Samuli Paulaharju. / Nuori Voima 1.1.1924.

Hanhimaa ja Hanhi-Pieti.


Kittilän kaukaisilla sydänmailla, Könkäiinkylästä Inariin ja Perä-Lappiin vievän vanhan palkaan varrella on Hanhimaan kiveliökylä.

Hanhimaa on tuttu nimi ei vain Kittilässä eikä vain Lapissa, vaan koko Peräpohjassa, vieläpä moni lannannmaankin asukas tuntee tämän syr-jäisen salokylän merkityksen. Tunnetaan tämä nimi maan rajojen ulko-puolellakin.

Sillä Hanhimaassa vielä vielä Pietari Hanhivaara, "Hanhi-Pieti", Lapin kuuluisa herätyssaarnaaja, nyt jo yli 90- -vuotias vanhus, valkopartainen sokea vaari.

Moni Lapin asukas, moni lannanmaan eläjä on tehnyt toivioretken tänne
kiveliökairalle, virtojen, vaarojen ja jänkien taakse. Merkillisen miehen suuri persoona ja erämaan suuri luonto, yhtä suuria kumpaisetkin, on voimakkaasti tänne vetänyt.

Hanhimaan metsäkylä ei ole vielä varsin vanha. Pietin suku on tämän ki-veliönkin herätystyön tehnyt. Yli puolitoista sataa vuotta takaperin sau-voili Paksuniemen- Matti eukkoineen ja pikku tyttöineen Ounasjoen Jo-kelasta ylös Loukista ja Lismajokea etsiskellen sopivaa asuinpaikkaa.

Ukko puski monet kosket ja nivat ja souteli suvannot, tullen viimein le-veähköön vuopajaan, mikä leikkautui korkeaan männikkötöyrääseen. Vuopajassa villit hanhet kevätmuutollaan olivat juuri iltalevähtelyllä, kun ukko ohjasi veneensä rantaan ja asettui suuren petäjän juurelle yöpuul-leen.

Siinä nuotiolla nukuttaessa ihmisten ilmoilta karkkoutunut Matin emän-tä uneksui suurista karjoista ja kalisevista kelloista. Sarvipäinen lauma liikkui Lismajoen rannalla, laskeutui jokeen ja ui ylitse toisen puolen ran-talaitumelle.

Aamulla emäntä kertoi unensa Matti ukolle, ja niin päätettiin, että siinä maanhaltia oli kuvitellut heidän tulevaa onneansa. Jäätiin asumaan ran-takentälle, vuopaja sai Hanhivuopajan nimen, koska hanhet olivat en-simmäisinä ottamassa vastaan, ja asuinpaikkaa ruvetuin sanomaan Hanhimaaksi.

Hanhimaan kylä Linnajoelta katsottuna. Kuvat: Samuli Paulaharju. / Museovirasto.

Kovan työn sai entinen Paksuniemen Malli, Hanhi-Matti tehdä, ennen kuin korpi rupesi kunnolla elättämään. Metsän elo, linnut, kalat ja petä-jänkuori, oli korvenraivaajan ruokana. Vanha pyhä yöpetäjäkin, jonka hoivissa ensi aikoina asennoitiin, kaadettiin leipäpuuksi. Mutta tämän vanhan, suojaa ja leipää antaneen petäjän kanto on vieläkin pystyssä Hanhivuopajan suussa.

Hanhi-Matin tytär, Margareeta, meni naimisiin Kantalan Mikolle, joka Ou-nasvarren Jokelasta tuli Hanhimaan kiveliötaloon kotivävyksi. Mikon ja Margareetan tytär taas vietiin pikku mökkiin Jokelan Porokodannieinelle, vanhalle lapinkentälle, parin lehmän lypsäjäksi.


Toimekas Hanhi-Mikko oli kerran vieraisilla vävynsä mökissä ja siellä maita ja mahdollisuuksia katsasteltuaan ehdotti vävypojalleen talojen vaihtoa. Vävy lähti Hanhimaahan, appiukko emäntineen ja poikineen ah-tautui pikku mökkiin. Mutta pian metsästä tullut Mikko, toimen mies, pul-listi mökkipahasen navettoineen hajalle ja teki uudet suojat.

Äijä nimittäin oli jo ennen luonut silmänsä Munajärveen, työnsi siihen sit-ten lapionsakin, kaivoi kanavan ja kuivasi järven suureksi heinämaaksi. Kolmekymmentä komeaa lypsävää ammui myöhemmin samoilla sijoilla, missä ennen oli ynissyt kaksi kantturaa.

Fredrik Paksuniemi, Hanhi-Pietin veli, tunnettu saarnamies.

Pietari Hanhivaara.

Samanlainen suurituumainen ja repäisevä äijä oli Mikon poikakin, Joke-lan Mikko, jolla oli emäntänä Hossan Matleena, alempaa Ounasvarrelta. Tämä Mikko ja tämä Matleena oli sitten Hanhi-Pietin sekä toisen suuren Lapin saarnamiehen, Fredrik Paksuniemen isä ja äiti.

Porokodanniemeltä muuttanutta vävypoikaa ei Hanhimaassa oikein on-nistanut, koska hän luovutti sen toiselle, ja sitten se jo taas joutui kol-mannellekin, Hanhi-Pietin enolle, Fredrik Hossalle. Hossan Feetu lapse-tonna otti kasvatikseen pienen orpotytön, Elsa Maria Laakson, josta sit-ten 19-vuotisena tuli 25-vuotiaan Jokelan Pietarin emäntä. Niinpä Ou-nasvarren Jokelasta meni taas kerran kotivävy Hanhimaahan. Ja täällä vasta Jokelan Pietarista tuli Hanhi-Pieti eli Pietari Hanhivaara, sillä Han-hivaaran nimen antoi Pieti talolleen.

