Agapctus. / Seura 1939.

Hyvä naapuri.


Ei kenenkään kanssa ole helpompi joutua epäsopuun kuin naapurin kanssa. Kahdella vierettäin olevalla talolla oli yhteinen kaivo, josta riidel-tiin loppumattomiin. Vihdoin eräänä aamuna toisen isäntä huomasi, että toisen talon väki oli sulkenut kaivonkannen munalukolla. Hän meni asianajajan luo ja pyysi tätä hoitamaan tästä alkavan oikeudenkäynnin.

Asianajaja, vanha ja elämää kokenut mies, sanoi :

- Kyllä minä tämän järjestän tuomioistuimen kautta, mutta se tulee teille kalliiksi. Mutta jos tahdotte halvemmalla päästä, niin on minulla sellai-nenkin neuvo, joka ei maksa kuin kaksikymmentä markkaa.

- No, mikä se sitten on?

- Ostakaa tekin munalukko ja pankaa se samaan kaivonkanteen.

Loukattu isäntä hyväksyi tämän heti, asianajaja sai 20 mk, munalukko ostettiin ja - rauhanneuvottelut aloitettiin heti. Sen jälkeen ei kaivosta enää riidelty.

Tämä monelle ehkä jo entuudestaan tuttu anekdootti on omiaan osoitta-maan, miten mitättömistä naapurien kesken voidaan riidellä ja miten pie-nillä keinoilla välit saatetaan selvittää. Tulipa mieleen tällainenkin juttu käyskennellessämme äskettäin pitkin Suomen ja Ruotsin välistä rajaa. Siinäkin on kaksi naapurusta ja tästä läheisyydestä johtuvat vaikeuten-sa. Onpa siinäkin vähän karsastettu ja muristu, mutta ne ovat aikoja, jot-ka ovat olleet ja menneet. Nyt ovat välit hyvät. Ne ovat oikeastaan niin hyvät, että melkein naurattaa.

Muistamme käynnin Haaparannassa viime syksynä. Olemme ollut mon-ta kertaa aikaisemmin tuossa jalossa kaupungissa. Ensimmäisen kerran olimme vuonna 1923, jolloin olematta eduskunnan jäsen tunkeuduimme eduskunnan mukana silloin vielä käytännössä olleen "Handoliinin sillan" yli naapurivaltakuntaan. Ja sitten olemme vieraillut siellä useasti sen jäl-keenkin. Mutta viime syksyinen käynti oli toisenlainen kuin mikään aikai-sempi. Ennen piti aina olla jonkinlainen paperi tai ystävällisen rajavirano-maisen puhelinsoitto, mutta nyt ei tarvittu mitään.

Me kysyimme hotellissa, mistä saa lupalapun?

- Lupalapun ? Mihin tarkoitukseen ?

- Haaparannnassa käyntiin.

- Ei siihen mitään tarvita. Otatte kadulta pirssipiilin, jollette jaksa kävel-lä.

Ja niin me teimme. Saimmepa vielä käytettäväksemme täysverisen Lin-colnin.

- Onpa teillä täällä Torniossa hienot vuokra-autot !

- Täytyy olla, kun on hyvät toisellakin puolella.

Ajoimme komean rajasillan ylitse, muutimme puolivälissä "liikenteen" vasemmanpuoliseksi ja jatkoimme Haaparantaan. Ei kysytty kirjoja eikä kansia. Toimitimme asiamme Ruotsin puolella ja palasimme takaisin isäimme maahan. Koko lysti maksoi 20 mk. Onko kukaan aikaisemmin tehnyt ulkomaanmatkaa kahdella kympillä? Ja juttu oli sama nyt heinä-kuun lopulla. Me vain emme käyttäneet vuokravaunua, vaan ajoimme omalla autolla. Söimme erinomaisen lounaan Haaparannan kaupungin-hotellissa, lähettelimme postikortteja, maksoimme kaiken selvillä Suo-men markoilla ja tulimme takaisin. Ruotsin puoli syö kuulema taas vuo-rostaan Torniossa. Olemme nähnyt Tornion kaupunginhotellin edustalla mahtavan S merkkisen autoparkin ja Pohjois-Ruotsin nuorison tanssivan parisataisena joukkona meidän puoleisen rajahotellin salissa suomalais-ten pillipiiparien tahdissa.

Pohjanlahden perukkaan on rakennettu kaksi kaupunkia, Tornio ja Haa-paranta. Ne kuuluvat kuitenkin eri valtakuntiin.

Vanha Handolinin silta alkoi jo olla vanha ja ränsistynyt. Kuva v. 1931.

Ruotsalaisten hampaat korjataan Suomen puolella. Tulee halvemmaksi. Sanotaan, että Kemiin saakka kannattaa matkustaa särkevine leukoi-neen, jollei Tornion lääkäreillä satu olemaan aikaa. Tätä ihanne olemista jatkuu pitkin Tornion-ja Muonionjokien laaksoa niin pitkälle kuin rajaa riittää. Rajan yli mennään ilman pelkoa aina kun on asiaa. Käydään su-kulaisissa, kokouksissa, urheilukilpailuissa jne. Eikä koko rajalla nähdä ainoatakaan sotilasta!

Täytyy sanoa, että hyvät ovat naapuruussuhteet ja että hyvä on naapuri. Ja kaikenlaiset kahinat ovat loppuneet. Ahvenanmaan linnoittamista touhutaan yhdessä, jopa urheilukenraali Kekkonenkin, joka aikoinaan - ja luultavasti aiheetta - oli silmätikkuna ruotsalaisten näkökulmassa, pi-tää Tukholmassa puheita ja lausuu kauniita sanoja naapurista. Mitä vielä tarvittaisiin?

Länsi-Pohjan suomalaiset ja meidän ruotsalaiset eivät enää ole edes sielullista irredentaa(*. Kongresseissa meidän suomalaiset pitävät ruot-salaisille vierailleen lämminhenkisiä puheita näiden kielellä, jopa saa-daan Ruotsissakin toisinaan kuulla sikäläisten esittämiä suomenkielisiä tervehdyksiä. Nyt se alkaa olla niinkuin pitääkin! Miten toisenlaista on valitettavasti idässä. Olemme käynyt sekä Rajajoella että Vaitolahdes-sa.

Ei mitään vapaata liikkumista rajan yli. Rajajoella joku virallinen ihminen siirtyy sitten toiselle puolelle kuin vanki. Vaitolahdessa on idän puolella kaikki kuin kuollutta. Kukaan ei pääse rajan yli. Venäläiset ovat rakenta-neet korkean vartiotornin, josta kiikaroitsevat Suomeen. Heidän kasarmi-alueensa on aidattu ylinäkemättömällä lankkuaidalla. Takana on 5 penin-kulman syvyydeltä autioksi tehty maa.

Idän ja Lännen raja !

Sen nähdessämme palaa ajatuksemme pakostakin Haaparantaan ja Tornionjokilaaksoon ja me emme voi muuta kuin sanoa: Kiitos, Ruotsi, naapuruudesta !

*) Puolestapuhuja, puoltaja, puolustaja, ehdottaja, esittäjä, kannattaja, edustaja.