Teksti ja kuvat: Vilho Kyrölä. / Suomen Kuvalehti 1964.

Kaamosta katsomassa.


Kuusi vuorokautta kirjoittaja samosi kynineen ja kameroineen varsinai-sessa Lapissa, kaukana Rovaniemen takana. Matkan pituutta on hel-pompi laskea tunneissa kuin kilometreissä. Silloin tällöin tuli vastaan ih-misiä. Vuotsossa oli poromarkkinat, erotus parhaimmillaan, Ivalossa muuten vilkasta. Ja kaamos lepäsi kaiken yllä. Kaamos vaikuttaa mieli-alaan sanoi Inarin kunnanlääkäri. Puheet Lapin ihmisten väkivallanteois-ta ovat kuitenkin pötypuheita, lisäsi Utsjoen poliisi. - Eikä met tuntureita ja poroja koskhan jätä, oli Nuorgamin nuorten pororikkaiden mielipide.

Pikavuoron komea linja-auto työntää häikäisevän valokiilansa mustaan kaamokseen Rovaniemen ja Karigasniemen välillä. Tienvierellä vilah-televat kilometripylväät ja poron kuvalla varustetut merkkipaalut varoi-tukseksi porolaumoista. Matka-aika on hyvinkin kymmenen tuntia. Kilo-metrin sen sijaan on parasta unohtaa. Niitä ei kuitenkaan jaksa pitää muistissa - ja mitäpä merkitystä sillä olisikaan. Kukaan näillä main ei tunnu puhuvan sen kummemmin kilometreistä kuin tunneistakaan. Ei edes autonkuljettaja, jonka silmien luulisi puhkeavan alituisesta tuijotta-misesta.

Mitä pitemmälle matka jatkuu, sen selvemmäksi tulee se seikka, ettei Rovaniemi ole enää Lapin portti. Se on vain jonkinlainen rajamerkki ete-län ja pohjoisen välillä. Lappi alkaa vasta Ivalosta, Ivalon ja Inarin väli-mailla. Talot loppuvat, metsien puut lyhenevät ja harventuvat. Lapin kan-sa nousee linja-autoon keskeltä synkkää erämaata. Mistä he oikein tu-levat? Mistään ei näy taloja, ei valoja. He seisovat värikkäissä Lapin pu-vuissaan tien varressa napapiirin mustassa illassa, kohottavat kättään, nousevat linja-autoon, toivottavat hyvää päivää ja uppoutuvat sitten sy-vään äänettömyyteen, kuin itseään kuunnellen. Heidän ruskeissa silmis-sään on kaamosajan koko salaisuus - Lapin salaisuus. Etelästä tullut tuijottaa Lapin miestä. Lapin mies näkee eteläisen häneen katsomatta.

Vuotson seutuvilla kuljettaja osoittaa korkealta vaaralta loistavia kirkkai-ta valoja. Laanilan matkailumaja. - Iskelmässäkin siitä lauletaan, hän sanoo. Hän ajaa ohi majan ja pysähtyy Saariselän retkeilymajalle ilta-kahville. Saariselästäkin on tehty laulu ja kirjoja jos kuuinka paljon. Siel-lä majailee tätä nykyään vain metsätyömiehiä ja metsästäjiä. Tytöt keit-tävät kahvia pienemmillä pannuilla kuin sesonkiaikaan, mutta kahvi on-kin sitten mustaa ja päähän menevää. Ivaloon saavuttuamme tein äkki-päätöksen ja jäin pois autosta, koska matkailuhotellissa oli tilaa yllin kyl-lin. Ja ennen kaikkea jäin siksi, että taakse jääneessä Vuotsossa oli seu-raavana päivänä poroerotus. Sattumalta sen vasta Ivalossa kuulin. Mi-täpä siis pienestä takapakista suurissa asioissa.

Nu nuu. Ei ne kilha suuret erotukset.

-Nu nuu ei ne kilha suuret ole, mitä nyt viitisen sataa poroa. Joulun alla ja joulun jälkeen ne suuret markkinat pijethän. Tulkhaa silloin tänne, ke-hoittaa Ovla, poromies Inarista. Hänen äänensä on hauskalla tavalla ki-makka ja kuuluva, kuten Lapin miehillä usein.

