Riita. / HS. 1937.

Helsingistä Enontekiölle 3.


Hetassa, 23.3.

Erkuna ajoi ”trollin” vatsastaan.

Nyt alkavat lappalaisten markkinat olla lopussa. Marianpäiväksi tulivat he alas tuntureilta, ja viimeistään ylihuomenna alkavat useimmat tehdä lähtöä takaisinpäin, kukin kotaansa tai taloansa kohden. Suuri osa siitä väriloistosta, jota täällä on viime päivinä saanut ihailla, häipyy valkeiden tunturien taakse, mutta osa kuitenkin jää, sillä Enontekiön kirkollahan asuu useampia lappalaisperheitä ja vielä useampia puolilappalaisia, jot-ka käyttävät Lapin koreita pukimia.

Joulu ja Marianpäivä ovat lappalaisten talvikauden merkkitapaukset. Sil-loin keräytyvät he Hettaan, tämän tavattoman laajan, koko Suomen käsi-varren, ja paljon muuta lisäksi käsittävän pitäjän keskukseen, joka on yhtä suuri kuin 2/3 Uudenmaanläänistä, ja jossa asuu vain n. 1,400 asu-kasta.

Tänä vuonna eivät lappalaiset tulleet tuntureilta alas niin runsaslukuise-na joukkona kuin tavallisesti. Yhtenä syynä kuului olleen se, että poroilla siellä ylhäällä oli paremmat ruokailumahdollisuudet ja toisena se, että Kaaresuvannossa Ruotsin rajalla pidetään pääsiäisen tienoissa oikein suuret markkinat, jonne meikäläiset lappalaiset kuuluvat joukolla kiirehti-vän. Useampia kymmeniä heitä kuitenkin tuli, ja kun he Marlanpäivän aamuna kiirehtivät ylös kirkonmäkeä, naiset heleissä silkkihuiveissaan takin helmojaan heiluttaen, miehet komeissa peskeissään, neljän tuulen lakkipäässä viipottaen, ja kun aurinko oikein pani kaikki heidän kirkkaat hepenensä ja nauhansa loistamaan vitivalkeaa lunta vasten, oli näky kerrassaan koristeellinen. Lappalaisen puvun kauneuden tajuaa todella vasta sitten, kun sen näkee luonnossa lumen ja metsäisten harjanteiden keskellä.

Hetan ensimmäinen pappi oli lappalainen.

Kirkonmenot kestivät useampia tunteja, sillä olihan sekä juhlapäivä että rippikoululaisten ehtoolliselle pääseminen. Harras tunnelma vallitsi yk-sinkertaisessa puukirkossa, joka on seisonut paikallaan vasta 70 vuotta, mutta jolla on ollut edeltäjiä aina 1600-luvulta lähtien, jolloin kuuleman mukaan eräs kristitty lappalainen Sirma toimi tämän pohjoisen pitäjän ensimmäisenä pappina.

Rippilasten joukossa oli paitsi nuoria poikia ja tyttöjä myös eräs 49-vuo-tias lappalainen Joosepin Niila Magga, joka vasta nyt oli älynyt rippikou-lun välttämättömyyden, koskapa hän oli mennyt kihloihin Puolmatkan litan kanssa, eikä tietystikään päässyt naimisiin ilman rippikoulua.

Jumalanpalveluksen päätyttyä seisoskeltiin ryhmissä kirkonmäellä ja ky-seltiin kuulumisia. Siinä oli hyvää aikaa tarkastella lappalaisnaisten ja-miesten pukimia. Monta silkkihuivia toinen toistaan värikkäämpiä sitä pitiolla päällekkäin ja kukin eri neulalla kiinnitettynä. Kaikki, mitä omisti täytyi tietysti olla esillä näin juhlapäivänä. Sormissa oli toisilla rikkaimmil-la jopa 8-9 sileää sormusta, paksuja kultaisia, kaulassa helmiä ja lanteil-la leveähelmaista sinistä verkatakkia kiinnipitävä vyö, joka oli todellinen helyvarasto, täynnä kullattuja ja hopeoituja metallikoristeita. Ja kun ja-loissa oli lämpimät säpäkkeet ja nutukkaat (poronnahkaiset pauloilla sidotut säärystimet ja poronnahkatossut), saattoi siinä kirkonmäellä sei-soskella vaikka kuinka kauan, ilman että vilu värisytti.

