Suomen Kuvalehti no 15-16. 13.04.1927. Suomen Kuvalehdelle kirjoitta-nut ”Rovaniemen" toimittaja Lauri Kaijalainen.


SUOMALAINEN UUTISRAIVAAJA JA SAARNAMIES RUIJASSA.


Masjoen kylässä Pohjois-Norjassa, kauniin Tenojoen varrella, kiinnittää kulkijan huomiota pieni hyvinvoivan näköinen talo tunturin puolella Te-non kirkonkylään johtavaa maantietä. Jos matkasi sattuu sinne kesäi-seen aikaan, jolloin Tenojokilaakso näillä tienoin tarjoaa kauneinta mitä Lappi voi tarjota, ihmettelet varmaan sitä rehevää vainiota, joka alkaa maantiestä ja päättyy tunturin kupeella talon takana. Se on kuin keidas, joka houkutellen vetää luokseen kulkijaa.

Muualla kituu heinä kuivuutta ja luonnon karuutta kärsien, mutta täällä sen latvat kohoavat yläpuolelle polven. Tuntuu kuin pieni talo ja sen vi-hanta vainio olisi jonkun hyvän haltijan eri- koisessa suosiossa. Ja jos poikkeat taloon, kohtaa sinua siellä sama viihtyisyys ja rauha kuin ulko-puolellakin. Tapaat talon isännän, valkopartaisen vanhuksen nojatuolis-saan joko pitkää piippuaan polttelemassa tai lukemassa sanomalehtiä, suomalaisia sanomalehtiä.

Olli Kostamo Kolströmin talonsa pihalla Ruijassa, Tenon varrella.

Olet kohdannut Olli Koskamon, sitkeän suomalaisen uutisraivaajan Rui-jassa ja tunnetun laestadiolaisen saarnamiéhen, jonka maine on kuulu ei ainoastaan ”tunturin tuolla puolen”, vaan myöskin etelämpänä, missä tämä nyt jo pian 80 vuotias vanhus miehuutensa parhaina päivinä liikkui henkisillä eräretkillään Laestadiuksen hartaan oppilaan Juhani Raatta-maan kanssa kolmekymmentä pitkää vuotta. Tämän vanhuksen elä-mäntarina on kuin hymni suomalaiselle sitkeydelle ja uutteruudelle. Se ei ole ollut kuitenkaan yksinomaan taistelua karun luonnon kanssa, vaan se on ollut samalla kamppailua muussa merkityksessä, kamppai-lua, joka on päättynyt kauniiseen voittoon.

Vesisaaren kaupunki Varangin vuonon suussa. Kaupunki sijaitsee puuttomalla seudulla, jossa polttoaineena käytetään etupäässä turvetta.

Saarnaajat Johan Petter Vikman (Ylirova), August Lundberg, Lars Larsson Palo ja Olli Kamo (Norjasta) Lannavaarassa. Kuva: Kiruna stads bildarkiv.

Olli Koskamo on syntynyt kesäkuun 30 p:nä Kittilän Kelontekemässä Koskamon tilalla. Isä oli syntyisin Sodankylän Sattasesta. Äiti taas oli lähtöisin Kittilän kirkolta Välitalon jumalisesta suvusta, joka kuului niihin, jotka ensimäisinä Kittilän pitäjässä ottivat vastaan Laestadiuksen herä-tyksen. Äidin ansiota onkin, että Olli Koskamo jo varhain joutui kosketuk-siin tämän herännäisliikkeen kanssa, joka niihin aikoihin oli saanut ai-kaan valtavan henkisen kääntymyksen kaikkialla Lapissa. Olli Koskamo näki kaiken tämän ja hänestä tuntui, että Jumala itse oli Laestadiuksen ja hänen oppilaittensa kautta johdattamassa tunturien kansaa pimeydes-tä valkeuteen. Hän omaksui Laestadiuksen opin heti alun pitäen selkeä-nä ja väärentämättömana. Siitä kai johtuu,että hän vielä vanhoillaankin on pidetty saarnamies, voipa sanoa, vanhemman suomalaisen väestön henkinen johtaja Itä-Ruijassa.

Seidan lossi Tenojoessa, jota Olli Koskamo hoiti lähes 20 vuotta. Vesisaaresta Tenon kirkonkylään johtava maantie katkeaa tällä kohdalla ja siirtyy joen länsipuolelle.

Vielä nytkin suorittaa hän vuosittain pitkiä saarnamatkoja ei ainoastaan Ruijassa, vaan rajan tälläkin puolen. Niinpä hän viime syksynä liikkui Inarissa ja Utsjoella sekä edellisenä talvena Rovaniemellä ja Oulussa asti. Norjaan siirtyi Koskamo viisikymmentä vuotta sitten. Mentyään siel-lä naimisiin Kreeta Olli Kostamo Kolströmin kanssa, jonka isä oli syntyi-sin Suomen Ylitorniolta, hoiti hän Seidan lossia lähes kaksikymmentä vuotta, siirtyen sitten nykyiselle tilalleen. Sen on hän raivannut aikanaan synkkään korpeen. Ei ollut Koskamolla pääomia kun hän Norjassa ryhtyi järjestämään talouttaan. Mistäpä niitä olisi ollut, sillä kotinsa oli ollut köy-hä ja maailmalle oli sieltä ollut lähdettävä jo 17-vuotiaana. Elämän kier-tokoulussa oli Olli Koskamo kuitenkin oppinut tulemaan omillaan toi-meen.