Lapin värit loistavat aamupäivän lyhyessä sinisessä hämärässä. Poroja hätistellään aitaukseen. Kauppoja tehdään ja erotellaan teurasporot. su-raan teurastusta, nylkemistä ja muuta suuren päivän loppupuuhia. Ero-tusvieraat poistuvat kaukaisiin koteihinsa, mutta lähimetsä tarjoaa vielä mielenkiintoisen näyn. Puihin sidottuina odottavat ajoporot isäntäänsä ja paluuta Vuotson ja Inarin mittaamattomille jängille.

Kiitolinjan ajajaa Vilho Tuikkaa ja rahastaja Matti Kolusjärveä naurattaa vain, vaikka matkaa on tehty kahdeksan tuntia.

Emäntä Kirsi Tepsell Kaamasesta on ostamassa särky- ja reumapulveria Ivalon apteekista. Farmaseutti Elli Siitonen esittelee jotakin uutuutta, jos-ta pitäisi olemaan apua.

Ilmi Magga Vuotsosta (syntyisin Mu-teniasta) ei ensin halunnut suostua kuvattavaksi, mutta sanoi lopuksi - No, ottakhaa sitte yksi.

Inarin kunnanlääkäri Lauri Jauhiai-nen vetäisee vastaanoton lomassa henkisauhut ja puhuu kaamoksesta.

Kaamosajan lääkkeet.

Vuotsossa ja Ivalossa on vielä sydänpäivän aikaan melko valoisaa. Ei kuitenkaan niin valoisaa, että liikkeiden valot voitaisiin sammuttaa. Pak-kasta oli lähes kolmekymmentä astetta. Lapin miehiä ja naisia kulkee ly-hyin kiireisin askelin Ivalon keskustan suurissa ja valoa tulvivissa liik-keistä. Ja ennen kaikkea Lapin kansa käy tähän vuodenaikaan apteekis-sa. Särkylääkkeitä, reumatismilääkkeitä, apua päänsärkyyn, yskään, nu-haan. Ehkä myös kamferitippoja. Hokmannia ei kyllä saa, ei sitten mil-lään.

-Onko teillä jotain erikoislääkettä kaamosaikaa varten? kysyn.

-Voi ei, ei ole. Kyllä täällä tepsivät samat lääkkeet kuin etelässäkin, nau-ravat Ivalon apteekin farmasautit Elli Siitonen ja Hilkka Salli. Farmaseutti Siitonen esittelee samalla jotain uutta särkylääkettä emäntä Kirsi Tepsel-lille Kaamasesta.

Ivalon apteekin asiakaspiiri käsittää puolet valtakuntaa, oikeastaan. Vuotsosta aina Nuorgamiin saakka. Tosin eri puolille perä-Lappia on si-joitettu lääkekaappeja, mutta suuren hädän koittaessa on yhtä hyvin Utsjoelta kuin Kaamasestakin saavuttava Ivaloon.

On olemassa selvä syy-yhteys.

-Olen havainnut selvän syy-yhteyden kaamosajan ja erilaisten tautien välillä. Esiintyy runsaasti väsymys ja masennustiloja varsinkin sellaisilla henkilöillä, jotka joutuvat olemaan paljon yksin tai sitten suorittamaan yksitoikkoista työtä yksitoikkoisessa ympäristössä. Perheenemännät esi-merkiksi. Niin ikään sellaiset etelästä siirtyneet, jotka joutuvat viettä-mään eristettyä elämää. Näihin tauteihin paras lääke olisi ympäristön vaihdos tai sitten vain uusien ihmisten tapaaminen. Näin kertoo Inarin kunnanlääkäri Kari Jauhiainen, joka toista vuotta on hoitanut Suomen suurinta lääkäripiiriä.

-Myös vaikeat tapaturman suurilla työmailla, esimerkiksi metsätyömailla ovat yleisempiä kaamosaikana. Henkinen vireys on siis jotenkin her-paantunut. Sen sijaan vilustumistaudit, influenssa lienee täällä samaa maata kuin etelässäkin, arvelee tri Jauhiainen.

-Oletteko ehkä itse kokenut kaamoksen vaivoja?

