S. W. Pekkola. / Suomen Kuvalehti 1921.

Hylkeenpyynti Jäämeren rannikolla


Kolkon kuvan tarjoo Jäämeren rannikko talvisaikaan matkustajalle. Viik-kokausia kestävät tuimat myrskyt eivät houkuttele kalastajia merelle niukkaan talvipyyntiin; jossain rauhallisessa vuonon poukamassa saat-taa nähdä vain yksinäisen moottorin turskaliinoja laskemassa. Lokki- ja kiislaparvet ovat ulapalta hävinneet jäljettömiin eivätkä juoksijadelfinit-kään siroilla hypyillään tarjoo silmälle viihdykettä.


Mutta kun maaliskuun aurinko karkottaa Jäämeren pitkän yön, silloin elämä kalastajakylissäkin vilkastuu. Veneitä ja pyyntivehkeitä laitetaan kuntoon ja kärsimättöminä odotellaan hylkeitten saapumista. Ja tuhat-päisinä laumoina ne tulevatkin, Huippuvuorilta ja Novaja Semljalta siir-tyvät ensin Muurmannille ja sieltä pitkin rannikkoa länttä kohti Petsa-moon ja Norjaan. On silloin elämää ja polskinaa vuonossa, jonne tällai-nen hyljeparvi saapuu.

Hyljeharpuunan kärki, kaksiväkäinen, putkivarsi. Varteen kiinnitetty kaksinkerroin kolmisäikeinen nuora. Irrallaan nahasta valmistettu tuppi. Kuva: Museovirasto.

Eivät vielä osaa ihmistä vihollisekseen katsoa, uteliaina vain nousevat pystysuoraan asentoon vedessä ja suurilla mulkosilmillään töllistelevät venettä, jonka kaltaista pitkäriipyläistä, olentoa eivät useimmatkaan vielä ole nähneet. Silloin on kalastajilla kulta-aika. Kuuttakymmentä syltä pit-kät ja neljää syltä korkeat, suurisilmäiset hyljeverkot, "lenkat", lasketaan hylkeiden kulkureiteille karien ja niemien kupeille. Vankoilla nuorilla ja ankkureilla kiinnitetään verkot pohjaan, jottei myrsky ja nousuvesi niitä siirteleisi.


Kukin kiirehtii laskemaan lenkkansa paraille pyyntipaikoille, mutta kun jokaisella venekunnalla on 5-10 lenkkaa, saattaa piankin muutamin pai-koin tavata kolmisenkymmentä verkkoa vieri vieressä. Luulisipa silloin, että ainakin keskimäiset jäisivät saaliista osattomiksi, vaan jos kerran hyljeparvi kohdalle sattuu, on saalis yhtä runsas niin keskellä kuin reu- noillakin.

Pian kyllä hylkeet älyävät vaaran ja karttavat ainakin päivisin niitä paik-koja, joihin verkkoja on laskettu, sillä Jäämeren tavattoman kirkkaassa vedessä näkevät ne vihreäksikin värjätyn paulan. Vaan kun yö sumen-taa näön ja jos vielä, sattuu myrskyinen sää, silloin hyljeparvi pyynti-in-nossaan joutuu verkkojen piiriin ja halli toisensa jälkeen takertuu pettä-vään silmukkaan.

Jouduin kerran näkemään hylkeen kamppailun verkossa. Oli tyyni sää, ja soutelin huvikseni verkkojen luona; kristallikukkaan veden läpi saatoin kymmenen sylen syvyydestä vielä selvästi erottaa pienimmänkin kiven ja syvennyksen merenpohjassa. Huomasin äkkiä hylkeen, joka ajeli ta-kaa kyynärän mittaista, simpun näköistä kalaa. Oli juuri saavuttamaisil-laan sen, kun verkko tuli vastaan ja kala pujahti silmän lävitse. Hylje py-sähtyi, näytti miettivän hetken, nousi sitte verkon yli ja hyökkäsi toisella puolen odottelevaan kalaan käsiksi. Kala pujahti uudelleen verkon läpi ja hylje yritti äskeistä temppuaan. Vahva merivirta painoi kuitenkin verkon viistoon, ja hylje noustessaan pystysuoraan ylöspäin saikin huomaa-matta silmukan kaulaansa. Se käsitti heti tilanteen, koetti varovasti ly-hyillä eturaajoillaan irroittaa silmukkaa, vaan vastakarvaan ei ohut nuora kuitenkaan helposti lähtenyt.


