Arvi Järventaus. / Kotoa ja kaukaa 20.12.1917 no 11.

Enontekiön vanhan pappilan historia.


Lätäsenon suussa, Könkämäenon itäisellä rannalla Enontekiön Lapissa on luhistumassa oleva rakennus, jonkayiidestä, päreillä paikatusta ikku-nasta vielä talvis illoin loistaa tuli. Jo rakennuksen muodosta saattaa päättää, ettei se ole ollut tavallinen talonpoikaistalo. Se etusivu, joka an-taa jokea vasten, kertoo vielä viimeisilläänkin, että talolla on ennen ollut kunniakkaampi asema kuin uudisasukkaan ujolla pirttipahasella.



Se isäntä, joka nykyään sen nurkalla verkkaan puita pilkkoo, ei ole siinä kauan asunut, samoin kuin ei emäntäkään, joka "piisin" ääressä tuher-taa. Ei. Vaan ennen hääri sen pikku kyökissä pyöreä papinemäntä ja sen kammarissa askarteli raamattunsa ääressä pappi, jonka kova kohta-lo oli sivistyksen rintamailta näin kauas pohjoiseen heittänyt. Talo on vanha pappila.


Se on mielenkiintoinen talo ja siihen usein ajatus palaa. Valastenkin, kesken arkikiireideu, pakoittaa tuon talon muisto vanhoja asiakirjoja pen-komaan. Senpävuoksi seuraavassa vähän tuon talon historiaa.



Helmik. 17 p. 1768 pyysi silloinen Enontekiön kirkkoherra Salomon Torn-berg käräjissä vahvistusta pappilan päärakennuksen asemapiirrokselle. Saattaa ensi katsannolla näyttää siltä kuin olisi pappilan päärakennus silloin kokonaan uudesta rakennettu, mutta päteviä todistuksia löytyy sil-le otaksumalle, että pappila silloin vain suunniteltiin nykyiseen muotoon-sa ja että sen pohjana oli vanha pappila. Tämä suunnittelu tapahtui si-ten, että ehdotettuun huonetta sisältävään pappilaan jäi joku huone van-hasta tahi että ainakin osa vanhan pappilan hirsistä käytettiin uuteen rakennukseen.


Ensimäinen olentainen pappi, josta vanhat asiakirjat luotettavalla var-muudella kertovat, tuli Enontekiöön v. 1675. Se oli tuo kansan "muiste-luksissa" vieläkin elävä pastori Olaus Mathias Siima, "herr Vuolevi". Mis-sä hän paikalle tultuaan ensi vuosina asui, eivät aikakirjat kerro, mutta todennäköiseltä tuntuu, että hän aluksi asusti siinä pappilassa, joka v. 1607 taikka sitä seuraavina vuosina oli paikalle rakennettu.



Kuninkaallisessa Lapinmaan Komissioonin kertomuksessa vuodelta 1607 kerrotaan nim. että "pappi on matkalla Tenontekiöön (tili Tenotekis) vaimoineen ja lapsineen ja rakennuttaa pappilan samalla sekä pitää huolta siitä, että kirkko tulee oikealla tavalla rakennetuksi" niistä hirsistä, jotka sanotaan olevan jo paikalle vedätetyn. Tämä pappila oli todennä-köisesti rakennettu Lätäsenon länsipuolelle n.s. Sorvasen niemelle ja oli arvattavasti pastori Sirman paikalle tullessa sangen huonossa kunnos-sa. Siinä hänen kuitenkin oli tultava toimeen ensimäiset vuodet, kunnes hänelle v. 1680 rakennettiin uusi "tupakamari".


V. 1679 käräjillä pyysi nim. herra "Oluff Sirma", että lappalaiset velvoitet-taisiin rakentamaan hänelle "tupakamarin ja porstuan siihen" ("en stu-gokammare och farstu derhoos"), johon seurakuntalaiset suostuivatkin. Kun entinen "pappila" Sorvasen niemellä oli alituisesti alttiina suurille Könkämäenon tulville, joista varsinkin v. 1677 sattunut valtavuudellaan voitti, kaikki edelliset - se kun aiheutti suuria tuhoja aina Tornioon saak-ka, niin kuin siltä ajalta säilynyt n.s. "Kekrin laulu" kertoo - on hyvin to-dennäköistä, että se heti tulvan jälkeen siirrettiin Lätäsenon itärannalle korkeammalle paikalle, mihin joen tulvat eivät ulottuneet.


Tätä otaksumaa tukee se kansan suussa säilynyt muistotietokin, jonka mukaan pappila Sorvasen niemellä ei ole ollut kuin "vähän aikaa". Juuri tähän pappilaan tuo v. 1680 rakennettu tupakammari todennäköisesti li-sättiin. Sillä tuntuu mahdottomalta ajatella, että pastori Sirma, vaikka oli-kin lappalainen synnyltään ja siis vaatimattomiin oloihin tottunut, olisi 4 - 5 vuotta autiossa tunturiseudussa tullut toimeen ilman minkäänlaista asuntoa, kun paikalla ei tiedetä vanhoihin aikoihin minkäänlaista taloa-kaan olleen.

Vanha pappila Lätäsenon suulla 1920-luvulla. Kuva: Ahola Juhani. / Museovirasto.