-Kyllä, mutta aivan toisella tavalla, virkistävänä, nauraa tri Jauhiainen. - on ikään kuin helpompi pysyä työn äärellä ja seinien sisällä, kun ulkona on musta pimeys.

Ja työn ääressä ja seinien sisällä on Inarin kunnanlääkärin pysyttävä, mikä mielii selvitä työruuhkastaan. Potilasmäärä on ylitsevuotava. Tar-vitsee vain vilkaista karttaa ja katsoa Inarin kunnanlääkäri valtapiiri. Se ulottuu Ivalosta Nuorgamiin saakka. Lisäksi kunnansairaala vielä.

-Mutta ellei kunnansairaalaa olisi, ei olisi mitään mahdollisuuksia toimia täällä, vakuuttaa tri Jauhiainen. Ja vakuudeksi näille sanoille näen odo-tushuoneessa istumassa toistakymmentä potilasta sadan, parinsadan ja kolmensadan kilometrin matkan takaa. Ja ilta on jo myöhäinen.

Niilan Piera eli Piera Magga on tehtävänsä tehnyt. Teurasporot on myyty ja ajokilla palataan ahkion luo ja sitten kotiin.

Utsjoen poliisikonstaapeli Martti Plan- ting on kaamosajasta aivan toista mieltä kuin sanokaamme Timo K. Mukka.

Tällä Sodankylän Ylikitisen poro-miehellä Eino Pokalla oli erotuspäi-vän ehkä upein puku. Hopeasoljet ja kaikki.

Kaksi murhaa 35 vuoden aika kesällä.

- ... että tehdään kaameita murhia, väkivallantöitä, varkauksia ja vaikka mitä kaamosaikaan. Nuoren polven romaaneissa ainakin ja lehtikirjoi-tuksissa.

-Nuoruuteni ja miehuuteni päivät toimin Utsjoen seurakunnan lukkarina kolmekymmentäviisi vuotta ja koko tältä pitkältä kaudelta muistan vain kaksi murhaa, nekin kesältä ja eteläisten tekemiä. Ei saamelaisten. Eikä saamen kansa harrasta tappeluakaan. Niin monet häät ja erotuspäivät olen nähnyt, että jotakin toki tiedän näistä asioista. Näin kertoo 88 vuo-tias eläkkeellä oleva Utsjoen kanttori dir.cant. Uula Laiti, itsekkin saame-lainen.

-Lapsuudessani oli Utsjoella vain kaksi kolme taloa. Lapin kansa asui kaukana erämaassa. Sitten vuosisadan vaihteessa alkoi kasvaminen ja taloja on nyt, kuten näette, noin paljon. Vanhus osoitti talojen savupiip-pujen savupatsaita, jotka kohosivat kohti pakkaskirkasta taivasta. -Eikä täällä eteläisiä paljon juuri nähty. Ensimmäiset vieraat jotka muistan, oli-vat engelsmanneja. Norjan puolelta tulivat lohestamaan tänne. Monet monet herran kesät olin heillä soutajana ja kyllä lohta tuli.

Vanhus sormeilee suurta vanhanaikaista virsikirjaa. Avaa kirjan ja etsii sieltä jonkin mielivirtensä. Lukee säkeistön - ilman silmälaseja - selkeäl-lä kirkkaalla äänellä. Lapin tervaskanto.

Kun sen tietää, että se tulee....

-Lapin lasten vereen on jo ennen syntymää painunut tietoisuus kaamok-sesta, pimeyden ajasta. Se on vain eräs vuodenaika joka seuraa kesää kuukierron varmuudella. Se olisi pettymys ellei kaamosta ei tulisi. Enkä muista mitään suurempia rikoksia kaamosaikana. Mistä ne eteläiset kek-sivät niitä hirmujuttuja? Jos tällaisia joskus tehdäänkin, on melko varma, että tekijät ovat tulleet etelästä, sanoo Utsjoen poliisikonstaapeli Martti Planting ja sytyttää savukkeen- -Savukkeita tosin menee kaamosaikana enemmän kuin valoisana, hän lisää.

Komeita poikia ja pororikkaita Nuorgamista. Vas. Niilo Länsman, Kauko Länsman ja Toivo Erke.

