Pentti Stoor

Hetan Martti


Enontekiöllä asui lapsuudessani monien persoonallisuuksien joukossa eräs erikoinen persoona, Hetan Martti. Martilla oli tapana puhua hiljaisel-la äänellä, eikä hän juuri paljon huuliaan liikuttanut puhuessaan, joten sanomisesta tuli väkisinkin vaikeasti kuultavaa muminaa. Kun hänen liik-kumisensa oli myös verkkaista, Martista saattoi saada yksinkertaisen ih-misen kuvan.



Mutta ei Martti tyhmä ollut. Hän oli ahkera lukija ja oli opiskellut Pikku-jättiläinen-nimisen tietokirjan useampaan kertaan, joten tietoa hänellä oli runsaasti. Hyvän muistinsa ansiosta häntä kylällä pidettiin kirjaviisaana. Kerrottiinpa, että hän piti Pikkujättiläistä mukanaan aina, jopa hakies-saan Ounasjokivarren niityiltä heiniä. Martti lueskeli teosta häkissä is-tuessaan keskittyneesti unohtaen kaiken ulkopuolisen ja Valkko-hevo-nen käveli omia aikojaan hissukseen Ounasjärven jäällä.

Vieno Laakso, Martti Hetta, Kalle Vuontisjärvi, Niilo Laakso, Helmi Syvä-järvi, Veikko Laakso, Hilma Laakso, Helli Stoor, Hilja Angeli ja Alfred Angeli. Kuva: Maija Vuontisjärven valokuva-albumista.

Hetan Suojeluskunnan sotilaspojat v. 1943. 1. Tero Angeli, 2. Ossi Kum-pulainen, 3. Lauri Laakso, 4. Vilho Angeli, 5. Taisto Laakso, 6. Esko Män-tyvaara ent. Laakso, 7. Olli Laakso, 8. Vilma Hetta, 9. Sakari Melamies, 10. Heikki Muotkajärvi, 11. Erkki Kultima, 12. Veikko Laakso, 14. Maire Rova, 15. Rauha Koistinen, 18. Pentti Granqvist, 19. Jorma Rova, 20. Jorma Näkkäläjärvi, 21 Reino Vieltojärvi, 22. Sakari Laakso.

1. Pentti Leppäjärvi, 2 Irma Hetta Martin ja Vilman ottotyttö, 3. Laila Ylitalo os.Leppäjärvi, 4. Kuru Eino, 5. Heli Kuru, 6, Helmi Kuru, 7. Enni Ylitalo os.Kuru Augusti Ylitalon puoliso, 8. Uuno Kuru, 9. Senni Laakso os. Kuru, 11. Maire Kuru, 12. Airi Kuru, 13. Silja Leppäjärvi, 14. Anna Keskitalo (Kuru, 15. Kalle Kuru (ei Juntin Kalle), 16. Vilma Hetta, 17. Marja Laakso os. Hetta, 18. 18.on Saara Hetta, 19. Kalle Leppäjärvi, 20. Martti Hetta, 21. Kalle Leppäjärvi (nuorempi), 22. Kalle Kuru, Ennin ja Sennin veli.


Yhdeltä reissulta palatessa hevonen seisoskeli jo navetan edessä, en-nen kuin Martti havahtui purkamaan hakemiaan heiniä. Löysipä hän ker-ran jättiläisestään ohjeet hevosen pelastamiseksi avannosta, kun Valk-ko oli tipahtanut heikkoihin jäihin. Kirjan ohjeiden mukaan hän sai vauhkoontuneen hevosen rauhoittumaan niin, että pystyi hangolla tunkemaan sen verran kuivia heiniä Valkon jalkojen alle, että tämä pystyi ponnistamaan takaisin kestävälle jäälle.


Martilla oli tomera emäntä, Vilma nimeltään, joka hoiti kotieläinten ja talouden lisäksi myös kahvilaa, jossa myytiin ykkösoluttakin. Tila olikin nuorten miesten suosima kokoontumispaikka. Tytöt eivät siihen aikaan juuri käyneet ravintolaoissa. Vilman apuna oli aikaansaava piika, Kitti-Irma, joka ehti toteuttaa kaikki tämän antamat tehtävät.


Kun kotityöt eivät juuri Marttia rasittaneet, opetteli tämä yksikseen pe-laamaan shakkia. Hän haastoi mielellään muita ihmisiä mittelemään älyn lahjoilla. Kerran maidonhakureissulla minäkin jouduin hänen kans-saan siirtelemää nappuloita, ja yllättäen Martista tulikin ”matti”. Ei hän enää koskaan pyytänyt minua pelaamaan, mutta näin odotellessani ilta-lypsyä, että hänellä oli usein laudalla meidän pelin asetelma ennen rat-kaisevaa siirtoa. Sitkeästi hän mietti, miten olisi pystynyt estämään hä-viöön johtaneen tilanteen syntymisen.


Äitipuoleni Helli kävi joskus auttamassa Vilmaa karjanhoidossa ja lypsä-misessä. Yhtenä iltana Vilmalle oli ilmestynyt musta silmä, jonka tämä kertoi saaneensa sanaharkan päätteeksi Martin kopsautettua nyrkillä poskeen. Ihmiset pitivät Marttia tohvelisankarina, mutta tapaus osoittaa, että löytyi Martista tarvittaessa luonnettakin.

Tuhansia valokuvia Lapista, mielenkiintoisia juttuja, videoita ym. Tutustu: https://www.hetan-jussa.com/