Kirj. E. Cajander. Asuttaja 1.2.1919.

Heikki Hermanni Kuoksa


Kuvauksemme Kuoksasla ja hänen toimeliaasta elämästään olisi varsin vaillinainen, ellemme pääpiirtein tekisi selkoa hänen hommistaan niitty-jen raivaajana ja viljelijänä, sillä silloin jättäisimme mainitsematta hänen elämänsä päätyön, työn, joka jos mikään antaa käsityksen hänen tar-mostaan ja vastuksista lannistumattomasta sitkeydestään.


Kun Kuoksa otti Posion torpan haltuunsa, oli tarvittavat heinät tehtävä pääasiallisesti järvistä ja purojen reunoilta »vesiheiniä» niittämällä, jän-käniityistä saatiin heiniä jotenkin vähän. Kaiken kaikkiaan saatiin täten nipin napin lehmän talviset heinätarpeet.

Ennen pitkää rupesi Kuoksa kuitenkin jänkiä suoniittyjä hoitamaan ja tä-ten saamistaan niityistä heiniä tekemään. Kuoksan asuessa vanhem-painsa luona Kuoksan talossa oli siellä käynyt muuan kuusamolainen Heikki Kamara, joka oli kertonut kuusamolaisista vesitys- ja paisulusnii-tyistä sekä mitenkä niitä perustetaan ja hoidetaan. Kuulemansa painoi Kuoksa muistiin ja hän oli tilaisuudessa jo vanhempainsa talossa niitä käytännössä toteuttamaan, perustamalla sinne yhden »vedenkäännök-sen».

Kokemustaan käytti hän sitten hyväkseen Posion torpassa perustamalla sinne neljä vedenkäännös- eli vesitysniittyä. Ensimmäisen tällaisen nii-tyn raivasi hän n.s. Myllyojan rämeikölle, torpan vastaiselle puolelle Pe-runkajärveä. Työ täällä pantiin alulle saman vuoden syksynä kuin Kuok-sa muutti Posioon.

Nykyinen niitty, silloinen mänlyräme, kasvoi silloin metsää siitä saatiin kuuden vuoden aikana torpan kaikki halkotarpeet. Ruohokasvillisuus oli pääasiallisesti vihvilää. Mutakerros on nykyjään valtavan paksu, kari-pohjalla. Savea on kuitenkin läheltä saatavissa. Nykyisen niityn ala on n. ha.

Läheisestä purosta, jossa on hyvä lasku ja joka sijaitsee niityn yläpääs-sä, niittyä melkoisesti korkeammalla, johti Kuoksa n. 800 syltä pitkän ka-navan, jolla paisutusvesi sivukanavia myöten johdettiin niitylle, joka tä-en joutui kesäksi tulvan alaiseksi ja talveksi uhkujään peittoon tappaen kaiken entisen kasvillisuuden.

Tämän jälkeen annettiin niityn olla kuivillaan, jolloin se jotenkin pian ru-pesi kasvamaan etupäässä saraa. Kasvillisuutta ruvettiin sitten edistä-mään vesityksen avulla, jolloin ennen pitkää saatiin rehevä heinikko nii-tylle. Sitä myöten kun heinäkasvullisuus rupee huononemaan, lasketaan »paisutusvettä» taas niitylle.

Nykyjään heinäsato niityltä on noin 2700 kg. Edellä mainitusta kanavas-ta on johdettu toinen n. 500 syltä pitkä kanava toiselle, läheiselle vesi-tysniitylle. Paitsi omaan torppaansa on Kuoksa järjestänyt samantapai-sia vesilysniittyjä naapureilleen. Onpa hän toiminut »vesitysmestarina» ei ainoastaan Rovaniemellä vaan naapuripitäjissäkin. Kuoksa ei suin-kaan ole taitoaan tahtonut pitää omana salaisuutenaan, vaan on harjot-tanut varsin laajaa »konsulentintointa».

Alakiiskijärven viemäri.