Marianpäivä oli sitäpaitsi niin aurinkoinen ja lauha, että monet miehistä olivat jättäneet poronnahkaisen peskinsä majapaikkaansa ja tulleet kirk-koon vain siniverkainen takki päällään. Kovasti koristetut, sinisin, keltai-sin, vihrein ja punaisin nauhoin olivat miesten niinkuin naistenkin takit. Naisilla saattoi lisäksi olla pari paksua takkia päällekkäin, sillä kuta le-veämpi lanteiltaan, sitä kauniimpi on lappalaisnainen. Kirkonmäeltä lähtivät useat lappalaiset suoraan pappilaan, sillä asiaan kuului käydä kylästelemässä ja kahvistelemassa kaikki Hetan virkamiehet ja ylipään-sä jokainen talo. Virkamiehiähän ei täällä monta olekaan, kirkkoherran ja nimismiehen lisäksi pari tullimiestä, ei enempää. Marianpäivänä olivat kuitenkin myös Muonion apteekkari ja lääkäri virkamatkallaan Hetassa ja heidän luokseen oli lappalaisilla tietystikin asiaa

Kaksi porokuningasta on antautunut reportterimme valokuvaltaviksi Enontekiön kirkonmäellä. Oik. Erkuna ja Aslak Juuso.

Hetta 1930-luvulla. Kuva Tarja Yli-talon os. Riekkisen albumista.

Rouva Elander, Hetanmajan emän-tä v.1935. Kuva: Ekman G. / Museo-virasto.

Trolit liikkui Erkunan vatsassa.

Kenellä oli vikaa vatsassa, kenellä sydämessä, kenellä lisäksi jotakin sellaista vaivaa, ettei sitä lääkärikään osannut auttaa, eikä sitä hänelle kannattanut kertoakaan. Niin oli laita esim. erään rikkaimman lappalai-sen Erkunan, oikealta nimeltään Antti Palojärven, jonka Marianpäivän iltana tapasin Hetan majatalosta ja joka kuulumisia tiedustellessani ker-toi, että kovasti huonoa sitä vain kuului ja katsoi suruisen näköisenä eteensä.

- No, mikä teitä vaivaa ?

- Vatsapa vaivaa, trolli siellä liikkuu, eikä sitä kukaan saa pois.

- Miten se trolli sinne on joutunut?

- Norjan puolellapa tietenkin. Siellä ne lappalaiset minut kerran juottivat ja kun mitään en tiennyt, pistivät vatsaani trollin.

Erkuna katsoi synkästi eteensä, oli hetken vaiti ja lisäsi sitten.

- Kunhan minä sen lappalaisen vielä tapaan, niin hengen otan.

- Älkäähän nyt sentään! Linnaanhan te voitte joutua, koetin varoittaa.

- Mistäpä sen kukaan tietää, kun yksinäisessä metsässä tapaan, enkä minä kenellekään ole sanonut, kenen aion tappaa, mutisi Erkuna pää pöydän pintaa kohti taipuneena.

- Mutta jos lääkäri sentään tietäisi keinoja, kerroitteko hänelle asiasta?

- Enhän minä tohtorille. Eivät ne tällaisista asioista mitään ymmärrä. Mutta tiedän minä itse hyvän keinon, kunhan se vain onnistuisi, mutta sitä ei voi tehdä milloin vain. Täytyy odottaa oikeaa hetkeä.


Erkuna ei ole kuitenkaan halukas keinoaan ilmaisemaan, salassa tahtoo sen pitää. Jotakin hän mumisee ruumiinmyrkyistä, joita on haettava kirk-komaalta ja jotka auttavat.

- Ruumiinmyrkkyäkö siinäkin juomassa oli, jota teille Norjan puolella an-nettiin?

- Sitäpä tietenkin.

- No, mistä sen voi tietää, koska myrkkyä on juomassa, utelemme.

