Orvo Öhman.

Hirvijahti.


No nyt julkaisen tässä vähän edellisistä poikkeavan jutun. Tämä on kek-simäni kirjoitus liittyen muka erikoiseen hirvijahtiin.Tässä jutussa pal-jastan lopulta monien ihmettelemän lähes uskomattoman hirvijahtikik-kani

Minähän olen pyydystänyt hirviä koko ikäni. Ja aina yksin, niinkuin var-maankin muistatte. Kaikenlaista huhua siitä on levinnyt pitkin kyliä siitä saakka kun aloitin sen jahtitouhun. Tuttu kaverihan, kulki kylällä ja Es-son kuuntelemassa, mitä kaikkea jahdeistani juttelivat. Ja täytyy sanoa, että olen joskus hänen välityksellä antanut vähän lisähöystöäkin näihin hirvijuttuihin. Ja monet makeat naurut olemme nauraneet.

No nyt olen viimeinkin päättänyt sen salaisuuden teille paljastaa.

Suurin ihmettely ”piireissä” oli, kun aina ihan yksin hain sen hirviluvan. Ja kun luvan sain ja jahti alkoi, lähdin metsään niinkuin muutkin. Mutta aina yksin ihan omille suunnille. Eikä jahti kyllä juuri päivää vanhem-maksi juuri koskaan vanhentunut. Ja kansa mietti, että millä riettaan konstilla se sen kantturan aina saan. Eihän minulla edes mitään koiraa-kaan ollut. Mitä nyt kerran kesy jänis ja kerran puolipörrö varis. Mutta ei-hän niillä hirviä pyydystetä.

Joskus tahtoivat jopa salaa seurailemaankin, miten sen hirven aina löy-dän ja saan. Mutta minä sen aina huomasin. Ja kun havaitsin, että mi-nua tarkkaillaan, määräsin tuossa myöhemmin ilmenevän jahtikaverini piiloon, ja teinki jahdista muka jonkun sienestys- tai marjastusreissun. Kerrankin, kun varmistuin seuraajasta, nakkasin muka sienipussin puun-oksalle. tein kahvitulet, keitin kahvit ja karjaisin lujaa, että ”tuleppas sieki naapuri kahville sieltä risukosta. Minulla on mukikin sinulle, eikä nisus-takaan ole puutetta. Ja sieniäkin saat jos haluat” No nolona se sieltä sitten puskien takaa hiippaili tulemaan. Ja siihen ne vähitellen tarkkailut lakkasivat ja sain pyydystää hirveni rauhassa.

Kesy korppi "Judas" Tame Raven "Judas" Tamkorpen "Judas" Kuva: Wright, Ferdinand von, taiteilija 1834. / Museovirasto.

No nyt kun olen jo vanhentunut, enkä enää kulje niissä jahtihommissa, olen päättänyt paljastaa teille salaiset jahtini.

No ensinnäkin, tehän tiedätte, että korppi on kamalan viisas lintu. Vii-saimpia ja taitavimpia lintuja koko maailmassa. Sanoisin, että jopa vii-saampi kuin moni ihminen. Ja sillähän on aivan kamala varasto erilaisia ääniä. Lisäksi lentotaito aivan verraton. Jotkut ovat kuulemma opetta-neet sen jopa laulamaan. Lentotaidon lisäksi taitava liikkuja. Joskus roik-kuu oksalla vaikka pää alaspäin. Kerran näin kun se teki jopa kiepin ok-san ympäri. Ja ”son valehtelematon tosi” erään tuttuni sanontaa käyt-täen

No lintuja ja luontoa paljon seuranneena päätin, että otan joskus kesyksi korpin ja katson, miten viisas se on ja mihin se pystyy. Siipikynäpoi-kasesta saakka juttelin sille ja taisin joskus laulaakin sille. Ja huomasin, että kun radiosta kuului jotain laulua, tarkalla korvalla hän näkyi päätä kallistellen kuuntelevan. Kun se vähän varttui, otin sen metsään mukaan ja sehän tietysti seurasi minua.

