K. E. Laitinen. / Hakkapeliitta 13.10.1928 no 42.

Erämaiden vartiomiehet


Yli 1,500 km. pituisena, luonnottoman mutkittelevana, metsien ja soiden halki, metsäjärvien ja -lampien poikki, vailla mitään järkeä, kulkee Laa-tokasta jäämeren paltaille saakka linja, jota kutsutaan itäiseksi rajak-semme. Itsenäisen valtiomme olemassaolon turvaksi on ollut pakko jär-jestää pitkin pituuttaan tuolle taipaleelle pieniä vartiomökkejä asunnoiksi niille miehille, joiden kunniakkaaksi tehtäväksi on uskottu huolenpito ra-jan ja koko valtakuntamme turvallisuudesta ja joiden velvollisuutena hädänkin hetkenä on ensimäisinä ottaa "idän iskut" vastaan.

On luonnollista, että tällaiseen tehtävään uskotun vartiomiehen vastuun-alaisuus on suuri ja tämän vuoksi onkin tärkeää, että toimeen uskotut miehet ovat isänmaallisesti valveutuneita ja itsetietoisia sekä siveellisel-tä ryhdiltäänkin täysin moitteettomia. Tosiasiana onkin merkittävä, että tässä suhteessa on onnistuttu. Otetaanhan vartiomiehet toimiinsa tarkan valinnan perusteella, asevelvollisuutensa suorittaneista ja siis sotilaalli-sesti täysin kouliintuneista miehistä, samalla pitäen silmällä, että asiano-maisen yleinen kansalaissivistystasokin vastaa sitä astetta, mitä vaadi-taan rajavartijan itsenäiseen toimeen antautuneelta.

Kaikesta tästä tuleekin vakuutetuksi, kun saa tilaisuuden lähemmin pe-rehtyä rajavartiomiesten elämään ja toimintaan. Ja niin kokonaan erilai-sista oloista kuin monet ovat tuohon toimeensa antautuneetkin, elähyt-tää kaikkia kuitenkin sama isänmaallinen henki. Huomaa selvästi, että tässä tehtävässä, joka syrjäisestä usein näyttää karulta, yksitoikkoiselta, jopa ikävältäkin, on omat salaiset viehätyksensä, joista sivullinen pää-see selvyyteen vasta sitten, kun on onnistunut tulemaan tuollaisen jo vuosikausia palvelleen itseensäsulkeutuneeksi käyneen partiomiehen luotettavaksi ystäväksi. Sillä joukossa todellakin tapaa niitä, jotka ovat rajavartiostojen perustamisesta saakka olleet toimessaan.

Kuolajärven Siemingissä on rajavartiomiehinä pieni tupa ja sauna, jonne pitkien partiomatkojen perästä on suloista mennä verryttelemään

Kun tuollainen mies avautuu kertomaan kokemuksiaan, on mitä mielen-kiintoisinta kuunnella, samalla kun saa tuntea joutuneensa miesten pa-riin, joita ei metsä peloita. Luonnon ymmärtämistä ja herkkää erämiehen mieltä tarvitaan oikealta partiomieheltä hyvin viihtyäkseen. Sen kanssa-han hän joutuu seurustelemaan ja siitä joutuu hän myöskin virkistystä toimensa ohella itselleen etsimään.

Kesäisin antaa joku salojärvi tai -koski vaihtelua yksinkertaiseen ruoka-järjestykseen runsaista kala-aarteistaan ja syksyisin sekä talvisin huur-teinen salo. Yhteys toisten vartiomajojen kanssa tarjoaa tilaisuuksia eri-nomaiseen marssiharjotukseen kesäisin ja hiihdon harjottamiseen talvi-sin, ja siinä suhteessa onkin rajavartiomiehinä kestävyyttä ja sitkeyttä, johon ei ”sivili” pysty lähestulkoonkaan.

Rajapartio retkeilemässä erämaisella taipaleella. Kainuun rajavartion alueelta.

Pohjoisimman rajavartiostomme keskuudessa, josta nämä huomiot on saatu, on rajavartiomiehinä varsinaisen tehtävänsä ohella tärkeänä toi-minnan puolena valvoa, tiedoittaa ja estää niitä lukuisia metsäpaloja, mitkä Pohjois-Suomelle ovat kesäisin ominaisia. Näin he joutuvat ole-maan korvaamattomana tekijänä niiden kalliiden arvojen suojelemises-sa, joita valtiollamme on tässä karussa ja harvaan asutussa kolkassa maatamme. Melkein joka kesä on rajantakaisilla rosvoilla ollut tapana käydä verottamassa tämänpuoleisten lappalaisten porokarjoja. Kenen-käpä muiden kuin rajavartiostojen puoleen silloin turvattomat poronomis-tajat ovat voineet apua tarvitessaan kääntyä!

Miehiä, jotka ensimäisinä ottavat vastaan idän iskut. Kuolajärven Kurtin k.v:n miehistö ja uskollinen ”Caesar”

Monia pitkiä partiomatkoja ovatkin rajavartio- sotilaat silloin saaneet teh-dä tuonpuoleisia ”kolttia” poishäädettäessä. Kunnollinen rajavartiomies tekee myöskin ympäristössään, joka päivä seutukunnan asukkaiden kanssa kosketuksiin joutuessaan, arvokasta isänmaallista valistustyötä.

Tästä ”turvattoman rajan” tuomasta turvallisuustunteesta on todistukse-na laajenevan isänmaallisen mielialan herääminen rajaseudunkin väes-tössä, joka ilmenee siinä, että rajan mieskin on monin paikoin uskaltanut ottaa kiväärin käteensä kotikontunsa suojelemiseksi. Kun näin on asia, silloinkaksinkertaistuu harvojen rajavartiomiesten toiminnan teho ja ra-joillemme muodostuu luja, joskin näkymätön muuri.

Mutta että se yhäkin lujittuisi, valvokoot ne, joilla valta on, sitä, että epäkohdat, mitkä kieltämättä rajaseutuväestön elämää vielä raskaina painavat, saadaan poistumaan. Sillä aktiivisen suomalaistunnon oras saa lujaa kiinnekohtaa juuri niistä teoista, millä rajaseudun elämänaloja nostetaan ja kohotetaan.