Alakiiskijärven »kuivatusniityn» perustaminen on kuitenkin Kuoksan elä-män suurtyö. Esitämme sentakia siitä pääpiirteet. Noin puolisen kilomet-riä Perunkajärven eteläpäästä etelään päin sijaitsi matala muta- ja lieju-pohjainen Alakiiskijärvi, jonka rannoilla kasvoi harvakseltaan saraa y.m. vesikasveja, joita veneestä käsin niitettiin heinäksi.

Vuosittain saatiin täten muutamia veneellisiä järviheiniä. Kuoksa rupesi suunnittelemaan tämän järven laskemista saadakseen siten uutta niitty-maata. Järven laskemisen menestymisestä oli hänellä sitäkin suurempia toiveita, koska Alakiiskijärvestä johti luonnollinen viemäri n. s. Ala-kiiski-joki Perunkajärveen.

Aikanaan kääntyi hän piiri-insinööri F. Smedbergin puoleen, joka laati lasku- ja kuivaussuunnitelman ja sille 15,650 markkaan päättyvän kus-tannusarvion. Saatuaan sitten kuvernöörin vahvistuksen kuivatusehdo-tukselle pääsi Kuoksa panemaan työt alulle 17 vuotta sillen.

Kuvaavana mainittakoon tässä, että naapurit vastustivat koko hommaa. Etenkin oli vastusta Perungan talosta, jolla oli kapea kaistale maata mo-lemmin puolin Ala-kiiskijokea, jolta alalta saatiin varsin vähän huonoja heiniä. Perungan talo kuitenkin vaati, koska sen muka parhaat niityt oli-vat täällä, saada olla osallisena puolessa kuivatuksen tuloksista sekä sitä paitsi korvausta siitä, että talon niityt kuivatusviemärin kaivamisen johdosta muka huononisivat,

Vuosittain 300 kg valmiita heiniä. Voitiin kuitenkin toteennäyttää toisaal-ta, ettei Perungan talon omistajalla ollut niin paljon varoja, että hän olisi voinut ottaa osaa puoleen kuivauskustannuksista ja toisaalta, etla ne niittymaat, joiden laajuuteen ja hyvyyteen hän vetosi, ilse asiassa oli-vatkin varsin mitättömät, joten kuvernööri hylkäsi hänen vaatimuksensa muussa suhteessa kuin 300 heinäkilon korvausmaksuun nähden.

Kuoksan mutausaura.

Näin ollen sai Kuoksa yksinomaisen naulinto-oikeuden kuivattamalla syntyneeseen »järviinaatumaan», mutta siitä johtui toisaalta myöskin velvollisuus yksinään kustantaa koko kuivatusyrityksen suorittaminen. Valtion avustusta ei Kuoksa ollut edes pyytänytkään. Toisena esimerk-kinä niistä vastuksista, jotka Kuoksan oli voitettava, mainittakoon, että hänen omat poikansa pitivät koko hommaa sulana hulluutena, minkä takia he eivät kolmeen ensimmäiseen vuoteen isäänsä kuivatustöissä ensinkään auttaneet.


Koko kuivatuskanavan pituus Yläkiiskijoen suusta Yläkiiskijoki laskee
Yläkiiskijärvestä Alakiiskijärveen Ala-kiiskijoen suuhun Alakiiskijoki las-kee Perunkajärveen on 8600 jalkaa n. 2550 metriä, josta noin 1600 kul-kee järven läpi ja n. 955 metriä kivikkokannaksen poikitse. Tämän lisäksi oli vielä kaivettava sivukanavia järveen useita satoja metrejä.

Pääkanavan leveys oli Smedbergin suunnitelman mukaan pohjasta jal-kaa järvessä ja joessa jalkaa, edellisen luiskan tuli olla :2 ja jälkimmäi-sen :1. Haarakanavain pohjaleveyden tuli olla jalkaa ja luiskan :2. Pudo-tus koko kanavassa on 2500 ja kannaksen läpi kaivetussa kanavassa 11,65:3500.

