Kari Autto.

Helmi Logje os. Autto.


Elli Auton Helmi tyvär (1915-1952) oli kuvan kaunis ja kysytty. Eritoten Hetassa sillä oli vakavasti otettavia ihhailijoita. Kova oli pelko, että se menis naimishin Ämmin sulhasen -”murhaaja-piirhin”?* Helmi sitte nai-tethin Käsivarthen hullule 60-vuotijhalle Piennin-Jussale, Kalttopään-Jussalle, (31.3.1934) niin saathin tyvär pois täältä, jossa viholisleiri sitä himotti.

Jussa oli sekasin vanhempanna, mutta muistelthin sen olhen jo silloin ”hullu”? Kahesti Helmi kirkossa sanoi ”ei” mutta kolmannella kerrala ”kyllä” ja samala lähti laukkomhan karkhun, hyppäs poronrekhen viholis-leirin matkhan.

Jätti sulhaset ja papit lukemhan loppuloitsuja. Jussan matkhan se kui-tenki myöhemin meni, sai lapsenki, muistelhan, että Jussan pojale. Kar-kasi myöhemmin porola Jussalta, lapsensa kans pyssy käessä, jolla olis ampunu äijän jos olis perässä tullu.

Jussan poika auttoi Helmin ja Maija-tyttären karkhun, laittoi hyvän vuo-janan (Poron) reen ethen ja antoi pyssyn turvaksi. - Niin net sitte kara-hutethin (Matkustivat) - ensin Peltovuomhan, jossa Helmin Arvi-veli oli lomala armejasta. Reisu (matkan) Käsivarthen oli ollu kova ja hermot olit kireällä eikä veljen kestäny paljon leikkiä laskea.

Helmi Logje v.1935. Kuva: Suomen Kuvalehti.

Pennin Jussa eli Jussa Kalttopää Kuva: Suomen Kuvalehti v.1935.

Ketomellassa v. 1934: Helmi Autton ja Jussa Kalttopään eli Piennin Jussan hääkuva. Kuva: Stenbäck C. W. / Museovirasto.

Biennin Jussan talo Vuontisjärvien pohjoispäässä. Kuva on B. Öhmanin ottama 1930-luvun alkupuolelta, mahdollisesti vuodelta 1934. Kuva: Orvo Öhmanin albumista.

Piennin Jussan Antti Kalttopää v.1947. Kuva: Lauri Siivonen.

Siittä sitte Ketomelhan kotia rauhottumhan. Rauhaa ei aina saannu juo-kalheilta (humalaisilta) joita kulki. Helmi ootti lasta ja tuli keskenmeno ko juokalhet pyöritethin sitä vyötäsiltä. - Lapsi hauvathin talon vieressä ole-van hiekkamellan yläpuolele, 80 m talosta koillishen. Myöhemin Helmin Maija-tyvär kävi Peltovuomassa koulua ja asui sielä asuntolassa.

Ero tuli viraliseksi 19.1.1943, muutaman vuojen viivhelä. Arvi-veli kävi Käsivarressa kattomassa sisartansa,-”renkinä” Jussale. Liki pari viikkoa kesti tämä ”renkireisu” - jonka jälkhin Arvi oli äitilensä niin vihanen tästä pakkonaittamisesta, ettei asiasta saannu mainita sanapuolelakhan mithän.

Se piti asian pahana ja otti sen rohki koko raskhasti. Samoin voihan sa-noa koko suvun tuntheista, mutta net vihat on vaijettu hauthan asti. Het-talaiset ovat viinahuuruissa, mustasukkaisinna pilkkaamalla vääristel-het kirjailija Erik Thermanille, tätä Helmin ja Piennin-Jussan taphahusta, ette siinä olis ollu kyse noituuesta. Sitä se ei ole ollu mishän nimessä, se tiejethän.

Ylheisesti uskothan vieläki, ette Ämmi järjesti tämän pakkoliiton varak-kuuven tähen. Eli, olis luullu Jussaa rikhaksi ja näin Helmi pääsis kerrala pois köyhyyestä? Ko otethan huomijhon tuon ajankohan ja sen vainon, joka oli näitä lappalaisia kohthan, kyllä son ollu tärkein asia saaha tyvär pois täältä - ettei ”sorru väärhän leirhiin”.

Ja eikä pieni varakkuuskhan tietenkhän olis mikhän huono asia ollu. Päinvasoin! Ämmi oli vielä niin wanhanaikhainen lappalainen jolla olit nämät pakkoliitot luonnolisia, ei sollu hänen mielestä mikhän kumma. Enämpiki velvolisuus. Eipä taitais nykypäivän äitikhän antaa tyvärtänsä vapaaehtosesti - sulhasensa murhaajan leirhin? Pakkonaittamiset ovat vielä kaksituhatta luvulaki nykyarkea maailmala kehitysmaissa.