Kirjoittanut E. HALLÉEN. / Metsästys ja kalastus 1.6.1923.

Eräästä kalastusmatkasta Paatsjoelle.

Muistelma kesältä 1921.


Olimme kuulleet, että Paatsjoessa olisi kaloja tiheämmässä kuin Tornio- ja Oulunjoessa, missä aikaisemmin olemme uistinta venytelleet. Sitä-paitsi sanottiin, että matka tuonne pohjolaan on aivan mukava ja vaiva-ton, koska postiauto lähtee Rovaniemeltä kahdesti viikossa, niin että ei muuta kuin istu ja. ihmettele.

Päivää ennen kuin lähdimme, päätettiin asia äkkiä, jotta jouduttaisiin seuraavana päivänä elokuun ensimäisenä Rovaniemeltä lähtevään au-toon. Noin 30 uistinta käsittävästä uistinvarastosta pistin 3-4 kpl. reppuu-ni. Ajattelin, että Ivalossa kyllä saan sellaisia, joilla kalan saavuttaa näillä minulle tuntemattomilla vesillä. Eväät viikoksi, ehkä pariksi varattiin kui-tenkin, sillä se on aina ollut mielipiteeni, että hyvät eväät ovat pääasia tällaisella retkellä; saalista jos saa on hyvä, jos ei saa, niin samapa se, kunhan retki muuten en ollut hauska ja virkistävä.

Meitä oli kaksi aikalailla rasittunutta raskaan työn raatajaa, asemapääl-likkö ja apteekkari, joilla ei lomapäivää ollut kokonaiseen vuoteen, ja sen tähden lähdimmekin ilomielin tälle "mukavalle" lepo- ja virkistysmatkalle, kauas Pohjolaan, Inarin ihania ulapoita ja tuhansia jylhiä saaria ja Paat-sjoen suuremmoisia koskia ihailemaan.

Junassa jyrryytettiin Rovaniemelle, jonne saavuimme illalla. Aamulla läh-dimme kysymään paikkoja autossa, mutta kaikki paikat oli tilattu jo usei-ta päiviä aikaisemmin; siis ei muuta kuin istu ja odota seuraavaa autoa 3 päivää. Jo tahtoi mieli painua ja ajattelimmekin kääntyä takaisin Ouluun sekä lähteä Rommakosta ahvenia ja kiiskiä onkimaan.

Pian tuli kuitenkin sanoma, että postinhoitaja oli päättänyt lähettää myöskin toisen auton, jokasamana päivänä oli saapunut matkaltaan Ina-rista, uudestaan matkalle, samalla kerralla kuin määrävuoroisen auton. Oli nimittäin tullut määräys kuljettaa Inariin 1,000 kg bentsiiniä tasaval-lan presidentin Petsamon matkaa y.m. tarpeita varten.

Posti tietysti oli saatava matkaan, samaten ne matkustajat, jotka aikai-semmin olivat lunastaneet paikat, sekä heidän matkatavaransa. Nyt il-maantui näin ollen myöskin vapaita paikkoja ja niin pääsimme jatka-maan jo samana iltana.

Iloisin mielin lähdimmekin, komeasti kahdella autolla, isompi Benz edel-lä, lastinaan tuo 1,000 kg bentsiiniä ja 10 henkilöä, niistä 2 lasta, jälessä pienempi Fiat, mukanaan posti y.m. ja yhtä monta matkustajaa.

Jonkun aikaa sujui kaikki hyvin, vaikka pian kyllä huomasimme, että ei tainnutkaan matkastamme tulla niin "mukava" kuin meille oli kuviteltu. Alkoi sataa ja suojat oli laskettava päällemme; ahdasta oli ja olo alkoi käydä tukalaksi. Lapsia alkoi nukuttaa eikä ollut muuta makuupaikkaa kuin matkustajain polvista yhteisesti muodostettu vuode. Menihän tuo kuitenkin, kun moottori toimi hyvin ja ohjaaja samoin, mutta jopa tuli odottamaton pysäys.


Painoa oli tullut liiaksi isommalle autolle. Lapin uutta maantietä kai ei ol-tu rakennettu tällaisia kuormia varten ja niin murtui odottamatta tie al-lamme. Vasemman puolen pyörät painuivat äkkiä syvälle maahan. Oh-jaajan nopean toiminnan kautta ei auto kuitenkaan kokonaan kaatunut, vaikka jäikin pahasti kallelleen. Matkustajat kömpivät ulos miten parhai-ten taisivat, ja nyt alkoi kova työ saadaksemme ajoneuvomme jälleen kovalle pohjalle.