No sitten kerran minulle välähti, että mutta tuostahan tulisikin aivan ver-raton pyyntkaveri. Ja niin aloin kuljettamaan korppia mukanani. Ja sattui sellainen tapaus, että tulikin hirvivasikka näkyville. Olin opettanut sille, että kun käsken, sen mennä löytämäni eläimen luo, se meni sen koh-dalle puuhun ja alkoi korppimaisesti klunkuttamaan ja kurlaamaan ihan innokkaasti. Ja niin vasa alkoi tietenkin kummajaista ihmettelemään. Metsäneläimethän ovat tottuneet korpiin ja tiesivät,että ei se elävän kimppuun käy.

Ja kun lähdin naakkaan (konttaamaan) hollille, se osasi pitää sellaista ääntä, että ei varmasti hirvi kuullut lähestymistäni. Ja muuten Oo soole mionkin se aivan yllätyksenä lauloi. Lopulta karkotin vasikan. Kiittelin kehuin ja silittelinkin sitä ja totesin saaneeni upean jahtikaverin ! Ja niin se oppi aivan mahtavaksi hirvien hakijaksi.

Lentäessään se klunkutti niitä korpin normaalia ääniä. Eikä muut metsä-miehet arvanneet, että tämä hirveä minulle paimentaa ja pidättelee. Poishan ne korpin ääniltä paremminkin lähtivät. Ja minä sain touhuta omassa rauhassa. Kaikkihan sen tietää, että tuolta ilmastahan katsellen se hirvi parhaiten löytyy. Minun tarvitsi jahdissa vain istahtaa vaaranlai-taan odottelemaan kun Klonkka (Konkkanokka oli muuten sen oikea ni-mi) alkoi hakuhommat. Ja siinähän ei ilmatilan hallitsijalla kauan yleensä mennyt.

No tuossa aikaisemmin mainitsin ette se kerran lauleli sitä Oo soole mii-oa hirven huomion kiinnittämiseksi . No kerran jahdissa, kun hirvi ei mei-nannut pysähtyä, se meni sen etupuolelle oksalle, suunnilleen hirven pään korkeudelle. Kiepautti itsensä oksalla kuulkaa pää alaspäiin. Siinä se hitaasti veuhtoi siivilänsä ja alkoi rietas lopulta laulamaan sitä Oo soole miioa. No kyllä siinä kuulkaa kanttura pysähtyi.

Mutta kun minulla ei meinannut pokka pitää. Kun hollille ryömiessähän ei passaisi tirskua. Saati vielä nauraa räkättää. Kylläpä te hirvimiehet sen tiedätte. Ja myöhemmissä jahdeissa se usein yllätti juuri tarkimmalla hetkellä laulamalla jotain kuulemaansa iskelmää. Kerran se oli kaivanut joistain haikeasta tangosta kohdan: ”Oi saavu luoksein armain . . . Ja avatkaa pystyinkö olemaan hiljaa ja karkasiko hirvi!

No sen laulutouhun jouduin siltä lopettamaan. Sanoin, ette jos et lakkaa laulamasta hirvihommissa, teippaan sinulta sen kolvin kiinni. Niin se on-neksi sen laulelunsa lopetti. Mitä nyt joskus vähän joitakin tangoja vähän vihelteli. Satumaata varsinkin. Mutta koska viheltely ei hirveä pahemmin pelottanut, annoin pojan luikuttaa . Että sellainen upea jahtikaveri minul-la on ollut. Se oli ehdottomasti elämäni paras jahtikaveri.

Nyt on Konkkanokkakin jo sitten siellä jossain liihottajien lepopaikassa. Parikymppiseksi Hän jaksoi elää. Rauha hänen kiiltävän mustille höy-henilleen ja oivalliselle älylleen. Ja ennen kaikkea mahtavalle laulelun-käyttötaidolleen

Ette nyt sitten olen paljastanut sen jahtiin liittyvän salaisuuden. Tällainen konna olen ollut. Eihän tuossa jahtimuodossa mitään rikollista ole. Eihän laki kiellä käyttämästä korppia apuna hirvijahdissa. Jos haluatte, voitte kokeilla samaa kikkaa. Takkaan, että koskaan että tule parempaa met-säkaveria saamaan. Eikä noin älykästä lintua ole vaikea opettaa. Se vain, etteä älkää huudelko kovin harrastuksestanne. Että anteeksi vain kaikki hirviväärtit, kun en aikaisemmin tätä paljastanut.