Niin kuin toimekkaat ensimmäiset isännät Paksu-Matista alkaen olivat voimalla ja väellä rynnistäneet kovaa kiveliötä vastaan, niin taas tämä kolmaskin Ounasjoen Jokelasta tullut raataja asui erämaata ja nosti ta-loaan yhä vauraammaksi. Siunaus seurasikin miehen askeleita. Korven aukio yhä laajeni, pellot lavenivat ja niityt levenivät ja taloon syntyi yh-deksän perillistä.

Ja vähitellen kasvoi talon ympärille kokonainen erämaan kylä, Hanhi-maan kylä, joka nyt jo antaa täyden elatuksen ja ylläpidon kymmenkun-nalle talolle ja satakunnalle korvenraatajalle. Paksu-Matin uskalias kor-piraivio Hanhi-Mikon ja Hanhi-Pietin kehittämällä on levinnyt komeaksi pälveksi Läpin mustaan erämaahan.

Mutta vielä suuremman uudismaan ja ihanamman pälven on Hanhi-Pieli raivannut Lapin synkän erämaan hengellisellä vainiolla.

Hanhi Pieti emäntineen v. 1920.

Hanhi Pieti emäntineen.

Niihin aikoihin, jolloin Jokelan Pietari mahtavan taion perillisenä eli pa-rusta miehuuttaan, oli synkässä Lapissa, suvannossa syttynyt, suuri Herran tuli, joka pian leimahti yli pimeän Peräpohjan. Lauri Leevi Laes-tadius sen sytytti, ja sitten hänen monet apostolinsa sitä lietsoivat ja le-vittivät ympäri Lappia ja Peräpohjaa. Lapinkorpi elikin silloin suuressa tietämättömyydessä ja juoppouden kiroissa.


Mutta kun Laestadius ja hänen saarnamiehensä julistivat kansalle lakia ja Jumalan vihaa ja ikuisia kadotuksen tulta hirveän elämän päätteeksi, seurasi vähitellen koko Lapissa suuri heräys ja parannuksen teko. He-räys saapui Kittiläänkin, kokonaisin kyläkunnan ihmiset luopuivat syntis-estä elämästään niinkuin ennen Niniven kaupungissa. Jokelan Mikkokin tuli uskoon, ja viimein nuori Pietarikin sai jo 21-vuot isona heräyksen.

Sitten varttui Pietarista Lapin suuren heräyksen suuri saarnamies. Han-hi-Pieti on monet kymmenet vuodet julistanut Jumalan sanaa Lapinkor-ven kansalle. Monet kerrat hän on saarnamatkoillaan kiertänyt kolmen valtakunnan Lappia, milloin Suomen-Lapin erämaita, milloin Ruotsin suomalais-seuduilla, milloin Ruijan suurissa tunturimaissa. Monia kertaa on saarnaaja käynyt lannanniaalaisillekin lakia ja evankeliumia puhu-massa, ulottaen matkansa aina Helsinkiä. Viipuria ja Pietaria myöten. Ja kaikkialla on sananjulistaja aina saanut paljon kuulijoita ja ystäviä sekä ylhäisistä että alhaisista.

Niin kuin Paavo Ruotsalainen muinoin herätti Savon ja Etelä-Suomen kansaa, niin Pietari Hanhivaara taas vuorostaan nosti synninunessa nukkuvaa Lapin ja Peräjiolijan kansaa elävämpään uskoon. Moni muu-kin saarnamies kyllä Lapin mailla liikkui, mutta Hanhi-Pieti on saavutta-nut suurimman maineen sekä hyvänä puhujana että suurena ihmissielun tuntijana ja ymmärtäjänä.

Nyt elelee saarnaajavanhus kotitalossaan sokeana vaarina. Mutta vielä joku vuosi takaperin, kun Pietin näkö ei vielä ollut aivan mennyt, esiintyi vanha opettaja kylänsä saarnamiehenä. Ei jaksanut ikämies kyllä enää etemmäksi mennä sanaa julistamaan, mutta naapuritalon sunnuntai-pirttiin hän astui ja piti siellä kylän kansalle hartaushetken. Semmoiset hetket olivat pyhiä hetkiä koko kylälle.

Pyhäpukimissaan kokoontui kansa seurapirttiin, vanhat vakavina astel-len, nuori väki keveästi käyskennellen. "Jumalan rauhalla" toisiaan se-väten tervehdittiin, ja Jumalan rauha näytti lepäävän sunnuntaisessa pir-tissäkin. Hartaana kuunteli kylä vanhimpansa puhetta, kun luetun tekstin johdosta syntyi keskustelua ja ajatuksen vaihtoa, ja suurena syntisenä se laskeutui lattialle polvilleen, penkkiä vasten ryntäilleen; kun Pieti johti rukousta.

Vielä sokeanakin on vanha Pieti kylänsä ensimmäinen. Hänen henken-sä hallitsee vieläkin koko kylää, kaikki häntä kuulevat, kaikki häntä ra-kastavat, ja kunnioittavat, niin kuin koko kylän yhteistä suurta isää. Ja komea on vaari vanhanakin. Pitkänä, ryhdikkäänä ja pystynä hän astuu, pitkä valkea parta ryntäillä lainehtien. Onpa kuin erämaan profeetta ai-nakin.