Juhani ja Pekka Aho. / Uusi Kuvalehti 3.1.1894.

Jellivaara Ruotsin Lapissa.


Lappi herättää aina mielessäni omituisia kaihoavia tunteita. Joka kerta kuin kuulen siellä käyneiden tuttavieni kertovan Lapin luonnosta, porois-ta, revontulista ja tuntureista, päätän varmasti, että teen sinne matkan jo tänä talvena tai ainakin - tulevana. Ei ole kuitenkaan sitä tuIevaa talvea vielä tullut.

Enkä luule suurest erehtyväni olettaessani että monella muullakin on tuollainen "lapinhalu" halu nähdä maata, missä ei aurinko laske viikko-kausiin ja missä se ei yhtä pitkään aikaan taas nouse.

Tätä nykyä on kuitenkin olemassa aivan toisellaisia syitä, jotka ovat joh-taneet Lapin ja sen olot mieleemme. Eihän kulu vuottakaan, ett`ei tänne saakka kuuluisi valituksia rajaoloista Lapissa, poron varkauksista, siitä seuraavasta puutteesta j.n.e. Niistä on tänäkin vuonna ollut kertomuksia nähtävänä.

Eniten on Lappi kuitenkin johtunut mieleen sen läpi aijotun rautatien ta-kia. Onhan aivan totisesti varsinkin Venäjän lehdissä keskusteltu siitä mahdollisuudesta, että rautatie tulisi rakennettavaksi Oulusta Jäämerel-le, vaikka tuuma toistaiseksi kuitenkin näyttää rauenneen.

Maisema lähellä Vasaratunturia.

Mutta jo ennenkin on rautatien rakentaminen Lappiin ollut puheena, vaikka suunta ei ole ollutkaan sama kuin nyt. Oulun radan valmistuttua ajateltiin sen jatkamista ei ainoastaan Tornioon, mutta Ofoteniinkin. Vaik-ka tämä rata ei olisi tullutkaan kulkemaan meidän maamme rajain sisäl-lä, herätti se vilkasta huomiota, kun rata varmaankin olisi tuottanut suur-ta lisäliikettä meidänkin rautateillämme. Valtiollisista syistä raukesi kui-tenkin tämä rautatiepuuha mikäli se koskee Suomen ja Ruotsin rautatie-verkon toisiinsa liittämistä.

Mutta onpa vielä kolmaskin seikka, joka viime aikoina on kiinnittänyt huomiotamme näihin pohjoisiin seutuihin. "Vanha emämaa" ei ole aivan kokonaan irtautunut Suomesta. Kuten tunnettu asuu Ruotsin rajain sisäl-lä suuri osa suomalaista kansaa.

Ruotsi ei kuitenkaan ole kohdellut näitä lapsiaan sen paremmin kuin emintimät yleensäkään. Sitä peläten, että suomalaiset muka liiaksi voit-tavat alaa maassa, joka ei ole heidän, ovat eräät puolueet Ruotsissa al-kaneet vaatia yhä ankarammin, että suomalaiset olisivat kokonaan ruot-salaistutettavat, että heitä varten olisi yhä enemmän perustettava ruot-sinkielisiä kouluja y. m. s. Onpa menty niinkin pitkälle, että uskonnon opetuskin olisi annettava vieraalla kielellä.

Nämä seikat ovat johtaneet U. K:n toimituksen mieleen esittää muuta-mia kuvia suomalaisesta Ruotsin Lapista. Olemme valinneet esitettä-väksi paikaksi Jellivaaran seudun, koska ainakin sen nimi on meillä tu-tumpi kuin moni muu nimi noilla etäisillä seuduilla. Tutuksi on tämä nimi tullut varsinkin sen kautta, että siellä on alulle pantu suuri malmikaivos ja että sinne löytyy niin mukava kulkuneuvo kuin rautatie, mikä lienee ai-noa laatuaan napapiirin pohjoispuolella.

Jellivaaran vanha kirkko.

Kun matkat meidän omaan Lappiimme varsinkin kesäaikoina ovat kovin hankalat. on tämän tien käyttäminen epäilemättä mukavin keino sille, joka tahtoo tutustua Lappiin, mikä molemmin puolin rajaa lienee melkein samanlainen luontoon nähden.

Jellivaaran pitäjä on Luulajan Lapissa Norrbottenin lääniä ja käsittää noin 170 neliöpeninkulmaa. Väestö on etupäässä suomalaista, vaikka kyllä löytyy lappalaisia ja ruotsalaisiakin. Kirkonkylä on rakennettu mo-lemmin puolin Vasarajoki-nimistä jokea, minkä vedet Linajoen kautta vuotavat Kaliksjokeen. Varsinainen osa kirkonkylää on joen vasemmalla rannalla, missä vielä seisoo Jellivaaran vanha kirkko kellotapulineen.

