Automme ja me 1937.

Juttua Lapista ja Petsamosta



Jäämeren tie, ainoa maailmassa, on kuluvana kesänä houkutellut oike-an turistitulvan Petsamoon, pienen Suomen suureen "siirtomaahan". La-pin-kuumeeseen näyttää sairastuneen koko matkusteleva maailma, etenkin the merry, old England.

Junat ja autot tuovat matkailijoita täynnänsä etelästä sekä Haaparan-nasta käsin Rovaniemelle, Lapinmaan tulevaan pääkaupunkiin. Pohjan-hovi ottaa turistit huostaansa uudenuutukaisine, mannermaisine muka-vuuksineen. Kyllä kelpaa väsyneen vaeltajan levähtää Hovin viihtyisissä suojissa, lekotella aurinkoparvekkeella kosken köhinaa kuunnellen ja ruokasalin puolella "leikkiä junaa" lautasellaan voileipäpöydän herkku-raiteella. Kuten tunnettua, on pöydän keskustaan sijoitettu pieni sähkö-kisko,joka kuljettaa kunkin lautasen suuremmitta vaivoitta pöydän ylä-päästä sen alapäähän. Ei muuta kuin kokoat siihen »"sortteja", makusija kukkarosi mukaan.

Kuuluisa Pohjanhovi kosken puolelta. - Täällä eräitten ulkolaisten mat-kailijoin mielikuvitus on pyrähtänyt korkeaan lentoon - monet ystävät ul-komailla ovat saaneet lennokkaita sepustuksia oikein karhuntappajaisis-ta Rovaniemen puolessa.

Rovaniemeltä kiidättävät muitten muassa linja-autot matkailijoita aina Jäämeren tien päätepisteeseen, Liinahamariin asti. N.s. Petsamon pika-juna ajaa tuon yli viisisatakilometrisen taipaleen yhtäjaksoisesti, viides-sätoista tunnissa. Vain jokin pieni pysähdys ruokailu- ja kahvipaikoissa. Tuollainen automatka tuntunee kenties puolittain peloittavalta jonkun lu-kijan mielestä. Mutta vakuutamme kokemuksesta, että kilometrit "katoa-vat kuin unelma", eikä ollenkaan ehdi kyllästymään noihin istujaisiin Pet-samon pikajunassa. Ajaminen näillä kaukaisilla maanteillä on aivan tois-ta kuin luovia kaikenlaisten kulkuneuvojen välitse etelän mäkisillä ja ei-mäkisilläkin valtateillä. Petsamon tien mäet ovat niin pitkiä ja loivia, ettei niitä mäiksi huomaakaan. Suurimmalta osaltaan tie on sekä viiva- että vaakasuoraa. Kilometrien pituiset suorat taipaleet ajetaankin noin sa-dankilometrin nopeudella. Muutamien mielestä voi moinen meno kyllä tuntua liialliselta urheilulta, mutta allekirjoittanut ainakin on nauttinut siitä täysin siemauksin. Viileä, metsäntuoksuinen tuulenhenki vie väsyneim-mänkin silmistä viimeisetkin unenrippeet.

Vaikka Petsamon tie onkin, varsinkin alkumatkaltaan, varsin mutkatonta ja muutenkin moitteetonta, niin tapahtuu sittenkin aina joskus pieniä "yh-teensattumia." Niinpä ajoi Ivalon mailla jokin englantilainen turistiseurue pahasti ojaanerään kotimaisen Petsamokävijä-auton. Engelsmannit ei-vät nähtävästi oikein käsittäneet vaurion vakavuutta, koska huristivat muitta mutkitta tiehensä. Ja poliisiviranomaisetkaan eivät oikein ehtineet "tilanteentasalle". -

Satuimme olemaan Oulun lennätinkonttorissa, ojaanajettujen hälyyttäes-sä konsulaatteja y.m. teille tietämättömille kadonneen auton kiinnisaa-miseksi. Vahingonkorvaus täytyi heidän luonnollisesti saada, vaikka ikä-vä kyllä olikin kysymyksessä ulkolainen auto.

Mahdollisten onnettomuuksien varalta on Matkailijayhdistyksen majoilla pitkin tietä ensiapuasemia, sekä näistä myöskin mahdollisuus kaikenlai-seen tiedoittamiseen. Siksi onkin tien varsilla siellä täällä kilpiä, joissa on kilometrimäärä lähimmälle ensiapuasemalle. A. K. kiivissä on = Auto-mobiili Klubi. Mainittu klubi on nim. järjestänyt nämä tarpeelliset varokei-not.

Kilven merkitystä lienee kyllä ulkomaalaisten aika vaikea tajuta. Eiköhän punainenristi puhuisi selvempää kieltä? - Lyhennystä A. K. ei niinkään helposti arvaa, ellei bensiinikin loppuu joskus pitkillä erämaataipaleilla. Toistaiseksi on bensiiniasemia aivan liian harvassa. Kotimaiset turistit tietävät useimmiten varustautua riittävällä bensiinimäärällä. Mutta ulko-maalaiset toisinaan lähtevät matkaan liian pienin varastoin. Ja saattaa-han tulla odottamattomia vikojakin bensiinisäiliöön. Ei ole kadehdittava tilanne lainailla litroittain bensiiniä sivuuttavilta autoilta ja päästä vain etanan vauhdilla eteenpäin.