Olli Koskamo kotonaan.

Luontaisen ahkeruutensa ohella on hänessä hyvä annos kekseliäisyyttä ja erinomainen muisti, joka ei ole vanhanakaan heikentynyt. Raamattua laskettelee Koskamo ulkoa miten pitkältä tahansa, samoin muistaa hän lukuisat matkansa Lapissa pienimpiä yksityiskohtia myöten, niin että syr-jäinen joutuu ihmetyksiin kuunnellessaan hänen kuvauksiaan vanhoilta ajoilta. Ukko Koskamo on osannut käyttää kokemuksensa hyödykseen.


Jo Seidan lossimiehenä ollessaan ryhtyi hän ostelemaan lohia, joita sit-ten välitti Bergenin kauppiaille. Näin kokosi hän maataloudessa sittem-min tarvitsemiaan pääomia ja jokapäiväinen toimeentulo oli myös taattu. Saatuaan metsänhoitajalta luvan asuntotilansa perustamiseen, oli Kos-kamolla heti valmiina suuntaviivat tilansa viljelemiseksi. Naapurit, joille Koskamo aikanaan opetti halkojen teon, saivat nähdä uusia ihmeitä. Kun metsä oli kotipalstalta pois raivattu, ja peltosarat suunniteltu, vedätti Koskamo tunturikoivujen mukaisia juurimättäitä navetan vierelle ja ra-kenteli niistä valtaisia tekotunkioita, joita sitten vedätti pelloilleen. Samal-la hän muutti muutaman tunturipuron juonta siten, että puro nyt läpi ke-sän pitää automaattisesti huolta hänen viljelystensä kastelemisesta.

Näin oli karusta korvesta, hiekkaisesta ja ravintoköyhästä maasta muo-dostunut hedelmällinen vainio, joka huononakin Kesänä aina jotain an-taa. Karjaa on hänellä nykyisin kuusi lehmää ja kymmenkunta lammasta sekä lisäksi hevonen. Tarkka on talossa komento. Lampaatkin lypsetään ja maito valmistetaan juustoiksi, jotka Norjassa ovat kysyttyä tavaraa. Jos on talossa uuttera isäntä, niin ei jää emäntäkään jälkeen. Varhain aamusta myöhään iltaan hän liikkuu askareissaan. Isännän työkyvyn heikentyessä onkin jo nykyisin koko talous pääasiassa emännän har-teilla. Lapsia ei heillä ole.

Kreeta Koskamo, Olli Koskamon emäntä.

Tenojoki, joka on tärkeä kulkureitti sekä Ruijan että Utsjoen asukkaille.

Tavallaan ottotyttären ominaisuudessa puuhailee talossa Norjan suoma-lainen neitonen, Olga Palo, jonka vanhemmat olivat Tornionlaaksosta syntyisin. Hänen tehtävänään on hoidella pääasiassa iäkästä vanhusta ja olla hänen huvinaan. Kahvia juo ukko Koskamo siinä määrin, että jo senkin vuoksi vaatii hän erityisen keittäjän. Tämän kirjoittaja pääsi hä-nen kanssaan viime kesänä yhdessä ainoassa päivässä yli kahdenkym-menen kupin. Pitkin päivää huuteli leikkisä ukko kotiapulaiselleen:

- Olga, et ole taaskaan muistanut antaa vieraalle ja minulle kahvia!

Tulkoon tässä kuitenkin mainituksi, ettei yksistään setä Koskamo ole näin tavattomasti »kahviin menevä», vaan on asianlaita niin, että kahvia juodaan sitä enemmän mitä pohjoisemmaksi mennään. Niin on laita meidän Lapissa ja niin Norjan Ruijassa, jossa muun hyvän ohella lukui-sien traanikeittämöiden läheisyydessä puuroa syödään kalamaksaöljyn kanssa! Isänmaansa kohtaloita Olli Koskamo seuraa kiinteästi.

Sanomalehdet hän lukee tarkkaan ja iloitsee vilpittömästi vanhan koti-maansa itsenäisyydestä. Tämä kiintymys synnyinmaahan on Olli Koska-molla niin luja, että hän on sen innoittamana tehnyt suuriarvoista työtä suomalaisuuden säilymiseksi Pohjois-Norjassa. Tilaamalla Suomesta uskonnollista kirjallisuutta ja levittämällä sitä Ruijan suomalaisten kes-kuuteen on hän tässä suhteessa saanut arvaamattoman paljon aikaan.

Olli Koskamo on niitä kansalaisiamme vieraalla maalla, josta isänmaa voi olla ylpeä. Hän on suorittanut esimerkillistä työtä ei ainoastaan omi-en heimolaistensa keskuudessa, vaan myöskin maan varsinaisen väes-tön hyväksi. Monet kerrat onkin Olli Koskamo saanut Norjan viranomai-silta julkiset kiitokset, ja kun hän muutama vuosi sitten täytti 75 vuotta, omistivat Vesisaaren lehdet vanhuksen merkkipäivälle suurta huomiota.