Työvoimia kyllä oli, toisessa autossa kymmenkunta jätkää, tukkityömail-le menossa, mutta nämät olivat aivan haluttomia auttamaan. Urakka oli-si luultavasti pitänyt tehdä ja silloin olisi ehkä saanut odottaa sateessa päiväkausia urakan suorittamista loppuun, jos vielä olisi sattunut lakko puhkeamaan.

Ei siis auttanut muu kuin että työnhaluiset kiskoivat kahta kovemmin, ja niin saatiin auto ylös jonkun tunnin kuluttua. Iloisina työmme onnistumi-sesta, joskin likomärkinä sateesta, jatkoimme matkaamme ja saavuim-me aamulla Sodankylään. Yksi resoori oli kuitenkin katkennut ja sen ti-lalle uusi pantava, joten saimme viipyä täällä useampia tunteja.

Lähdimme taas puolenpäivän tienoissa hyvillä toiveilla eteenpäin, mutta jo parisen kilometriä kuljettuamme kävi aivan samalla tavalla; raskas Benz upposi jälleen keskellä tietä. Olimmehan kuitenkin jo perehtyneet nostohommaan ja rivakasti sujui nyt työ. Tunnin verran puskettuamme jatkettiin kulkua, mutta ei aikaakaan, niin vajosi Benz taas. Jo pakkasi sapettamaan, jätkät murisivat ääneensä ja ohjaaja oli nolon ja masentu-neen näköinen. Emme kuitenkaan voineet muuta kuin puskea auto ylös kuten ennenkin.

Kuva: 1.10.1921 Postitorvi.

Kuva: 1.10.1928 Suomen moottorilehti.

Olin jo aikaisemmin väsynyt istumiseen tuossa ahtaassa seurassa ja saanut paikan ohjaajan vieressä "pikku Fiiassa", kuten pienempää Fiat-autoa kutsuttiin. Kun nyt jatkoimme matkaamme kolmannen vajoamisen jälkeen, sanoi ohjaajani, että "kyllä nyt tästä puoleen hyvin menee, kyllä nyt tiet kestävät". Mutta vanhana pessimistinä en ottanut tätä oikein us-koakseni, vaan sanoin pelkääväni, että vielä saattaa tulla joku pahempi-kin este. Tuskin olin tämän sanonut, kun tienmutkasta päästyämme saimme näkyviin Benzin, joka koko ajan oli kulkenut edellämme. Tämä oli taaskin upoksissa, mutta tällä kerralla joessa!

No, voi sun ---! Jyrkkää joen rantaa lauttausproomulle laskiessa ei jarru ollutkaan kestänyt, vaan meni auto lautan yli jokeen. Takapyörät olivat tarttuneet proomun laitaan ja painaneet senkin mukanaan pohjaan. Mat-kustajat pääsivät pälkähästä enemmän tai vähemmän märkinä.

Siinä sitä nyt oltiin! Siinä lojui auto joessa. Siinä matkatavarat kaikki ja kahdenviikkoiset evääni yhtenä puurona. Ja proomu, ainoa kulkuneuvo, jolla pääsi yli joen, oli kuten sanottu auton alla pohjassa. Mikäpä muu kuin ensiksi tavarat maalle, "pyykit" kuivumaan ja sitten kovaan työhön,

Mutta nyt huomasivat Lapin kuuluisat sääsket meidät ja hyökkäsivät kimppuumme oikein tosissaan, saadakseen vähän muutosta ruokalis-taansa. En ole milloinkaan nähnyt niin paljon sääskiä yhdellä kerralla enkä niin verenhimoisia. Paatsjoella niitä ei ollut haitaksi asti. Kuuden tunnin kovan työn tuloksena oli, että saimme auton ylös joesta ja proo-mun kuntoon, jolloin saimme jatkaa Fiatilla; Benz ei voinut lähteä ennen kuin seuraavana päivänä saatuaan uudet magneetit kastuneitten tilalle. Osa matkustajista jäi odottamaan tätä. Toverini pääsi minun ja ohjaajan välissä jatkamaan.

Linjalla Rovaniemi - Sodankylä - Ivalo (pituus 300km.) kuljetetaan postia ajanmukaisilla Benz-autoilla. Postiauto kiipeämässä Maanselälle, jossa vallitsee tunturi-ilmasto; nim. kasvullisuusrajan yläpuolella. Kuva: Suomen Kuvalehti 15.07.1922 no 28.

Postiautoa kuljetetaan lautalla yli Ivalojoen. Autot ovat varustettu myöskin matkailijaliikennettä varten. Kuva: Suomen Kuvalehti 15.07.1922 no 28.

