I. G. Montell. / Metsästys ja kalastus 1.11.1927.


Inarin järvilohen ryöstökalastuksesta Juutuanjoella.


Järvilohen rauhoitus ei luultavasti ole inarilaisellekaan mikään outo kä-site, joskin vapaussodan aikuinen nälkäaika ja silloiset poikkeukselliset säännöt ovat ehkä olleet omiaan jälkeenkinpäin tätä käsitettä jonkun verran sekoittamaan. On kyllä asujaimistossa sellaisiakin, jotka hyvin ymmärtävät lain tarkoituksen tässä asiassa ja sitä tinkimättä noudatta-vat, kun tietävät, miten tärkeä tekijä järvilohen kudun rauhoittaminen on Inarinjärven lohikannan lisääntymiselle. Mutta löytyy sellaisiakin, joille tä-mä asia on yhtä selvillä, joskin he siitä huolimatta asettavat oman het-kellisen hyötynsä etualalle ja turvautumalla ryöstökalastukseen rauhoi-tusaikana aikaansaavat mitä suurinta tuhoa Inarinjärven lohikannalle.

Kuten tunnettua on, kieltää voimassaoleva asetus kosteverkkojen eli n. s. laiskojen pidon syyskuun 1 päivän jälkeen. Ei ole mikään sattuma, et-tä mainittu päivä on asetettu määräpäiväksi kosteverkkojen poistamisel-le, sillä voidaan sanoa, että tästä päivästä lukien kosteverkkojen pito on vasta tuottoisaa. Tähän on suoranaisena syynä Lapin pitkä kesäinen päivä, joka vielä elokuussakin on siksi valoisa, että varsinkin pilvettömäl-lä ilmalla kosteverkkojen anti on joskaan ei tuloksetonta niin ainakin vä-häistä. Sitäpaitsi sattuu useimpina vuosina elokuun loppuviikoilla sateita, jotka kohottavat joen vesimäärää ja irroittavat virran mukaan kaikenlais-ta roskaa, mikä vähitellen kerääntyy kostepaikoille ja takertuu verkkoi-hin, tehden ne tilapäisesti pyyntikelvottomiksi.

Näin ollen on helposti ymmärrettävissä, että se, joka ei noudata lakia ja jolle ryöstökalastus on pääasia, ei kastelekaan verkkojaan ennen mainit-tua päivää, vaan tekee sen vasta sitten, kun kosteverkkojen antama saalis on varmempaa ja tuloksekkaampaa. Siihen, että kosteverkot an-tavat syyskuun 1 päivän jälkeen paremmin, vaikuttaa pimeämmän yön lisäksi vielä se seikka, että järvilohi, joka on jo asettunut joen suvantoi-hin, laskeutuu viimemainituista joko alempana olevan kosken niskaan tahi nousee ylempänä olevan kosken alle yön ajaksi tulevaa kutupaik-kaansa tarkastelemaan.


Voipa väliin pilvisenä ja tyynenä yönä tavata järvilohia keskeltä koskea-kin, jos sille sopivia olinpaikkoja koskessa vain on olemassa. Moni uisti-met, perhot y.m. vieheet välttänyt kunnioitettavan kokoinen koukkuleuka, puhumattakaan mätikaloista, joutuu tällöin, tullessaan kosteeseen leväh-tämään, verkkomiehen saaliiksi.

Paitsi edellä mainittua luvatonta kosteverkkopyyntiä harjoitetaan Juu-tuanjoella salakähmässä erästä toistakin kalastustapaa, joka kylläkin on antoisaa, mutta jonka jäljet vieläkin selvemmin näkyvät Inarin järvilohi-kannan harvenemisessa. Tämä n.s. "kulkuttaminen" tapahtuu noin 10 syltä pitkän, lujan verkon avulla, joka heitetään poikkivirtaan ja virran kuljettamana kulkee jokea alaspäin. Verkko on tehty tavallisesta lujim-masta karhulangasta tahi jostakin muusta lujasta langasta, mikä ei kui-tenkaan saa olla liian paksua, ja on sen alapaula varustettu verrattain raskaalla kivestyksellä, jottei virta pääse sitä pohjasta kohottamaan.


Alapaulan painona olevat kivet ovat pitkänsoikeiden tuohisuojusten, n.s. kivespussien sisällä ja ylisen paulan kohoina käytetään pitkänsoikeita ja lujasti paulaan kiinnitettyjä korkki kappaleita. Verkon ulkosiulan yläpau-laan kiinnitetään lyhyellä narulla n.s. "tupuli", s.o. noin 60 cm. pituisista syrjälleen ristiin salvetuista laudoista tehty vehe, joka samalla toimii niin hyvin verkon siulan kuljettajana eteenpäin, koska virta siihen hyvin vas-taa, kuin myöskin siulan merkkinä pimeässä.

