Aota. / Yhdysside 1932.

Erämaan kauppamiehet.


Noin 100 kilometrin päässä Rovaniemen kauppalasta ja 90 kilometrin päässä Kuusamon kirkolta, vedenjakajalla, josta vedet virtaavat Kemi-joen ja Kitkan vesistöihin, sijaitsee Pernu- eli Aartojärvi. Seutu on jylhää ja monin paikoin vuorista, sillä vedenjakajan korkeimmat selänteet ko-hoavat n. 400 metrin korkeuteen yli merenpinnan.

Täällä, Pernu- eli Aartojarven rannalla, elivät 1800-luvulla erämaan kuu-luisat kauppamiehet Aartola ja Pernu. Näiden kauppalangosten kilpailus-ta selitetään aiheutuneen, että järvellä on kaksi nimeä. Varhaisimman nimen, jota kansa vieläkin käyttää, kerrotaan olleen Pernu, mutta maan-mittarit lienevät tunteneet erikoista mieltymystä kauppamies Aartolaan, koskapa merkitsivät karttoihinsa järven nimeksi Aartojärvi.

Vanhin Pernu lienee muuttanut tämän hiljaisen erämaajärven rannalle 1800-luvun alussa. Hänellä oli vain 1 poika ja 2 tytärtä. Poikansa, joka harrasti raittiutta eikä suvainnut isän juopottelua, hän teki kokonaan pe-rinnöttömäksi ja antoi suuren talonsa ja kaiken omaisuutensa vävylleen, Aartolalle. Mutta poika yritteliäs mies. Hän osti itselleen talon järven vas-takkaiselta puolelta ja hoiti talouttaan niin toimekkaasti, että pystyi pian menestyksellisesti kilpailemaan isän perintötaloa hoitavan Aartolan kanssa.

Molemmista tuli kuuluisia kauppamiehiä. Heidän asuinpaikkansakin oikeastaan kehoitti heitä tälle uralle. Sillä hehän asuivat vedenjakajalla ja vesistöt olivat sinä aikana tärkeitä liikenneväyliä ja kauppateitä.

Nämä kauppiaat ostivat voita Kuusamosta, lintuja, nahkoja ja poronli-haa, ja kuljettivat niitä kantaen tahi poroilla vedättäen ensin Kitkan vesis-tön rantaan, sitten venheillä sen yli, taas kantaen tahi poroilla vedättäen poikki pienen maataipaleen, sitten pitkin Koro- ja Auttijokea venheillä Kemijokeen ja lopuksi sitä pitkin monen kovan kosken kautta Kemiin ja Tornioon.

Tornio oli silloin kuuluisa kauppapaikka. Talvisin tapahtui tavarain kulje-tus parhaasta päästä poroilla. Molemmilla kauppiailla oli suuret porolau- mat, ajoporojakin oli harvinaisen runsaasti. Esim. Pernulla oli 4 omaa pororaitoa, eli yhteensä n. 70-80 ajoporoa. Aartolalla lienee ollut vielä enemmän. Kun kukin poro kuljetti 140-150 kiloa tavaraa, lähti neljällä pororaidolla liikkeelle n. 10 000 kilon suuruinen tavaramäärä.

Matti Robert Pernu. Kuulun kaup-pias Pernun poika. Täytti 11. XI. 75 vuotta.

Kauppias Aartolan talon korkea pääty.

Pernujärven kauppiaitten pororaidot samosivat talvisin kauas maan rajo-jen ulkopuolellekin Norjaan ja Venäjälle, Vienanmeren satamapaikkoihin, ulottuivat nämä kauppamatkat. Norjassa oli määränpäänä Altenvuonon rannalla oleva samanniminen kauppapaikkaja ja Venäjällä enimmäkseen Vienan Kemi. Kun vähäisempi määrä tavaraa oli kuljetettava, silloin teh-tiin näitä matkoja myöskin hevosella. Hevosmatkat ulottuivat Etelä-Suo-meen ja Pietariin saakka. Kerrotaanpa Pernun käyneen pari kertaa Mos-kovassakin. Olihan siinä matkantekoa, kun saman oriin täytyi katkaista jättiläistaival Pernujärveltä Pietariin. Erityinen kauppatavara oli liima. Se oli kotiteollisuustuote, jota valmistettiin poronsarvista keittämällä ja savu-pirteissä kuivaamalla.

Näin laajat kauppamatkat kohottivat huomattavalla tavalla erämaan kauppamiesten sivistystasoa. He olivat seutukuntansa ainoat kirjoitus-taitoiset, ja hämmästyttävää on tietää, että he oppivat myöskin vieraita kieliä. Aartola hallitsi venäjää sekä ruotsia, Pernu taisi suomenkielen li-säksi ainoastaan jossakin määrin venäjää.

Luonnollista on myöskin, että kauppamiesten taloihin kertyi vähitellen varallisuutta. Karjaa pidettiin runsaasti. Noin 30 lypsävää lehmää, 4-5 hevosta ja 40-50 lammasta muodostivat suurien porolaumojen ohella talon karjan. Työväkeä pidettiin myöskin paljon, sillä työ ei maksanut muuta kuin vaatimattoman ruuan, asunnon, ja vaatetuksen. Kaikki itsel-liset olivat silloin talojen palvelusväkeä, mitään irtolaisväestöä ei ollut. Ihmistyön menekki oli suuri.

Karjanrehu koottiin tavattoman lukuisilta luonnonniityiltä, jotka sijaitsivat hajallaan laajoilla alueilla, jokivarsissa ja soilla. Aartolassakin väitetään parhaana aikana olleen n. 300 eri luonnonniittyä. Polttopuuta kului pal-jon esim. liiman valmistuksessa. Kauppatavaroitten kuljetus vaati myös-kin suuria miesmääriä, porotalous niin ikään. Silloin olikin Peräpohjolan luonnonvaraisen karjatalouden, metsästyksen ja kalastuksen kukoistu-saika. Varsinaisesta maanviljelyksestä ei vielä silloin turvaa etsitty. Tuol-laiset kauppiassuvut, joita oli ympäri erämaita muuallakin kuin Pernu- eli Aartojärven rannalla, olivat tuon sivistyspiirin lahjakkaimpia edustajia.

Vielä seisovat Pernun sekä Aartolan talot järvenvastakkaisilla rannoilla. Varsinkin Aartolan asuinrakennuksen valtavat mittasuhteet hämmästyt-tävät katsojaa. Tuo korkea, rappeutumaan päässyt puulinna kertoo men-neen ajan suursaavutuksista. Mutta nyt on käsillä toinen aika. Nyt kysy-tään, osaavatko erämaan kauppiaitten jälkeläiset lähteä uudelle tielle. Kaikilla ei näy siihen siveellistä ryhtiä olevan. Mutta Pernu-suvun nykyi-sissä edustajissa kyllä. He ovat päättäväisesti lähtemässä tälle uudelle tielle. Kilometrejä pitkinä kanavina halkovat heidän kaivamansa ojat suurta suota, joka heidän esi-isäinsä aikana oli miltei ylipääsemätön rimpi. Jospa he jaksaisivat pysyä uskollisina maamiehen kutsumukselle. Silloin voisi tapahtua, että erämaan kauppiaitten jälkeläisistä tulisi erä-maan viljelijöitä