Kyllä sen kuulemma voi jollakin keinoin saada selville. Joku toinen maja-talon pirtissä majaileva tietää kertoa eräästä eukosta, jolla on kädessään kolme sormusta, joista yksi kuolleelta saatu. Kun sen ottaa sormestaan, kiinnittää siihen päästään kolme hiusta ja kiertää sitä kolmeen kertaan myötäpäivään ja saman verran vastapäivään juomassa, joka tarjotaan ja nostaa sitten ylös, niin mukana nousee lapsen ruumis, jos juomassa on kuolleen myrkkyä.

- Älä tyhjiä höpise, inttää vastaan joku kyläläinen, joka ei kuitenkaan osaa mitenkään kumota edellisen kertomusta.

Neljä kaunotarta koko kirjavassa pukukoreudessaan, jossa kelpaa ky-lästellä. Äärimmäisenä vasemmalla Piennin Jussan Helmi.

Kumpulaisen majatalossa asusti Marianmarkkinoiden aikana suuri jouk-ko lappalaisia. Pirtin lieden ääressä nähdään Erkunan emäntä, mutta kun Erkuna itse ei suostunut valokuvattavaksi, veti lystikäs pappa Kum-pulainen hänen pesiänsä päälleen ja asettui Erkunan paikalle

Trolli tiessään.


Kahta päivää myöhemmin tapaan jälleen Erkunan, jonka naama loistaa tyytyväisenä Ja mustat silmät vilkuilevat iloisena ympärille.

- No, mitäs nyt, joko vatsa on kunnossa, kysyn.

- Jopa on, trolli on poissa.

- No, miten se näin pian?

- Minä kävin kirkkomaalla.... kylähän minä sen tiesin, että siitä apu läh-tee.

- Mitä te siellä oikein teitte

Erkuna nojaa kyynärpäänsä pöydän kulmaan, katsoo jälleen vakavana, eteensä, eikä suostu vieraille kertomaan.

- Mitäpä siitä teille, teinpähän vaan.

Majatalossa sattuu sillä hetkellä olemaan useampia lappalaisia korttee-rissa, ja ateria-aika on käsillä. Poikalappalainen hakee säkin nurkasta, vetää siitä pöydälle esiin suuren puisen voirasian, pari hirmuista leipää ja muutamia poron raajoja, ja syönti alkaa. Muuta asetta ei tarvita kuin isokokoinen puukko, jolla veistetään palvatusta poronlihasta komea kimpale, ja jolla leikataan myös leipä ja sivellään voi päälle. Lappalainen ei syö juuri kuin kerran päivässä, mutta silloin tietääkin ruoka kauppan-sa.

Mitä markkinoihin tulee, eivät ne täällä merkitse lainkaan sitä, että paljon tavaraa asetettaisiin esille, myytäisiin ja ostettaisiin. Nämä lappalaisten Marianmarkkinat ovat etupäässä kirkossa käymistä, kylästelemistä ja kahvistelemista. Marianpäivän iltapäivä kulutettiin talosta taloon kulke-miseen ja joka paikassa tarjottiin luonnollisesti kahvia. (Lappalaisethan juovat sitä kolme kertaa enemmän kuin Etelä-Suomen asukkaat, jos oi-kein muistan erään näille markkinoille saapuneen kahviherran kertomia.) Hetan majalle saapui myös reki toisensa jälkeen. Se kuuluu niihin viralli-semman luontoisiin vierailupaikkoihin. Kun oli juotu kahvi ja hetkinen is-tuttu, kiitettiin majan emännöitsijää rva Elanderia ja lähdettiin jälleen aje-lemaan porolla toiseen kylään. Mihinkään pidempiin jutteluihin ei lappa-lainen kylätiessään vieraimpien luona juuri ryhdy. Hän on varsin hiljai-nen, vastaa kun kysytään, mutta istuu muuten pirtin sohvan päällä ja tarkastelee maailmaa kirjavia lapasiaan narusta sormissaan heilutellen. Lapaset ovat nimittäin paitsi miesten lakkia ainoa vaatekappale, joka otetaan pois vieraisille saavuttaessa.

