä oleva kohta ja Enontekiön asukkaat oikeutettaisiin nimenomaan autoillakin kuljettamaan porotuotteensa tullivapaasti Ruotsiin, sillä joka tapauksessa tämä on enontekiöläisille elinkysymys.