Hannu Kauttu. / Ruovesi 1936.
Hetasta Näkkälään ja Pöyrisjärvelle

Metsänvartija Herman Kurun eli Kurun Hermanni (s.26.09.1876) perheineen Hetasta 1900-luvun alussa. Hermanni takana keskellä vierellään vaimonsa Hilma Maria os. Paavomuotka s. 28.8.1876. Muoniossa. Vas. 2. Einari ja vieressä vas. Iita Laakso os. Kuru. (Hermannin ja Hilmat lapset: Veikko Valdemar s. 6.81899 k. 8.9.1899. Selma Eufemia s. 1.8.1900 k. 7.9.1900., Iisak Abiel s.31.5.1905.) Kuva: Esko Mäntyvaaran albumista.

Enontekiön kirkonkylä Hetta 1930-luvulla: Vas. Mäntyvaara, Selman, Oskari, Simoni ja Kalle Laakson kotipihalta, kuistin takaa näkyy osin kaksi- kerroksinen kansakoulu apurakennuksineen. Koulun takana kuikistaa järven rantatörmällä seisova valkea pappila ja punamullalla rotjattu pappilan pirtti. Sitten lähekkäin olevat Anttilan ja Karjalaisen talot. Tien vasemmalla puolen näkyy autiotalo ja tieaukion päässä seisoo Eemeli Kumpulaisen talo. Aivan tien sivussa oikealla puolen on kunnan makasiini ja siitä oikealla kirkko matalan männikön yli. Kuva: Esko Mäntyvaaran albumista.

Benz-Gaggenau postiauto Hetan (Heetrin majatalon) postin pihalla v. 1929. Vas. pikkutyttö, rouva Julia Hetta, kuljettaja T. Joona, L. Hetta, postiljooni J. Antinjuntti, Esteri. Kuva: Postimuseo. / Museovirasto.

Iiskon-Antin Matti eli Matti Näkkälä-järvi Hetasta v. 1933. Kuva: Vanha saksalainen posti-kortti.

Hermanni Kuru. Kuva: Postimies 1936.

Näkkälässä v. 1949: vas. Taneli, Iisko, Elli-Marja, Kaijuna, Riihta, Elli ja Kaarimarja Näkkäläjärvi. Kuva: Hämäläinen Antti. / Museovirasto.

Näkkälässä v.1934: Kes-kellä Antti Näkkäläjärven eli Kaijunan vaimo Elli-Marja, vas. tytär Kaarin-Marja ja oik. Iisko tai Ta-neli. Kuva: Museoviras-to.

Antti Näkkäläjärvi eli Kaijuna eli "Talon-Antti" Enontekiön Näkkälästä v.1933.

Kaijunan eli Antti Näkkäläjärven talo Näkkälässä 1950-luvulla.

Näkkälä - Pöyrisjärvi polku 1950 - 1960-luvulla vuottui hyvin.
Varsinaista ruokailuaikaa ei ollut muilla kuin koirilla, joille emäntä kodas-sa keitti muikean näköistä puuroa kuivatusta poron verestä ja jauhoista. Kenelle ihmisistä tuli nälkä, hän sieppasi kalavadista siian, leikkasi puu-kollaan kappaleen paksusta limpusta, lohkaisi pytystä kimpaleen mar-gariinia, jonka sitten peukalollaan levitteli mielensä mukaiseksi.
Pyysin liskolta saada ostaa kalaa. Hän haki kodasta suuren vadillisen siikoja ja sanoi:
- Syö siitä niin paljon kuin jaksat, kodassa niitä on vielä lisää ja eikä niis-tä kehtaa hintaa ottaa näin kalaisen järven rannalla.
Seuraajana aamuna lisko ei vetänyt nahkaisia päällyshousujaan jalkaan-sa ollenkaan, kävellä huojutteli vain huokaiset alushousut jalassaan. Ne-kään eivät tahtoneet pysyäsen paremmin kuin edellisenä päivänä pääl-lyshousutkaan niille tarkoitetuilla paikoilla. Vyötärö laskeutui lonkkatapai-siiin ja takamusta lekotti tuppineen polvien korkeudella. Siinä menossa pursusi paidanhelmakin vyötärön alta, mutta kun ei pitänyt erikoisempaa kiirettä, niin kerkisi sen välillä tupata paikoiileenkin. Pistäytyessäni myö-hemmin tarkastamaan savuavaa kotaa näin liskon keittämässä siellä jotakin kummallista keittoa.
- No, mitäpä sie keität täällä? kysäsin.
- Tämä on Saijan voijetta, selitti lisko, se on tehty Norjan kalojen sula-tetuista maksoista ja tervasta. Pitää tässä laittaa varusteita kuntoon, sillä huomenna aijomme lähteä porojen lypsylle.
Kun keitos oli hiukan jäähtynyt, otti lisko sitä kourallisen ja rupesi sive-lemään housujaan. Kummastelin sitä hiukan, mutta lisko selitti, että hou-sut ovat päässeet kovettumaan niin, että täytyy pehmitellä niitä rasvan voimalla. Perusteellisen työn hän näkyi tekevänkin, ammensi voidetta kourallisen tuon tuostakin ensin päällyspuolelle ja sen jälkeen samat an-nokset sisäpinnalle. Sen jälkeen tuli jalkineitten vuoro. Ne olivat yksipoh-jaisia paulapreksuja, jotka emäntä ensin oli korjaillut. Niitten voitelu kävi jo nopeammin. Kaikki vain pataan, ja kun niitä hetkisen siellä kepillä hämmenteli, niin tulivat ne varmasti rasvalla kyllästetyiksi.