Virtaniemestä Nautsiin (30 km) kuljetetaan Petsamon posti rakenteilla olevaa Petsamon maantietä toistaiseksi hevosilla. Maantiestä on 3km vielä aivan louhikkoa, josta ainoastaan metsä on pois raivattu. Kuva: Suomen Kuvalehti 15.7.1922.

Postikaravaani Virtaniemen—Nautsin juuri valmistuneella tiellä.

Postimoottorivene lähdössä viemään posti ja matkustajia. Ivalosta Virtaniemeen (70km.)

Postivenettä kuljetetaan rullarataa myöten Hakokönkään ohi, sillä ei ole sitä huimapäälä, joka lähtisi sitä alas laskemaan.

Lapin idylli. Kalastusmökki Meltausjoella.

Ahdasta oli ja uni vaivasi liikaa, nyt toista yötä samaa menoa valvottua. Mutta mieliala oli hyvä Maanselän yli kiidettäessä ihanassa kesäyössä, korkealla tunturilla.

Sivuutimme varhaisena aamuhetkenä Ivalon kultamaan vaatoineen ja laaksoineen. Siellä täällä näkyi porolaumoja ja yksinäisiä poroja. Aamul-la saavuimme Ivaloon, Kyrön kylään, jossa saimme ystävällisen vas-taanoton postinhoitajan, neiti H:n luona.

Ivalosta oli aikomuksemme matkustaa edelleen Inarinjärven yli Paats-joen suulle ja sitten Paatsjokea Petsamon rajalle asti.

Täällä tapasimme Allmänna Trävaru A. B:n johtajan R:n, joka samana aamuna oli saapunut moottorialuksellaan yhtiön työmailta Paatsjoelta. Hän tarjosi ystävällisesti aluksensa käytettäväksemme, ja niin lähdimme iltapäivällä viillettämään alas Ivalojokea Inarin järvelle ja sen itäisiä ran-tavesiä pitkin Paatsvuonolle. Illalla saavuimme iloisina ja reippaina Paat-sjoen suulle, jossa saimme yösijan yllämainitun yhtiön huonetta käsittä-vässä konttorihuoneustossa.

Aamulla ryhdyimme heti tarmokkaasti kalastusyrityksiin. Uistimet ja sii-mat tarkastettiin ja kirkastettiin (ne olivat kastuneet kuten muutkin tava-rat). Ivalosta emme saaneet ainoatakaan kelvollista uistinta, joten uistin-varamme olivat aivan vähäiset, ja katseltiinkiin hommiammesen takia vähän kuin halveksien.


Työnsimme kuitenkin venheen vesille ja koettelimme, miten Paatsjoen taimenet suhtautuisivat tällaisiin tulokkaisiin. Eipä tarvinnutkaan monta kertaa airolla vetäistä poikkivirtaan ennen kuin oli taimen kiinni. Pyydys-telimme muutamia ja lähdimme ylpeinä saaliistamme taloon, jossa nau-timme hyvin ansaittua lepoa sen ja seuraavan päivän. Tällä ajalla kä-vimme kuitenkin joitakin kertoja joella aina saaden muutamia taimenia.

Seuraavana iltana saapui yhtiön toimeenpaneva johtaja H:n, joka oli saanut tiedon tulostamme, ja vietimme hänen ystävällisessä ja hauskas-sa seurassaan vielä yhden päivän Paatsvuonon ihanalla rannalla, hänen vieraanvaraisessa kodissaan. Hänen seurassaan jatkoimme yhtiön moottoriveneillä sitten matkaamme alas Paatsjokea ja saavuimme Haa-pakoskelle, jossa meidän oli määrä. ensiksi kalastella.

Lapin saaliita. Onkikalojen perkausta ja suolaamista Meltausjoella.

Jäniskoski Juutuanjoessa Inarissa v. 1939. Kuva: Pietinen, Otso. / Museovirasto.

Tässä koskessa oli parhaillaan käynnissä yhtiön tukkien uitto (ensim-mäinen Paatsjoessa). Johtajan tilavassa teltassa saimme mekin asun-non kauniin kosken rannalla, ja niin aloimme innolla kalastella. Minulla oli mukanani pieni 4,5 sm. pituinen kuparin ja hopeanvärinen, suomuille taottu uistin Leidesdorffilta, Hardy Bros, Almrick-tehtaalta, ja oli se ker-rassaan mainio näillä vesillä. Saimme sillä noin 20—30 taimenta päiväs-sä. Taimen otti myös silkkikalaan, mutta ei niin hyvin, joskus myös kol-mikulmaiseen, pieneen, kupariseen lippa-uistimeen. Mutta ensin mainit-tu oli ehdottomasti paras.

