Näin sydän-Lapin elämä vähitellen sai yhä kiinteämmät muodot. Joki on vetänyt kaikki puoleensa, joten tällä hetkellä autioissa tuntureissa asuu Suonien puolella enää vain pari perhekuntaa. Näilläkin on jo pitkät ajat ollut hirsitalonsa, niin ettei heihinkään enää voida sovittaa käsitettä tun-turilappalaisesta, varsinaisesta porolappalaisesta.
Yksi seikka on tärkeä huomata tarkasteltaessa tenolaisten elämää ja ke-hitystä. He ovat saaneet käytännöllisesti katsoen ohjata elämänkulkunsa aivan omintakeisesti. Vieraat eivät ole löytäneet Tenon varsilta itselleen sopivia asuinpaikkoja. Tenolainen on saanut ainakin tässä suhteessa olla oma isäntänsä. Ja tunnettu suomalaisten uudisasukkaiden itseensä sulattava vaikutus on näin ollen estynyt. Päinvastaisia tapauksia kyllä on sattunut: tulokkaat ovat sulautuneet alkuasukkaisiin tullen elämäntavoil-leen näiden kaltaisiksi.
Multa vaikka tenolaiset ovat saaneetkin olla tavallaan eristettyinä, niin sittenkin heidän kehityksensä on kulkenut eteenpäin. Nykyisinhän ylei-sesti kiitetäänkin heidän huomattavan korkeaa sivistystasoaan. Että he ovat tähän päässeet, siitä heidän on oltava kiitollisia Tenolle, kulkuväy-lälleen. Sitä myöten on aina saapunut vaikutteita, jotka he sitten ovat osanneet sovelluttaa parhaalla tavalla vallitseviin olosuhteisiin. Tärkein näistä vaikutteista tai lainoista on jokilappalaisten laajentunut kotieläin-ten hoito. Lehmiä he oppivat hoitamaan eteläisten naapureittensa esi-kuvan mukaan. Ainakin jo parin vuosisadan aikana lehmä on kuulunut Tenon jokilappalaisten kotieläimiin, samoin kuin lammaskin. Viime vuo-sisadan puolivälissä kerrotaan tuodun ensimmäinen hevonen. Ja nyky-ään on näitä raskaiden kuormien vetäjiä jo kaikissa vauraissa talois-sa. Kun lisäksi muistetaan, että tätä nykyä jokilappalaisetkin pyrkivät lisää-mään mahdollisimman paljon puolivilliä karjaansa, poroja,voidaan Tenon varakkaan asujamen katsoa saavan toimeentulonsa 5-6 lehmästä, 10-15 lampaasta, hevosesta tai paristakin sekä 200-500 porosta. Kalastus tietysti tuottaa huomattavan lisän, samoin kuin metsästyskin, mutta var-min "leipä" sittenkin lähtee tenolaiselle karjoistansa.
Tietäen että tenolaisilla on aina ollut kohtalaisen hyvä toimeentulo, voi-daan myöskin käsittää, miksi he ovat pysyneet henkisen ja taloudellisen kehityksen mukana. Äärimmäisen niukka ja epävarma elanto lamauttaa kuten monien muiden vielä hiljattain puoliksi luonnontilassa olleiden kan-sojen esimerkki osoittaa. Ja itse Teno on ollut hyvinvointiin pääsemisen peruslähde.
Nykyisin ei enää Tenon lappalainen odota rantaansa laskevaa vierasta pelolla kuten muinoin, jolloin muukalainen merkitsi riistäjää. Päinvastoin vieras otetaan mitä ystävällisimmin vastaan. Mutta kaikki eivät voi henki-lökohtaisesti tutustua Taka-Lappiin. Heidän tietonsa tästä maan äärestä perustuvat ylimalkaisiin tiedonantoihin. Ja juuri sellaisille tämä pieni kir-joitus tahtoo antaa edes jossain määrin uutta pohjaa, käsitteelle Teno ja sen asukkaat. Seutuja samoava taasen voi nähdä asiat tarkemmin tun-tiessaan historiallista kehityskulkua ja silloin myöskin suhtautuu usein esiintyviin puutteellisuuksiin myötämielisemmin.
(Kuvat kirjoittajan).