Työ ei suinkaan ollut helpoimpia. Toista kilometriä hyvän joukon oli en-tistä Alakiiskijoen uomaa syvennettävä ja levitettävä. Joen uoma on kauttaaltaan kivikkoa ja somerikkoa. Käsityksen siitä tavattomasta sit-keydestä, jolla työtä on tehty, voi saada ainoastaan itse paikalla näke-mällä niitä suunnattomia kivimääriä, jotka joen uomasta on nostettu ja jotka paikoin kuivatuskanavan kummallakin puolen vielä nytkin, vaikka osittain painautuneina maahan, kohoavat toista metriä korkeiksi, leveiksi kiviröykkiöiksi.

Vieläpä on varsinaista kiinteätä kalliotakin jouduttu louhimaan. Lopulta kuitenkin kannas saatiin katkaistuksi ja näytti siltä kuin vaikein työ olisi ollut suoritettu, koska tämän jälkeen päästiin kanavaa kaivamaan peh-meään maahan. Mutta vaikeutensa oli silläkin, järven pohja oli siksi pehmeätä ja liejuista, ettei se kannattanut ojuria, jota paitsi järvessä oli vielä liiaksi vettä eivätkä liejuisen kuivatusojan laidatkaan pysyneet työaikana koossa.

Lapiolla ei voitu kuivatuskanavia kaivaa. Kuoksa rakensi nyt »mutaus-auransa», jolla liejussa saatiin sekä pääeltä sivuviemärit auki. »Mutaus-aura» selviää parhaiten kuvastamme. Etuosa, jonka pituus on metriä, on lumiauran tapaan rakennettu päällekkäisestä sivulaudasta. »Auran» kär-jessä on kummallakin puolella päällekkäistä reikää varppia varten.

Auran etuosa on noin metrin pituudelta varustettu pohjalla, jonka päälle
ladotaan kiviä painoksi, niin että aura ylälaitoja myöten vajoo liejuun. Auran etuosaa, jonka takaleveys on 2.5 m, käytetään seillaisenaan sivukanavien avaamiseenja kunnossa pitämiseen.

Leveämpää pääkanavaa tehtäessä taas yhdistetään auraan lisäsiivet, joiden koko pituus on 7.5 m. Täten tulee auran koko pituus olemaan 10 metriä ja sen leveys takaa 6.5 m. Auraa käytetään työssä siten, että en-sin kiinnitetään jotenkin varpin pituisen matkan päähän aurasta kanavan pohjaan vorokilla varustettu »ponttulautta», josta varppi menee auraan, jota sitten vorokin avulla vedetään eteenpäin pitkin kanavaa. Koska kuitenkin aura saattaa kallistella, on sitä veneestä käsin hoidettava ja katsottava, että se kulkee säännöllisesti.

»Poroaita» Alakiiskijärven kuivatusniityn ympärillä, n. 5 km pitkä.

Tällä mutausauralla saaliin järvessä tarvittavat kanavat auki ja sillä niitä edelleenkin pidetään kunnossa. Kanavat ovat joka 3-5 vuosi »avatta-vat». Lopultakin oli täten Alakiiskijärvi saatu lasketuksi ja sen pohjasta syntymään laaja kuivalusniitty, mutta työtä olikin kestänyt 11 vuotta, jona aikana kesin oli ollut työssä 8-15 miestä päivässä. Laskien miesten päi-väpalkaksi 2 mk ja ruuasta 1 mk =3 markkaa, oli kuivatustyön suoritta-minen tullut maksamaan 15,164 markkaa, jonka Posion torpan isäntä kaiken itse on kustantanut.

Siitä laskien kuin kuivatussuunnitelma tuli hyväksytyksi, saa Kuoksa nauttia kuivatuksen kautta syntynyttä järvenlaskuniittyä verottomasti 30 vuotta, ehdolla, että hän korvaa kaikki kuivatuksen johdosta mahdolli-sesti syntyneet vahingot, maksaa Perungan talolle vuosittain 300 kg valmiita heiniä ja pitää kuivatuskanavassa uittoväylän auki.

