A. Laitakari. / Suomen Kuvalehti 18.5.1926.

Eräänlainen kesämatka




Koska ihmiset ovat perinjuurin erilaisia, täytyy heitä miellyttävien kesä-matkojenkin olla hyvin erilaatuisia. Toiset pitävät loistolaivalla tehtävästä seuramatkasta sivistyskeskuksiin, toiset uneksuvat naparetkistä. Näiden väliin mahtuu monenlaisia retkiä, jotka sopivat eri ihmistyypeille. Luulen, että meillä Suomessa on ihmisiä, jotka pitävät sellaisista kesäretkistä, joita allekirjoittanut on joutunut tekemään ja joille vastakin pyrin. Ne ret-ket ovat jokimatkoja asumattomassa Lapin erämaassa, sopivia henkilöil-le, joilla on halua tutustua koskemattomaan suureen luontoon ja sisua voittamaan omin voimin usein ennen arvaamattomat vaivat ja vastukset. Lisäksi on tyydyttävä äärimmäisen yksinkertaiseen itse valmistamaan ruokaan ja teltta-asuntoon vuoteena paljas maa ja kuitenkin tehtävä lujia päivätöitä. On soudettava, sauvottava, vedettävä venettä nuoralla rantaa kulkien, kiskottava sitä pitkin maata ohi jyrkkien könkäitten tai on kivisis-sä koskissa käytävä läpimärkänä sylipainiin veneen kanssa.



Mutta sille, joka on joen voittanut, sen latvoille kohonnut, sille on tie avoinna viillettää kosket alas. Vain se, joka tuntee kosken voiman ja ta-vat, voi onnistua alaslaskussa, toisille se on tyhmän uhkarohkea yritys, jonka epäonnistuminen on varma. Vain se voi täysin nauttia alaslaskun vinhasta vauhdista, joka on itse kiskonut veneensä ylös. Koko matkalla on aina ympärillä erämaan suloinen rauha ja edessä aina tuntemattomi-na yllättävät suuret maisemat ja väkevät elämykset. Se lukijoista, joka rakastaa tällaista kesämatkaa, voi seurata opastusta ja lähteä joko Lä-täsenolle Suomen käsivarteen tai Ivalojoelle Suomen Kultalaan tai voi hän hakea kartalta jonkun muun Lapin joista retkiensa alueeksi. Retken onnistuminen riippuu suuresti sen oikeasta käytännöllisestä järjestämi-sestä. Seuraavat lyhyet ohjeet riittävät käytännölliselle ihmiselle, epä- käytännölliselle ei tuhatsivuinen kirjakaan olisi kylliksi.

Sotakoski ja muinoin antoisa kultapankki Sotajoen suulla Ivalojoella.

Lätäsenon Vähää-Kurkkiota ponnistellaan ylös nuorasta vetäen ja sauvoimella työntäen.

Ivalojoen lisäjoen Sotajoen laakson jyrkkiä kallioseinämiä

Seurue:

3 tai 4 hyvissä voimissa olevaa reilua ja neuvokasta henkilöä liittyy yh-teen kaikki retken vaiheet yhdessä kestääkseen. Hyvä on, jos joku jou-kosta on luonnostaan johtajaksi sopiva. Sopiva matka-aika on keskike-sä.


Matka:

Rautateitse pohjoiseen, joko Tornioon tai Rovaniemelle, ja sieltä postiau-tolla Lappiin. Lätäsenolle aikova pysähtyy Enontekiön Palojoen-suuhun ja Ivalojoelle aikova Inarin Törmäseen.


Matkavarusteet:

Vaatteet: Lämmin, kestävä puku. Jalkaan sopivat hyvät pieksut. Sade-takki. Lämpimät villa-alusvaatteet ja peitehuopa öitä varten. Tyynyä ei tarvita, sillä selkäreppu pikkutavaroineen tai saappaanvarret on pään-alusta on sopiva.


Asunto:

Rankisteltta (tavallista lakanakangasta) on sääskien ja sateisten tai muuten kylmien öitten varalta aivan välttämätön. Sen muoto käy selville kuvasta. Sen on oltava niin suuri, että yksi tai kaksi henkeä sopii siinä makaamaa ja napin napin istumaan. Se pystytetään nuoralla kasvaviin puihin tai pensaisiin. Sääskilakki jostain tiiviistä kankaasta.