Rikkaan Erkunan veljenpoika saapui serkku tyttönsä kanssa Hetan ma-jalle kysymään, eikö kukaan voisi heistä ottaa valokuvaa. Kun satuin paikalla olemaan, täytin vieraiden toivomuksen. Olisittepa nähneet sitä kuolemanvakavaa ilmettä, joka pojalla ja tytöllä oli kasvoillaan!

Illan tullen menivät toiset lappalaiset jälleen kirkkoon, jossa pidettiin seuroja, toiset jatkoivat kyläilemistään, jota kesti myöhään yöhön.Tiellä ajeli poroja kuin konsanaan muualla maaseudulla hevosia tai autoja, ja reissä istui välistä kolmekin henkeä, mikä on yleensä suurin poron vetä-mä lukumäärä. Koko Hetan kylässä ei muuten olekaan kuin neljä hevos-ta, ja useat porot pelkäävät niitä vastaantullessaan aivan samoinkuin Etelä-Suomen hevoset autoja vielä joitakin vuosia sitten. Poro on täällä sekä vetojuhta että "issikka", jota huvittelunhaluiset voivat tilata milloin mistäkin kylätalosta.

Seuraavana päivänä, joka myös oli pyhä, jatkui sama meno, kirkko ja kirkkokahvit aamupäivällä, olipa yhdessä lappalaisperheessa ristiäi-setkin vieraineen, kummeineen ja kahvikesteineen. Illalla kuljeskelivat nuoret lappalaiset kylän raitilla, jotkut tekivät elinikäisiä uskollisuuden lupauksiaja sen merkiksi palattiin takaisin kortteeriin myhäillen ja hyräil-len, pojan pitäessä tiukasti kiinni tytön vyöstä merkiksi siitä, että ""tää on mun".

Arkipäivien saavuttua tekivät lappalaiset välttämättömät ostoksensa, va-rasivat mukaansa kahvia, sokeria ja vähän muuta, mitä kaukana korves-sa tarvitaan. Samalla selviteltiin välit kaikkien kanssa, joille oltiin velkaa tai joilta oltiin jotakin saamassa. Joku kauppias kulki ympäri myymässä flanellihousuja, joita kaikki lappalaiset käyttävät kirjavien takkiensa, nah-kahousujensa ja säpäkkeittensä alla, sekä kirkkaita verkakankaita, joita he tarvitsevat takeissaan ja lakeissaan koristesuikaleina.

Piennin Jusseilla 20-vuotias vaimo ja 27-vuotias tytär.

Viimeinen lappalaisnainen, oikeammin kaksi, jotka tänään tapasin, oli Piennin Jussan 20-vuotias vaimo Helmi ja hänen tyttärensä, 27-vuotias lita. Mitenkä se on mahdollista, kysyyl ukija. Kas, Piennin Jussa kuuluu olevan 62-vuotias äijänkäppyrä, joka on aikaisemmin ollut naimisissa ja jolla ensimmäisestä avioliitostaan on 6 lasta, kaikki jo täysikasvuisia ih-misiä. Kun ensimmäinen vaimo kuoli, ihastui Jussa nuoreen, silloin 18-vuotiaaseen hettalaiseen talontyttäreen Helmiin ja sai kun saikin itsel-leen nuoren verevän vaimon, joka nyt kulkee neljä kultasormusta sor-missaan, kolme silkkiliinaa harteillaan, koreat neulat rinnassaan ja kallis vyö lanteillaan.

- Rahasta se Helmi äijän nai ja koreilee nyt ensimmäisen vaimon hepe-nissä, mutta Jussan rikkaudesta ei enää ole kuin muisto jäljellä, sanovat kyläläiset, jotka tarkoin tietävät, miten monta poroa Jussalle jäi, kun hä-nen uusiin naimisiin mennessään täytyi jakaa omaisuutensa kuuden lap-sensa kesken.

Mutta Helmi hymyili tänään kovin tyyytyväisen näköisenä Pikku-Ellin pir-tissä, joi kupin kahvia ja lähti jälleen toiseen kylään. Piti pitää vähän kii-rettä, sillä, huomenna tämä iloon lopussa, ja matka korpikylään alkaa. Ties koska sieltä taas kirkolle ennättää.