Pohjois-Pohja 1939.

Eräs tarkastusmatka Enontekiön Lapissa puolivuosisataa sitten.



Elä sie, pappi mene kuvernöörin senkuun!

Oli aikoja siinä 1884 -1891 välillä, että suurin osa Länsi-Lapinkin virka-miehistä oli keskenään sotajalalla! Kun tuo yllämainittu tarkastusmatka-kin, josta tulen tässä jälempänä juttelemaan, oli juuri tuollaisten riitai-suuksien aiheuttama, niin kerron tässä hiukan sen esihistoriaa.

Eihän ne senaikaiset Lapinherrain riidat olleet suurpoliittisia puolueky-symyksiä. Sellaiset asiathan siihen aikaan hoiti korkeasyntyiset ja kor-keasukuiset herrat senaattorit. Kittilän, Muonion ja Inarin herrain riidat olivat vain pieniä kyläkahinoita. Kysymys oli vain siitä kuka meistä suurin olisi!

Niinpä oli Kittilässä eräs virkamies nimeltään von Helle, jonka välit erään naapurin kanssa olivat hiukan sekoneet. Naapuri pani koiralleen nimen, joka kittiläläisen sanontatavan mukaan kuului ”Honpelle”. Kun molem-missa taloissa sitten kaivattiin ”Pelleä”, niin oli vaikea tietää kummastako ”Pellestä” oli kysymys.

Pari Kittilässä asuvaa, virka-arvoltaan ja fyysilliseltä olemukseltaan suu-rinta virkamiestä, joutuivat toisinaan ”kaksintaistelulla” selvittelemään vaikeita mahtikysymyksiä. Kaksintaistelussahan useimmiten käypi niin. että toinen voittaa ja toinen ”rästää”. Niinpä tässäkin!

Sattui sitten niin, että voittanut muutti muille maille. ”Rästiin” joutunut kunnioitti entistä taistelukaveriaan pienellä sanomalehtiartikkelilla, jossa hän totesi, ettei tuota voitokasta urhoa muka monet kittiläläiset kaipaa.

”Päkluntin tie.”

Muonionniskan-Enontekiön nimismies Karl P. Bäcklund takana oik. - vie-ressä hänen sisko poikansa kanssa v.1882. Kuva: Sophus Tromholt.

Ilmestyipä sitten Muoniossa mies, joka ei antanut itseään ”lastaa”. Hän oli senaikuinen Muonion nimismies, kuvernementin sihteeri ja Stanislai-sen kolmannen kaartin ritari Kaarlo Bäcklund.

Tämä Muonion uusi tähti ei ollutkaan niitä pieniä kihoja, jotka rähisevät se kun vain! Onneton se, joka hänen vihoihinsa joutui! Ennemmin tai myöhemmin hän sai tuntea nahassaan kenen kanssa oli joutunut teke-misiin. Syntyipä siitä kaksi puoluettakin ”päkluntilaiset”ja ”ei-päkluntilai-set’.

Tämä uusi tähti oli syystä tai toisesta joutunut sotakannalle lähimmän esimiehensä kruununvouti Charles E. Ahngerin kanssa. Uusi tulokas saikin ensi alussa voiton. Tekosyistä - lieneekö ollut ehkä hiukan tosi syytäkin, sitä en tunne, - sai B. suosijansa kuvernööri J. A.Gripenbergin avulla toimeen, että kruununvouti Ahnger pidätettiin virantoimituksesta ja nimismies Bäcklund pantiin sijaiseksi.

Enontekiöltä on vanhoista ajoista saakka kuljettu talvenaikana markki-noilla Norjan Alattiovuonon pohjukassa olevassa Possukopan markki-napaikassa. Yksi keino sinne kulkee Enontekiön kirkolta Näkkäläjärven-Sitsajärven - Siepin ja Autsin kautta Possukoppaan, noin 280 kilometriä. Mainittua keinoa kulki vielä tämän vuosisadan alussa markkinamiehiä aina Muoniosta, Kittilästä ja Sodankylästä saakka.

Niinpä sitten kruununvouti Ahngerin esityksestä rakennettiin matkusta-vaisia varten asuntorakennus Näkkäläjärvelle, jonne Enontekiön kirkolta on matkaa noin 30 kilometriä. Mutta tämä toimenpide ei kelvannut herra Bäcklundille. Hän raportteerasi suosijalleen kuvernööri J. A. Gripenber-gille, että kyseessä oleva markkinakeino kulkee Enontekiön kirkolta Pa-lojärven, eikä Näkkälän kautta. Ja niin herra B:n esityksestä raivattiin talvitie kirkolta Palojärvelle ja viitoiksi laitettiin suuria kiviröykkiöitä.