Laulujen ja kirjojen Saariselkä. Ret-keilymajassa on suuri hiljaisuus, mutta sitä viihtyisämpää niille, jotka sattuvat siellä majailemaan. Kuvas-sa vas. Kalle Heikkinen, Pentti Ran-tanen ja Armas Luoma-Kyyry.

Maggan Matti (Matias) eli "Matala-Matti." Yliluirolta. Orposen Uulan ja Riitahannan vanhin poika. Kuusi tyt-töä oli perheessä ja 4 kuoli nuorena. PIsimpään elivät Inkeri ja Elsa. Hei-dän äidin ampuivat partisaanit Uula-lassa v. 1943. Kuva: Suomen Kuva-lehti. Kuvateksti: Hilkka M. Magga.

Nuorgamin pororikkaat.

He istuvat uusissa Lapin puvuissaan Utsjoen matkailuhotellin seuruste-luhuoneen mukavissa nojatuoleissa. Mustatukkaisia, ruskeasilmäisiä hauskannäköisiä nuorukaisia. - Täkäläisiä pororikkaita, suhkaisee tarjoi-lija ohimennen.

-Olemme tällä kaikenlaista tarpeellista ennen suurta erotusaikaa. Uuden moottorikelkankin saamme kai huomenna täkäläisen liikkeen välityksel-lä, aloittaa erä heistä, Kauko Länsman Nuorgamista.

Kuulen sitten, että moottorikelkka maksaa hyvän käytetyn auton hinnan, mutta se tulee kuitenkin yleistymään vuosi vuodelta. Samalla se muut-taa poromiehen elämän, kuten traktori etelän maanviljelijän elämän. En-nen erotusaikaan ja paimennukseen kin hiihdettiin tuntureilla viikkokau-palla, yövyttiin kylmissä erämajoissa ja syötiin kylmää ja vanhettunutta eväsruokaa. Nyt moottorikelkoilla selviää matkoista päivässä tai parissa.

-Joutuuko kuuluisa lapinkoira nyt virattomaksi?

-Nu nuu, ei takhulla jouvvu. Poromiehen tärkein seuralainen on edel-leenkin hyvä porokoira. Ja hyvänä sen hintakin pysyy. Tänäkin päivänä maksetaa porokoirasta kahdeksastasadasta aina tuhanteen markkaan. Ei se vainkhan virattomaksi jouvvu, vakuuttaa Kaukon serkku Niilo Läns-man.

-Mitä huvituksia Lappi tarjoaa pojilleen erikoisesti tähän aikaan.

-Ei kyllä hupi on otettava työstä. Kukhan meistä ei ossaa ees tanssatak-haan. Sitä vain muuten tavathan tyttöjä. Ja oikein suuret tapaamiset odottavat jouluna, marianpäivänä ja juhannuksena. Ne ovat saamelais-nuorten juhla-aikaa. Eivät muut juhlat ole näithen rinnalla mithän.

Ja sitten Kauko uskoo salaisuuden:

-Jos teillä on uudenvuoden aikana vapaata aikaa, tulkhaa Nuorgamiin. Viemme teidät sellaisiin saamelaisjuhliin, ettette missään moisia tapaa. Norjan puolelle kerääntyy uudenvuodenyöksi saamelaisia Suomen, Ruotsin ja Norjan maista ja ne ovat juhlat ne. Koko yö ja päivä yhtä juh-laa. Tottakin, tulkhaa mukhan, kehoittaa Kauko.

-Minä kiitä, mutta....

Sitten puhutaam yhtä ja toista poromiehen maailmasta. Susi edelleenkin on poromiehen pahin vihollinen, sitten seuraa ahma. Paha kevät, kun lumen pinta jäätyy kiven kovaksi, on poromiehen nälkävuosi. Niin yös liian kuuma kesä. Tämä syksy on ollut erittäin hyvä syksy, mutta kolme edellistä ylen huonoja. Hyvä ja huono aika vuorottelevat täälläkin, kuten kaikkialla maailmassa.

-Mutta ei met tuntureita ja poroja koskhan jätä. Leipä tosin saattaa olla lujassa, mutta ompa sen sijaan lääniä ja ompa vapautta. Lapin miehen aarteita molemmat.

Näin kertoivat Lapin pojat Ailigastunturin juurella revontulten roihun säih-kyessä yli Lapin taivaan - yli maailman, kuten tuona iltana siellä tuntui.