Oli miten oli, se ainakin on varmaa, että tuossa v. 1680 rakennetussa tupakammarissaan herra Olaus asui kuolemaansa saakka, joka tapahtui 1719. Seuraavista vuosista ei meillä ole minkäänlaisia tietoja Enonte-kiön pappilasta. Kuluu kokonaista 74 vuotta ilman, että saamme mitään kuulla siitä, kunnes v. 1754 kaksi pappilassa käynyttä matkailijaa kuvaa meille lyhyesti, miltä tuo Lätäsenon suussa sijaitseva papin asunto sil-loin näytti. Ne olivat raatimies Anders Hellant ja lääninsihteeri Lars Qvist.



He kuvaavat rakennusta seuraavin sanoin: "Pappilassa on paras tupa rakennettu pari vuotta sitten, kallellaan kokonaan joentörmään päin, lat-tia höyläämätön, nurkat aivan huonosti hakatut ja niin liitetyt, että pakka-nen ja kuura on tunkeutunut sisään, sisäkatto ja seinänalushirsi ("vägg-bandet") jo lahomassa (redan angripit av röta") j.n.e. Tämä tupa oli siis rakennettu noin 1750 -1552 paikoilla. Sitä ennen olivat pastori Sirman seuraajat (pastorit Wegelius, Ganander ja Engelmark) asustaneet siinä tupakaniarissa, joka oli rakennettu "herr' Vuolevin" aikana (mahdollisesti aikaisemman 1607 jälkeen rakennetun yhteyteen). Että pappilassa her-rojen Hellant`in ja Qvistin käydessä oli tämä tupa käytännössä, selviää heidän kertomuksestaan, jossa puhutaan, "paraasta tuvasta ("den för-nämsta stugan") eroituksessa toisista huoneista.


14 vuotta myöhemmin nostaa sitten kirkkoherra Salomon Tornberg ky-symyksen uudesta pappilasta ja laatii säännöllisen pohjapiirustuksen, koskapa entisessä pappilassa rakennukset olivat epäsäännöllisiä ("oor-dentliga"), niin kuin Hellant ja Qvist kertomuksessaan mainitsevat. Hän ehdottaa, kuten jo mainittiin, pappilaan 5 huonetta ja eteisen tekee "markkinapaikalla ja ylöshuutotuvassa varanimismiehen ja seurakunta-laisten läsnäollessa yksityiskohtiin menevän suunnitelman rakennustyön toimeenpanosta."



Mutta mikään ei estä näihin "yksityiskohtaisiin suunnitelmiin" ottamasta vanhaakin pappilaa sellaisena kuin siitä vielä saattoi kalua tulla. Tuntuu nim. aivan mahdottomalta, että nuo molemmat tuvat ("den förnämsta stugan" pastori Sirman kammari) olisivat jätetyt lahomaan paikoilleen, kun niiden hirsiä kaiken todennäköisyyden mukaan vielä hyvin saattoi käyttää. Jos kohta jälkimäinen olikin 90 vuoden vanha, niin oli siinä ar-vatenkin vielä siksi paljon kelpaavia hirsiä, että ne sangen kernaasti otettiin huomioon paikalla, jossa rakennuspuun saanti ei ollut niin help-poa. Siten selviäisi myös paraiten, että "puuttuvat hirret", joista puhutaan 1768 vuoden käräjäpöytäkirjassa, päätettiin vedättää talvella.

Vanha hautausmaa Lätäsenon suulla 1920-luvulla. Kuva: Ahola Juhani. / Museovirasto.

Pappila rakennettiin siis uudestaan kirkkoherra Tornbergin pohjapiirrok-sen mukaan siten, että suurin osa tuli uusista aineista vanhasta raken-nuksesta (siis Sirman tupa lukuunotettuna) ne hirret, jotka olivat lahomi-selta säilyneet ja siis vielä käytäntöön kelpasivat.


Ettei pappilan siirto Lätäsenon länsirannalta sen itärannalle tapahtunut 1768 tai sitä seuraavina vuosina, osoittaa jo sekin seikka, että pöytäkir-jassa puhutaan vain päärakennuksesta. Ulkohuonerakennukset olivat siis paikalla jo ennemmin. Ja muutenkin tuntuisi kummalta, että papit liki sata vuotta, olisivat asuneet paikassa, jota joka vuosi uhkasivat tulvat sellaiset, että ne saattoivat milloin hyvänsä pyyhkäistä rakennukset mu-kaansa, niin kuin "Kekrin tulvan" aikana oli monin paikoin Tornion varrel-la tapahtunutkin.


Mitä vielä tulee tuon muistorikkaan pappilan siirtoon, mainittakoon siitä vielä eräs seikka. Pappila on rakennettu leveistä hirsistä, mutta ne ovat kummallisen ohuiksi veistetyt. Kansan muistotieto kertoo, että kun pap-pila Könkämäenon suurten tulvain vuoksi oli siirrettävä Lätäsenon itä-rannalle, sen seinähirret veistettiin ohuiksi, että niitä olisi helpompi liiku-tella. Silloin ei nim. ollut hevosia lähitienoilla, jotenka tuollaiset työt täytyi suorittaa porovoimalla. Tämäkin tieto tukee sitä otaksumaa, että nykyi-sessä pappilassa olisi, jollei mahdollisesti ensimmäisen pappilan, niin ainakin hirsiä Sirman tuvasta, joka siinä tapauksessa olisi aluksi ollut Lätäsenon länsirannalla.


Siellä seisoo Lätäsenon suussa tuo vanha talo muistona entisiltä ajoilta. Sen loistoaika on mennyt ja vanhuudessaan on se joutunut hylyksi. Sillä peräti välinpitämättömänä heittää nykyisen asukkaan emäntä ruuan jät-teet ja muut roskat sen entisen salin nurkkaan, jossa ehkä ennen oli vanhan taalalaiskellon kunniapaikka.