Kuva: Helsingin Kaiku 1913.

Hetan kestikievarin väki: Juhani/Juho Hetta (s. 2.4.1836.) takana, oik. takana Juho/Juhani Hettan vaimo Maria Jacobs.dr Vuontisjärvi, syntynyt 26.1837 Edessään seisomassa Aleksander Rova, myöh. Hetta, vieressä istumassa lapsi sylissä hänen pso Iida Vuontisjärvi 1876-1954. Kuva: Pentti Eskola, 1906. GTK.

Asia sai nyt hyvin omituisen käänteen. Tapahtui niin, että herra B;n suo-sija, kuvernööri Gripenberg siirtyi Viipurin läänin kuvernööriksi ja sijaan tuli A. J. Malmgren. Uusi kuvernööri kuuli kummia uutisia. Hän kuuli, että Ruijan markkinoilla kulkee pari kertaa talvessa useita kymmeniä, satoja-kin, pororaitoja. Mutta kukaan ei kulje hra Bäcklundin toimesta raivattua tietä Enontekiön kirkolta Palojärvelle, vaan Näkkäläjärvelle, johon kuten edellä mainittu kruununvouti Ahngerin esityksestä oli rakennettu asunto matkustajia varten. Oli luonnollista, että kuvernööri halusi ottaa selvän siitä, mikä oli syynä siihen, ettei tehdylle tielle saada matkustajia.

Niinpä sitte eräänä talvena 1890-luvun alussa kuvernööri lähetti erään lääninhallituksensa virkamiehen, Wilh. Rehnbäckin, tutkimaan asiaa, määräten samalla hänelle avuksi Enontekiön kappalaisen (Aatu Laiti-nen), kuntakokouksen esimiehen (Juhani Hetta) ja kunnalislautakunnan esimiehen (allekirj.).

Niinpä sitte eräänä pakkasaamuna meitä neljä ajomiestä lähti laskette-lemaan, ”Setäpoikka’ (Juhani Hetta) edellä. Lyhykäinen talvipäivä oli jo aikaa loppunut meidän saapuessa Näkkälän Salkon pakinoille, vaikka saimmekin nulkkaa ja tolvaa lasketella valmista maakunnan kulkemaa tolaa.
Näkkälän Salkko oli hyvin lipeällä tuulella saadessaan niin ”korkeita” ”vierhaja”. Rehnbäckiä karahteerasi hän ”kuvernööriksi”. Salkko ja ”Se-täpoikka” laittoivat pierkkua ja nuoksamaa kiehumaan.Salmon pirtin pe-räsäinällä oli seinään kiinnitetty seinäsänky, niin pitkä, että siihen kum-paankin päähän mies hyvin mahtui, päät vastakkain. Kaarina emäntä nouti aitasta tyynyjä, huopia, taljoja, asettain niitä sängyn molempiin päi-hin. ”Pastoori”, joka oli iltauninen, pani pierkkua ja nuoksamaa odottaes-sa pitkäkseen sängyn toiseen päähän. Mutta Salkolle tuli hätä ja hoppu. Hän lausui:
- elä sie, pappi mane kuvernöörin senkuun!

Seuraavana aamuna lasketeltiin tuo viiden neljänneksen taival Palojär-velle. Tietysti menimme puheliaan ja aina pirteän Palojärven Erkin ta-loon. Erkki tiesi kertoa, että
- Hetan "hallesmanni” ja ”polesa” olivat hiljattain tulleet Hetasta ja men-neet rajoille, mutta ei nuo karnaapakset tulleet Päkluntintietä, vaan Lep-päjärven kautta.

Erkiltä saimme kuulla koko historian rovasti Haalerista ja pastoori Kajaa-nuksesta sillä alkaa, kun Elli emäntä vuossasi kahvia ja sitä trahteerasi suurilla Ruijan kupeilla. Lapin talvinen päivä uhkasi loppua, kun Palo-järven ystävällisille haltijoille jätimme hyvästit.

Tarkastuksemme tärkein osa, n.s. ”Päkluntin tie”, oli nyt tarkastettava. Tiellä ei ollut edes hiiren jälkeä ennen kun lähellä kirkonkylää tulimme Hetan-Näkkälän tielle.

Yksinkertainen toteamuksemme oli, että tie oli tehty, mutta maakunta ei ollut sitä tarvinnut. Seuraus tästä tarkastuksesta ja muistakin seikoista oli, että kruununvouti Ahnger aiheettoman virastapidätyksen jälkeen as-tui hoitamaan virkaansa.

Hra Bäcklund sai pudistaa Muonion tomut ja seurata suosijaansa, tap-pelemaan karjalaisten kanssa.

Mukana ollut.