Pöyrisjärvellä v.1934, Oik Kristiina Näkkäläjärvi sylissään poikansa Matti, Oskalon Inga, ?, Vilkunan tytär Pirita ( Myöhemmin Syväjärvi.), Kristiinan tyttäret Anni (myöhemmin Magga) ja Inger Saara Näkkäläjärvi, Maarita Näkkäläjärvi (myöh. Niemelä) Vilkunan vaimo Inka, ?, Vilkuna, Enontekiön pappi Toivo Walter Israel Tapionlinna ja Ruustiina Anni Selina Tapionlinna os. Itkonen. Kuvaaja Bertil Öhman. / Tarja Ylitalon albumista.

Pöyrisjärven Naapansuu ja takana Naapanmella.

Ilmeisesti isäntä Tuomas itse tahkoamassa kaverinsa kanssa kuvassa vas. Tuomas Salomonpoika Näkkälän tupa Kenttä- eli Tupalompolossa v. 1934. Tuomas osti tuvan Vuontisjärvestä Rovan Nikulta jolla tupa toimi sepänpajana. Myöhemmin tupa oli Tuomaan pojan Aslakka Näkkäläjärven käytössä. käytössä Kuva: Ravila Paavo. / Museovirasto
Kylän porolaumat olivat noin penikulman päässä tuntureilla. Pienillä eväillä ei lisko tuolle muutaman päivän kestävälle porolypsylle lähtenyt. Hän lapioi aitassa suuresta saavista margariinia pyttyyn ja paineli ras-vauksessa mustuneella peukalollaa nsitä mahdollisimman tiiviiksi. Leipiä hän varasi suuren säkillisen, samoin tupakkaa, kahvia, sokeria ja suo-laa. Koska koiratkin lähtivät mukaan, täytyi niillekin ottaa omat eväänsä ja keittoastiansa. Tavarat lastattiin suureen veneeseen, jolla suurin osa matkasta voitiin suorittaa, maamatkan ne täytyi kuljettaa kantoporoilla.
liskon tehdessä väkineen lähtöä tunsin eron noista kultaisen ystävälli-sistä ihmisistä tavattoman ikäväksi. Emäntä kuitenkin lohdutteli hyrväs-tellessään :
- Asu sie täällä kaikessa rauhassa ja syö kodasta kalaa niin paljon kuin jaksat.
liskon mökiltä on noin puolen kilometrin matka kylän toisiin asumuksiin. Käveltyäni sinne sukeutui siellä Kristiina-emännän kanssa seuraava keskustelu;
- Mistä sie olet?
- Olen Tampereen lähistöltä.
- Naa, siellä on varmaan Venäjänraja lähellä.
Selitin kysymyksessä olevan rajanetäisyyttä, kun paikalle ilmestyi piip-pua imevä Elli-ahku (ahku = isoäiti). Elli-ahku:
- Mistä siie olet?