Suomen Kuvalehti 8/1956

Inkeri-ahkun jännittävä elämä




Sodankylän Sompiossa, aivan Luorojoen latvoilla täytti helmikuun 5. päi-vä 80 vuotta poromiehen leski Inkeri Magga. Hänen isänsä, norjalais-syntyinen Matti Ponku, myöhemmin kautta Lapin "Vanha Ponkun"-nimel-lä tunnettu kuuluisa poromies ja suurriistan metsästäjä, lähti ensimmäi-senä Käsivarren saamelaisena perhekuntineen ja poroeloineen juta-maan Maanselän tunturialueen kautta kohti itää vielä silloin täysin asu-mattomille Raututuntureille ja Saariselälle.



Sinne hän täydellistä paimentolaisen kota-elämää perhekuntineen viet-täen saapui 1870-luvun alussa. Kodassa syntyi myöskin Inkeri helmi-kuun 5. päivänä 1876 Kopsusjärven eteläpuolella Kopsusjoen rannalla, paikassa, jolla vieläkin on kartassa nimi "Ponkun kotamaa". Varhaisem-man lapsuutensa ja nuoruutensa vietti Inkeri kodassa eläen ja poroelon välittömässä läheisyydessä, ennen kuin isä perusti ja rakensi uudistilan Luirojoen varteen kauas silloisista kylistä ja muista asumuksista.



Koko nuoruutensa ajan joutui Inkeri sisarustensa ja pororenkien kanssa viettämään tuntureilla paimentamassa perheen porotokkaa, joka silloin oli Itä-Lapin suurin ja käsitti 1000-5000 päätä. Siellä hänestä varttui ter-ve ja voimakas nuori nainen, jonka kauneus oli laajalti yli Lapin tunnettu. Ihastuipa häneen muuan etelästä Lappiin saapunut nuori metsänhoita-jakin siinä määrin, että oli parisen vuotta Inkerin kanssa tuntureilla pai-mentamassa Vanhan-Ponkun porotokkaa aivan kuin Jaakob Laabanin lampaita.



Mutta Inkeripä olikin niin tervevaistoinen ja omaan elämäntapaansa kiin-tynyt, ettei lähtenyt etelänmiehen mukaan vieraille palkisille, vaan otti vuosisadan vaihteessa miehekseen Enontekiöltä muuttaneen rikkaan poromiehen Niiles Magga vanhimman pojan Pauluksen. Oltuaan ensin kymmenkunta vuotta emäntänä miehensä kotona Orposessa, Kopsus-joen varressa, perusti hän miehensä kanssa uudistilan aivan Luirojoen latvoille, jossa vielä asuu vanhemman poikansa Matti Magga perheen kanssa.

Paulus Np Magga ja vaimonsa Inkeri istumassa.. Takana oikealta; Elsa myöhemmin Padar, Britta -Johanna ja Maria Lovisa Hetta o.s. Magga ja poikansa Paulus eli Kuru Paulus. Kuva: Suomen Kuvalehti 8/1956

Miehensä Paulus Maggan kanssa hän hoiti uudistilaansa ja porokar-jaansa niin hyvin, että Pauluksen vuonna 1938 kuollessa talo oli erin-omaisessa kunnossa ja porokarja suurin koko Itä-Lapissa. Niinpä hän sotavuosina vallinneen elintarvikkeiden ja rintamalla tarvittavien nahka-varusteiden puutteen vuoksi talvella 1942-1943 yksinäisenä leskenä ol-len omasta poroelostaan luovuttamaan yleiseen kulutukseen 750 teu-rasporoa, poikien luovuttaessa saman määrän.



Tästä luovutuksesta saadut rahat paloivat kuitenkin suureksi osaksi, kun vainolainen elokuun 19. päivänä 1943 vasten yöllä hyökkäsi talon ja am-muttuaan ensin hänen miniänsä sytytti talon ja yhden aitoista tuleen. Ta-lon mukana paloi myös kaksi hänen poikansa Pauluksen lasta. Inkeri it-se säästyi tuholta sulkeutumalla huoneeseensa ja siten vihollisten huo-maamatta laskeutumalla ikkunasta talon taakse ja pakenemalla ranta-pensaikkoon piiloon.



Sieltä hän sitten vihollisten poistuttua naapuritaloon, jossa he surmasi-vat hänen sisarensa Briita-Hanna Maggan, pääsi pakenemaan yöpuki-missaan ryömimällä yli vetelien aapojen 7 km päässä olevaan lapsuu-denkotiinsa veljensä Pikku-Ponkun luo.



Kun poltetun talon tilalle oli saatu rakennetuksi uusi ja komea talo, muut-ti Inkeri sinne asumaan poikansa Matin luo. Siellä hän edelleenkin asuu kaikkien saamelaisten ja muiden suuresti kunnioittaman Inkeri-ahkuna ja kaikkien sen kautta vaeltavien tunturiretkeilijöiden muistamana vanhuk-sena, joka vielä terveenä ja pirteänä sekä luonnoltaan iloisena ilahdut-taa heitä kertomuksillaan entisestä paimentolaiselämästä.



Jos vieraat ovat mieluisia ja ovat arvanneet tuoda tullessaan sopivia tu-liaisia hänelle, esittää hän kauniita joikujaan vielä kaipauksella muistele-mastaan tunturielämästä.

Inkeri-ahku eli Inkeri Magga, Marja-täti ja Paulus. Tervehdys pohjan periltä. Sodankylän lappalai-sia, joiden on haettava posti 40 km. päästä, lukemassa Suomen Kuvalehteä. Kuva: O. Kiiveri/ Suomen Kuvalehti 31/1928.