Samalla puolen ovat myöskin pitäjän uusi kirkko ynnä ne monet uudet huvilat, joita englantilaiset vuoriinsinöörit ovat sinne asunnoikseen ra-kentaneet. Siellä ovat myöskin suuri uudenaikainen ravintola "Grand Hotel", kauppapuodit, kouluhuoneet, posti- ja rautatieasema, kestikie-vari, veturitalli y. m. Oikealla puolen virtaa tavataan taas "Aktiebolaget Gellivara malmfält" -nimisen yhtiön johtajan, everstiluutnantti C. O. Berg-mannin asumus.

Miten ovat kaikki nämä uudenaikaiset laitokset joutuneet tänne erämai-den taaksi? Miten on tuo takalappi, jonka ennen sanottiin tarvahalla aja-neen, saanut näin mukavia kulkuneuvoja? Sen selittämiseksi on tarpeel-lista kertoa muutamia piirteitä Jellivaaran historiasta.

Vasaratunturi ja Jellivaaran uusi kirkko.

Jellivaaran malmisuonet mainitaan jo v:na 1704. Mutta käyttää niitä alet-tiin vasta v. 1738, jolloin malmi vietiin valmistettavaksi sekä meren ran-nalle että muihinkin tehtaisiin, joista mainittakoon Palokorva Tornionjoen varrella ja Avajoki Rånen pitäjässä. Kuletus voi tapahtua ainoastaan talviseen aikaan ja käytettiin vetojuhtina poroja.

V:sta 1744 oli Upsalan professori J. Medlelcreutz kaivosten omistajana, jonka kuoltua ne ensin joutuivat tehtaan isäntä Jean Bedoirille ja sittem-min v. 1799 vapaaherra S. G. Hermelinille. Tämä ryhtyi suuriin laajen-nuspuuhiin, mutta yritys ei kannattanut.

Kaivokset kulkivat kädestä käteen, kunnes ne v. 1825 joutuivat kuningas Kaarlo XlV:lle Juhanalle ja sitten perintönä Oskar I:lle, joka v. 1855 möi ne yhtiölle. Nyt alkoivat ulkomaalaiset yhtiöt kiinnittää huomiotaan malm-isuoniin panivat toinen toisensa perästä niiden viljelemiseen neroa ja va-roja, mutta aarteet pysyivät yhäkin vuoreen kätkettyinä.


Tuumittiin rautateitä ja kanavia koskien ohitse, mutta kustannuksien kor-vaamiseksi täytyi kuitenkin tyytyä tukkikauppaan. Viimein saatiin suuri englantilainen yhtiö rakentamaan rautatietä, mutta kaikellaisten rettelöi-den vuoksi menetti se rakentamisoikeutensa, joutui konkurssitilaan ja luovutti Ruotsin valtiolle tämän aineellisesti erittäin edullisen rautatien.

Samaan aikaan tuomittiin englantilaiselta "Gellivaara yhtiöltä" omistus-oikeus malmivuoriin. Tätä nykyä on malmivuoren suurinna omistajana yhtiö nimeltä "Aktiebolaget Gellivara malmfält" ja on koko yritys siis nyt ruotsalaisten käsissä, josta on ollut seurauksena se, että paikkakunta on yhä enemmän edistymään päin. Jellivaaran suurin merkillisyys on tuo 740 metriä (= 2,492) jalkaa meren pinnan yli kohoava Vasaratunturi, jo-ka näkyy kahdessa kuvassammekin.

Ruotsalaiset kutsuvat vaaraa Dundret'iksi, joka on väännös suomalai-sesta "tunturi". Tunturin laelle on rakennettu matkailijamaja, josta on mitä suurenmoisin näköala Jellivaaran kirkonkylään ja muuhun laajaan Lappiin jokineen, järvineen, soineen ja metsineen. Kun aurinko näkyy tästä majasta viisi viikkoa perätysten, niin on siitä sekä sentähden että varsinkin mukavien kulkuneuvojen vuoksi pian tuleva paha kilpailija Aavasaksan liikkeelle.

Noin 7 kilometriä Jellivaaran kirkonkylästä on rikkaista malmisuonistaan kuuluisa Malmivaara. Kaivokset ovat ylen laajat ja niiden ala on laskettu 245,000 neliömetriksi. Paitse malmia, joka on erittäin hyvää, saadaan vuoresta myöskin lannoitusaineeksi sopivaa fosforihappoista kalkkia, apatitia. Malmivaara on noin 200 metriä korkea ja kasvan havupuuta.

Kun nyt kulkuneuvot ovat hyvät ja kun liikettä, hoidettanee suurella huol-ella, on varmaankin tästä suomalaisesta seudusta pian koituva tärkeä liikepaikka. Siellä tarjona olevat mukavuudet tullevat myöskin houkutte-lemaan yhä enemmän matkailijoita näille seuduille. Ja tuskinpa lienee suomalaisillekaan "lapinmatkailijoille" helppohintaisempaa keinoa ou-don maan oppimiseen kuin suunnata kulkunsa joko Tukholmaan tai Luulajaan ja sieltä rautatietä myöten suoraan Lapin sydämmeen Jelli-vaaraan.