Harrit ovat täällä isoja, 40-50 sm pituisia; pieniä emme saaneet yhtään. Niitä sain ainoastaan yhdellä uistimella, opettaja Lamminahon (Ruukki) valmistamalla pienellä pärlemo-lippauistimella. Harreja saimme myöskin kymmeniä joka päivä. Hauskasti ja reippaasti kuluivat päivät suurem-moisen luonnon helmassa. Vaihtelua ei puuttunut; kävimme tukkilaisten kahvitulilla, ruuaksemme poimimme mustikoita, jotka täällä ovat isoja. Näistä kokkimme, eräs lappalaispoika, keitti hyvän sopan, välistä kyllä liiaksi sakean. Vielä kuului ruokalistaamme rakotulen hohteessa koko yön paistettu Amerikan silava (n.k. keppikiisseli), joka oli aika hyvää.

Tukkilaisilla oli lempiruokana kuivatuista hedelmistä, sokerista ja peruna-jauhoista valmistettu keitto. Meidänkin kokkimme yritti valmistaa tätä, mutta pani siihen liiaksi sokeria ja jauhoja, joten siitä tuli niin kovaa, että täytyi kirveellä pienentää. Tulipa meille kerran vieraitakin. Tasavallan presidentti käväisi seurueineen matkallaan Petsamoon kokki tulellamme kahvia juomassa.

Muutamia päiviä täällä kalastettuamme siirryimme vieläkin alemmaksi, mahtavan Jäniskosken niskalle. Täällä oli saalis jos mahdollista vieläkin runsaampi. Yritimmepä pitkälläsiimallakin, syöttinä kastematoja, mutta kun molemmat olimme tottumattomat laskemaan siimaa virtaan, epä-onnistui kokeemme. Saimme siitä kuitenkin 7-8 taimenta.

Tapasimme matkallamme kaksi lappalaista, jotka myöskin olivat muka kalastushommissa. He makailivat nuotionsa ääressä ja joivat kahvia pie-nistä puukupposista Kun tiedustelin heiltä, oliko tullut kalaa, vastasivat he saaneensa ja osoittivat olkansa yli tuohista. Tarkastellessani sitä huo-masin sen sisältävän pari kolme kalaa, jotka olivat täynnä kärpäsiä ja toukkia. Miehet tuumivat vain, että ei näin vähistä toukista ole haittaa.


Puolimädänneinä he mieluummin kalansa syövätkin. Pyrstöstä kiinni pi-täen karistavat lihan irti. Laiskaa väkeä he ovat muutenkin. Kesällä ma-kailevat rannoilla kahvia juoden ja kalastavat sen verran, että hengissä ja tupakassa pysyvät. Talvella sitten ovat renkinä ruokapalkalla jollakin parempiosaisella.

Pari viikkoa kalasteltuamme lähdimme paluumatkalle. Vaivaloisempaa oli tämä kuin alaspäin kulku. Veneemme täyttyi ja kaatui eräässä kos-kessa, mutta tavarat saatiin pelastetuiksi.


Matkalla Paatsvuonolta Ivaloon avonaisessa moottoriveneessä yllätti meidät kova ukonilma, jonkamoista tuskin näkee muualla kuin näillä pai-koin. Salamat ja jyrinät seurasivat toisiaan yhtenään, ja oli pitkät ajat va-loisa kuin päivällä. Klo 12 yöllä saavuimme majataloon Kyrön kylään märkinä ja viluisina, mutta kuitenkin tyytyväisinä matkaamme, joka oli ollut suuremmoinen alusta loppuun asti.

Seuraavana päivänä onnistuimme saamaan paikat Rovaniemelle läh-dössä olevaan Tie- ja Vesirakennusten ylihallituksen autoon. Postiauto oli taas epäkunnossa, kun oli tällä kertaa sattunut käymään Ivalojoessa.

Paluumatka tyhjässä autossa sujui nopeasti ja seuraavana päivänä is-tuimme taas junassa. Pian unohtuivat matkan vaivat, joka oli todellakin virkistävä, joskaan ei erittäin mukava.


Oulussa 27. 3. 1923.

------------------------------------------------------------------------------------------------

Edellä olevan johdosta huomautettakoon, että olosuhteet ovat kuvatulla autotaipaleella nyttemmin suuresti parantuneet. Tiet eivät enää upota ja on muutenkin huolehdittu matkailijain mukavuudesta. Viittaamme muu-ten toisessa paikassa lehteä olevaa kirjoitukseen "Urheilukalastusve-siä".

Toim.