Hylje hermostui, teki pari kiivampaa nykäystä ja äkkiä tarttui toinen sil-mukka takaraajoihin. Nyt alkoi ankara kamppailu: Purren, potkien ja pyö-rien koetti hylje repiä verkkoa mutta yhä tiukemmin se sekaantui nuoriin, kunnes lopulta koko neljä syltä korkea verkko oli kiertynyt monenkertai-seksi paulaksi sen ympärille. Vielä hetken se teki epätoivoisia ponnistuk-sia, sitte vierähtivät keveät ilmakuplat suusta ja hylje painui hiljalleen pohjaan. Se oli imaissut keuhkonsa täyteen vettä, taisteltuaan yhtämit-taa neljännestunnin ja saamatta sillävälin kertaakaan uutta ilmaa keuh-koihinsa.

Kun sattuu suotuisat ilmat hyljeparvien saapuessa, saattaa yhdestä hy-välle paikalle lasketusta lenkasta saada jopa 10:kin hyljettä kerralla. Tä-tä kestää kuitenkin vain jonkun päivän, sitte seuraa taas aikoja, jolloin koko venekunta saa tyytyä kolmanteen osaan tästä määrästä, kunnes taas uusien parvien saapuessa saalis lisääntyy.

Hylkeistä käytetään ainoastaan nahka ja ihra, joka viimemainittu nylje-tään yhteen nahan kanssa ja myydään kilokaupalla. Sota-aikana, jolloin hylkeenihra maksoi yli 2:kin kruunua kilolta, oli hylkeenpyynti erinomai-sen tuottavaa hommaa. Kerrottiinpa silloin joistakin venekunnista, että ne kuudessa viikossa olivat ansainneet aina 8,000 kruunua miestä kohti. Siihen aikaan kelpasivat hylkeitten ruumiitkin kauppiaille. Tanskalaiset ja saksalaiset konservitehtailijat niitä laivanlastittain ostelivat.

Petsamossa ja Varangin syrjävuonoissa pyydetään hylkeitä myös ampu-malla, vaan ei se ole läheskään niin tuottavaa hommaa kuin verkkopyyn-ti. Sitä käytetään kuitenkin yksinomaisena pyyntikeinona Huippuvuorilla ja Nowaja Semljalla, jonne vartavasten varustetut 45-60-jalkaiset, 8-10-miehiset alukset pitkin kesää matkaavat. Tällaisen retkikunnan lähettä-minen kysyy varoja, vaan jos kaikki käy hyvin, tekee yksi alus kolmekin matkaa kesässä ja jokaiselta matkalta saa aivan omistaja laskea 30,000 kruunun nettotulot yksinomaan hylkeenpyynniltä.

Sitäpaitsi on tällaisilla retkillä erinomainen tilaisuus vaihtaa Novaja Seml-jan asukkailta turkiksia tarveaineilla. Vastikkeena käytetään tupakkaa, ruutia, ampuma-aseita, viinaa, sokeria y.m. ja sai parisen vuotta sitten paketilla piipputupakkaa yhden valkoisen tai ruskean ketunnahan, rihla-pyssyllä jääkarhunnahan, pullollisella viinaa tai ruutipaketilla siniketun-nahkaa j. n. e.

Hylkeitten kevätretket eivät tavallisesti ulotu Hammerfestiä lännemmäk-si. Sattuipa kuitenkin kerran takavuosina, että suuret hyljeparvet matka-sivat Pohjanmerelle aina Englannin kanaaliin saakka ja pilasivat siellä koko kevätkalastuksen, joten Ranskan hallitus määräsi sotaväkeä am-pumalla niitä rannikolta karkottamaan. Vaan tällaista tapahtuu ani har-voin. Toukokuun puoliväliin saakka hylkeet viipyvät Muurmannin ja Poh-jois-Norjan rannikolla, sitten ne äkkiä taas häviävät kuten olivat saapu-neetkin. Ja kuten kalastajat töitä maaliskuussa odottelivat saapuviksi, niin he taas toivovat niiden lähtevän. Sillä alkujaan parin tuuman paksui-nen ihrakerros on kutistunut puolen tuuman vahvuiseksi eikä pyynti enää vetele leiville; ja niin kauan kuin hylkeet seudulla viipyvät, ei kaloja tarvitse odotellakaan. Vasta hylkeitten poistuttua saapuu turska rannikol-le, ja uusi sesonki Jäämerellä on alkanut.