Hätätilassa korvataan tämä koivun oksista tehdyllä luudan tapaisella leh-väsnipulla, joka sekin ajaa asiansa. Kulkutusverkon solmuväli on tavalli-sesti noin 4-6 cm., riippuen tietenkin siitä, minkä kokoista kalaa sillä kul-loinkin on tarkoitus pyytää. On itsestään selvää, ettei kyseenalaisen ver-kon heitto joessa käy päinsä joka paikassa, mutta sillekin sopivia paikko-ja löytyy kyllin runsaasti Juutuanjoen nivoissa, koskien niskoilla ja ala-juoksulla. Kun kulkutusverkon pituus sitäpaitsi on asiantuntemuksella jo-kea varten valittu sekä heittopaikat tarkalleen tiedossa, on varmaa, että jokainen näissä paikoissa asustanut järvilohi on kulkutusverkon saalii-na.

Kulkuttaminen tapahtuu, kuten jo on mainittu, siten, että verkko kulkee virran kuljettamana ja kuljettaa sen ulkosiulaa tupuli, toisen siulan olles-sa kiinnitettynä veneeseen. Verkon siulat kulkevat näin ollen hieman edellä, joten verkko alas kulkiessaan on vähän kaarella. Kun sen liina-vuus on noin 2-3 metriä, on itsestään selvää, että päin virtaa pohjassa asustava järvilohi ei voi sitä pimeässä välttää ja että verkko sentähden tekeekin selvää jälkeä

Ritakoski Juutuanjoessa v. 1903.. Kuva: Benjamin Frosterus. / GTK.

Että kulkuttaminen on saanut Juutuanjoella häiriintymättä vuosi vuodelta jatkua, johtunee lähinnä siitä, että kalastuksen valvonta mainitulla joella on ollut leväperäistä, vieläpä näyttää olevan olemassa epäselvyyttä sii-täkin, kenelle se kuuluu. Tätä oli omiaan osoittamaan paikallisen poliisi-konstaapelin Vihtori Juntusen selitys viime elokuun 28 p:nä, kun hänelle ilmoitettiin, että edellisenä yönä oli kulkuttajilta otettu talteen kulkutus-verkko sekä heidän käytettävänään ollut Utsjoen hoitoalueen omistama vene ja kun häntä kehoitettiin molemmat huostaansa ottamaan. Poliisi oli nimittäin sitä mieltä, ettei kalastusasetuksen valvominen Juutuanjoel-la lainkaan kuulu poliisiviranomaisille, vaan että se on metsänhoitoviran-omaisten tehtävä.


Kuulukoonpa mainittu valvonta kenelle tahansa, joka tapauksessa jää tosiasiaksi se, että valvonta on ollut perin leväperäistä. Paikallisella po-liisilla ei näy ainakaan olevan halua omasta alotteestaan siihen puuttua ja tuskinpa hänellä on siihen aikaakaan, sillä siksi paljon näyttää hänellä olevan muita sivuhommia. Jo se, että sen jälkeen, kun edellämainittu
kulkutusverkko otettiin parempaan talteen, pidettiin vajaan kilometrin päässä Inarin kirkonkylästä olevassa alakoskessa kosteverkkoja luvat-tomaan aikaan, osoittaa, miten vähän viranomaiset kiinnittävät huomio-taan kalastusasetuksen valvontaan mainitulla joella, vaikkakin äsken kiinni saadun rikkomuksen olisi luullut vielä olevan tuoreessa muistissa.

Mitä näin ollen olisi tehtävä, jotta salakalastus saataisiin loppumaan, on kysymys, joka ensi kädessä vaatii mitä tarmokkaimpia toimenpiteitä vi-ranomaisten taholta. Lapin Maatalousseura ja sen kalastusneuvoja voi-nevat hyvällä syyllä ottaa kyseenalaisen asian selväksi tekemisen myös ohjelmaansa, eikä asian selostaminen juuri kalastusneuvojan taholta jää varmaankaan tuottamatta toivottua tulosta.


Kunta voisi myös paljon saada aikaan tässä suhteessa, sillä luullaksem-me on järvilohen säilyminen Inarin järvessä monin verroin tärkeämpi mainitun järven ympäristön asukkaille yhteensä kuin jollekin kirkonkylän yksilölle erikseen. Totta on, että paikallinen asujamisto ei ole halukas salakalastajia ilmiantamaan ja tähän lienee myös omat vaikuttimensa. Ensi tilassa olisi näin ollen saatava selville, kenelle kalastuksen valvonta Juutuanjoella ensi kädessä kuuluu, jamielenkiinnolla jäämme odotta-maan, mitkä ovat ne toimenpiteet, joihin paikallinen nimismies on edel-lämainitun poliisiviranomaisille tehdyn ilmoituksen johdosta ryhtynyt.