Ruokahoito:

Keittoastiasta ja lautasesta käy parhaiten iso tavallinen rautainen vesi-kauha, jossa on ontto varsi, jotta siihen voi pistää jatkoksi varren tuo-reesta vesasta. Lisäksi emaljinen muki, kahvipannu (jossa voi keittää muutakin kuin kahvia) ja lusikka. kertaista. Ruokaa on varattava tarpeek-si, mutta yksinkertaista. Kokemus on opettanut, että kauraryynit, Ameri-kan silava ja sokeri ovat ehdottomasti parhaita. Lisäksi suolaa, kahvia, teetä tai kaakaota ja vähän voita siksi ajaksi, kun tottuu silavaan. Tuoret-ta kalaa saa joista vähällä vaivalla tarpeeksi asti. Harria, tammukkaa ja haukea eri lailla laitettuna saa ruuan avuksi, jos on edes nimeksi kala-mietä mukana.


Marja-aikana saa marjoja ruuan avuksi helposti. Ruoka on pakattava niin, ettei vesi sitä pääse turmelemaan, pressusta käyvät rankiset ve-neesssä. Erinomaisen ravitseva ja maukas retken pääruokalaji on räis- käle. Se paistetaan paljossa sulatetussa silavassa kauraryyni taikinasta ja käännetään heittämällä puolivalmiina ilmaan. Juhla-aterioiksi voi ottaa mukaan sekahedelmiä. Leipää ei ole syytä ottaa ainakaan paljon, sillä se on tilaa ottavaa ja sellaisena helposti pilaantuvaa jokimatkalla, jossa kastumisen vaara on aina lähellä. Tulitikut, piippu ja tupakka täydentävät ruokakomentoa.


Vene:

Hyvän jokiveneen saa ostaa mainituista kylistä tai lähiseudulta 800-1000 mk:lla airoineen ja sauvoimineen. Vara-airot ja sauvoimet sekä romssi (veneen mittainen salko, jolla vedettäessä pidetään veneen keulaa vir-rassa) on otettava mukaan sekä pari pitkää ja lujaa, mutta ohutta ve-neen vetoköyttä.

Muita varusteita:

Iso selkäreppu. Hyvä kirves nuotioiden tekoon ja muuhunkin, kun sattuu. Pari isoa ja hyvää puukkoa jokaiselle. Pikiöljyä sääskien varalta ja lujat pienet pikiöljypullot vyölle. Tervaa ja nuoraa eri tarpeisiin. Kartta, kom-passi ja kello saavat edustaa henkisiä varusteita.

Lätäsenon vedet kallioitten vällin puristuneena kuohuvana koskena.

Erämaanrauhallinen yöpaikka rankisineen ja ketttotulineen Ivalon rannalla.

Kun sattuu myötätuuli suvannolla, voi panna tupakaksi. Muonionjoelta.

Tunturilakien maailmaa Ivalon alueelta

Lappalaistyttö Ivalon-Matissa leivän paistannassa.

Vaarallinen korva Ivalojoen Toloskoskessa, monen veneen surma.

Lipas uistimia suvannoilla kalastamista ja perho-onkia koskissa ja nivois-sa kalastamista varten. Lyhyt verkko, jolla voi napata poukamissa ma-kaavia hauenvonkaleita, ei ole pahaksi. Saippuaa ei tarvita, sillä pikiöljy pitää huolen "puhtaudesta".


Kustannukset noin kuukauden kestävästä matkasta Helsingistä mainit-tujen jokien latvaosiin ja takaisin tekisivät neljän hengen joukolta varus-teineen (ilman pitovaatteita) noin 8.000 mk.


Koskien laskua on harjoteltava sopivissa koskissa ylöspäin mentäessä. Tällaiset harjottelut ja pienet sivumatkat ympäristön tuntureille ja sivu-joille antavat vaihtelua venematkalle. Kalamies löytää sieltä verrattomia kalapaikkoja, joista ei kukaan koskaan ole onkinut.


Ja lopuksi pari hyvää neuvoa. Ylöspäin mentäessä auttaa pahoissa pai-koissa aina konstit ja neuvokkuus paremmin kuin raaka voima. Alaspäin tultaessa on pahat kosket aina laskettava nuoralla vahingon välttämisek-si. Jos koski vie ruuan ja varusteet, on kaukana asumattomassa erä-maassa olo melko tukalaa. Siis parempi varoa kuin vahinko, Joka lähtee Lappiin kerran, hän haluaa sinne toistamiseen. Se on Lapin-kävijöiden vanha kokemus.