Tukholmalainen Chevrolet-auto, joka Tornion kautta toi isäntävä-kensä Suomen Lappia ihaile-maan.

Kun hotelleissa ei ollut tilaa, sai moni matkailija viettää yönsä au-tossa ja syödä ulkosalla.

Useat ulkomaalaiset matkustelevat omilla autoillaan. Loistosellaisilla toi-sinaan. Niinpä oli tässä juhannuksen maissakin Liinahamarin hotellin edustalla parkkeerattuna pieni, kontinentaalinen kokoelma monien vie-raittenmaitten virtaviivaisia. Liehui siinä Amerikan tähtilippukin, ehkä vä-rikkäimpänä toisten pikkulippujen joukossa.

Erään vanhan, englantilaisen, ylen herttaisen herrasväen lilliputti auto oli kääriytynyt sadekankaiseen suojuspussiin kuin mikäkin suuri, ruskean-harmaa bulldogg. Selluloidisilmin se vain uteliaana katseli verhottomia vierustovereitaan. - Uskottelimme muutamille turisteille, että herrasväki oli hankkinut autolleenkin sääskiverkon, koska sen hienohipiä ei sietänyt tungettelevia sääskiä ...

Turistitulvan aiheuttaman asuntopulan vallitessa on auto ollut monen matkailijan pelastus. Moni on tänä kesänä siellä Jäämeren rannoillakin todennut, että auto on hyvä hotelli - paremman puutteessa. Ei muuta kuin lasket alas etuistuimen selkänojan ja annat väsyneen olemuksesi Unettaren untuville.

Toistaiseksi päättyy Petsamon tie tähän - 531 km. Rovaniemelle, 235 km. Ivaloon.

Vuotsosta kolmetoista km. pohjoiseen on Piirnumukka-niminen lappalaiskylä. - Tässä kolme sen edustajaa.

Vuotson tullipuomi. Auton lähestyessä lasketaan puomi alas, tullimies ja autonkuljettaja "esittäytyvät" ja sitten matka jatkuu. - Etualalla lappalaisneitonen Priitta Hetta.

Pontiac 8 Peurasuvannon lautalla. - "Sesonkiaikaan" ei lautturilla ole tilaisuutta pitkoksikaan aikaa ummistaan silmänsä. Työtä riittää vuorokauden ympäri

Ihmeellisin Petsamon tietä liikkuva kulkuneuvo on n.s. Tavaratalo. Ker-ran viikossa se ajaa Liinahamarin hotellin keittiöportaitten eteen ja kohta "kauppa käy kuin siimaa" .. . Suojuskankain verhottu kuormaauton laveri on täynnänsä vihanneksia, juureksia ja etelän hedelmiä. Appelsiinit, omenat, banaanit ynnä muut ovat jokapäiväisiä vitamiinienantajia Jää-meren rannoillakin. Kaikkea siellä saa, vaan tuskinpa - kalakukkoa, jota joku kuopiolainen turistiseurue olisi kaivannut nälkänsä sammuttimeksi.

Petsamon tiellä ajetaan lujaa. Tällainen näky ei suinkaan ole Lapissa jokapäiväinen. Mutta joskus sielläkin sattuu ojaanajoja.

Liiiiahamari. - Tähän saakka, mutta ei pidemmälle, päästään autolla. Laivalla voi vielä jalkaa matkaa Vaitolahteen tai Norjan puolelle.

Tavallinen näky Jäämeren tiellä. Porot ovat päästäneet matkailijan aivan lähelleen.

Vaitolahtelainen nuorimies kaup-paamassa Jäämeren muistoja. Kilpailu on kuitenkin suuri, siksi kaiketi kasvonsa ovat niin nyrpeät.

Mutta annas olla kun Kiinan vinosilmät innostuvat Petsamon asiasta! Mistäpä heille ottaa pääskysenpesälientä, kun emme me ainakaan näh-neet ainuttakaan frakkiniekkaa niillä seuduin. Mutta onkimatopaistia voi-daan kyllä valmistaa. Näimme maailman lihavimpia onkilieroja parilla pikkupojalla, jotka onkivat kampeloita satamalaiturin reunamalla. Perin primitiivinen onki: ei mitään vapaa, pari metriä pakettinarua, jonkinlainen koukku sekä pieni kivi painona. Mutta kampelaa tuli taukoamatta ...

Kalastus-kärpänenhän se vetääkin monen pojan Petsamoon. Vaikka on-han niitä rouviakin, jotka jaksavat päivät pitkät odotella kalaa onkeensa Liinahamarin satamalahdellakin. Saati sitten romanttisten koskien ranta-milla. Sehän on niin "pukevaakin", lohienonginta eritoten! Mitä allekirjoit-taneen kalansaaliiseen tulee siellä Jäämeren vesillä, niin saimme vain joukon meritähtiä, siilejä, simpukoita, krapuja y.m. sen kaltaisia ja van-han kenkärajan... Jälkimmäiselle emme onnistuneet edes saamaan pa-ria, vaikka kuinka yritimme!

Jäämeren tietä jatketaan pitkin Petsamonvuonon rantaa Norjan puolelle. Jonkun vuoden kuluttua vaeltaa autojono uutta,kaunista rantatietä Liina-hamarin hotelliin, tai tulevaisuuden-kaupunkiin: Nikkelituntureille. . .