Kun nämä 30 vuotta ovat loppuun kuluneet, on Posion isäntä oikeutettu edelleen nauttimaan näitä maita silloin määrätystä »korotetusta veros-ta». Järven laskun kautta on saatu järvenpohjaa noin 125 ha, joista en-tisen järven rantamat ovat jotenkin hyvin kuivuneet. Keskipaikka sitävas-toin on vieläkin melkoiselta osalla veden vallassa, varsinkin kosteina ke-sinä.

Kuivunut järvenpohja kasvaa jotenkin rehevää,, paikoin oikeinkin rehe-vää saraa. Niityllä on 28 latoa, joista suurimmat vetävät 17 kuormaa heiniä 300 kg ja pienemmät kuormaa. Nykyinen heinäsato lienee noin 30,000—45,000 kg. Jotta kuivattu niitty saataisiin säilymään hyvässä kasvuvoimassa, on tärkeätä, että sen pohjakosteussuhteet saadaan py-symään sopivina.

Tätä varten on pääkuivatuskanavassa patolaitos.joka syksyisin sulje-taan, niin että syksyllä ja talvella on niityllä vettä niin syvältä, ettei tämä jäädy pohjaa myöten eikä siis kirsi pääse tunkeutumaan maalian. Tämä seikka luonnollisesti suuresti edistää kasvullisuuden aikaista kehitty-mään pääsemisiä keväällä. Vesi lasketaan keväällä niityltä, ennenkuin jää sulaa, niin että toisaalta jää tulee painollaan tiivistämään järven poh-jaa, toisaalta taas ilma pääsee maahan tunkeutumaan ja siinä vaikutta-maan.

Kun kuivatustyö oli suoritettu, olisi tietenkin Kuoksan pitänyt saada rauhassa nauttia työnsä hedelmiä. Mutta silloin tulikin kutsumattomia vieraita niitylle, poroja suurissa laumoissa, jotka söivät sen putipuhtaak-si. Taas täytyi Kuoksan ryhtyä suureen työhön. Hän rakensi koko alueen ympäri lähes 5 km pitkän, korkean poroaidan. Porot eivät sen jälkeen enää pääse niitylle, mutta sen sijaan käteiset naapurit, jotka työn suori-tuksessa eivät tahtoneet olla osallisina, nyt koettavat päästä kuivatus-niitystä itselleen osia lohkomaan. Kuoksan oikeudet lienevät kuitenkin täysin turvatut.

Posion ukon muista hommista mainittakoon vielä, että hänen alottees-taan on rakennettu 20 km pitkä tie poikki vaarojen ja rämeiden Rovani-emen-Kemijärven maantiestä Karhakkamaan nykyisen kestikievarin kohdalla Perungan kylään. Tähän tarkoitukseen myönsi valtio avustusta puolet kustannuksista, 4500 markkaa, loiset puolet oli tieosaisen suori-tettava. Kuoksa tässä km työssä ylinnä heilui, hän se työnjohtajana toi-mi, tilit teki ja työpalkat suoritli, osittain omasta kukkarostaankin.

Heikki Hermanni Kuoksa, Posion haltija on laajan Pohjolan uutisraivaa-jien ensimmäisiä. Sen kamaraan on hän lujasti ja syvään iskenyt sekä piirtänyt sen uutisviljelys- ja asutushistoriaan nimensä katoamattomilla kirjaimilla. Siellä hänen suuri heimonsa tulee asuman ja viljelemään niitä maita, joita hän laajoilla eränkäynti- ja kalastusmatkoillaan on kulkenut ja jälkipolven viljeltäviksi katsellut. Saakoon Kuoksa nyt elonsa ehtoo-puolella rauhassa nauttia työnsä hedelmiä.