Tiitus. / HS. 1933.

Kairalan kylässä.


Tietäkäämme ensiksi, ettei Pelkosenniemen Kairalan kylänkään ukke-lien suu tuohesta ole. Ja että lie mieluisasti maistelevat kotitekoista vä-kevää sahtia, tunnettu myöskin nimellä kilju.

Noh.

Pelkosenniemen Kairalan kylä on siellä etäällä Pohjolassa, Kitisenjoen varrella, jotakin 70 kilometriä Kemijärveltä pohjoiseen.Päivällä pesivät erään talon vireät tyttäret pyykkiä siinä joen rannassa patoineen ja punk-kineen, kun yksi paikkakunnan tunnetuimmista sahtiukoista, joka oli päättänyt valmistaa oikein rotevan kiljuvaraston lähestyvän iltama-illan iloksi ja arv. yleisön virkistykseksi, tulla tallusteli jostakin siihen pyykki-tyttärien luo ja katseli heidän reipasta touhuansa ja nyökkäsi myöntäväs-ti huomautukselle kauniista ja otollisesta pyykki-ilmasta ja sanan lausui, noin nimesi, että jos neidot sitten pois lähtiessään jättäisivät puhdasta vettä pataan

Ukko käveli jälleen pois mietteissään, ja pyykkitytöt jäivät keskustele-maan tämän vierailun johdosta ja ymmärsivät hyvinkin sahtiukon meinin-git ja sanoivat, että vai meidän pyykkipadalla sinä ukon rumahinen ...!

Kairalan kylä joen takaa nähtynä v. 1938. Kuva: S. Paulaharju. / Museo-virasto.

Ilta tuli ja pyykit oli pesty ja pyykkärit poistuivat, mutta korjasivat myöskin koko kalustonsa pois rannalta lukkojen taakse.

Oli jo yö, Pohjolan valoisa kesäyö, ja aurinko paistoi suurena punaisena
pallona, niinkuin mahdottoman sulatusuunin avattu ovi, pohjoisella tai-vaanrannalla, luoden kummaa hehkua ja värivivahduksia Kitisenjoen tyyneen kalvoon, kun se taannoinen ukko, ähkyen ja puhkuen, lähestyi rantapolkua pitkin pyykkipaikkaa.

Hän tuli nyt kimpsuineen ja kampsuineen, ja iso, mikä lienee ollut sadan kilon säkki selässään. Sitkeä ukko, se sahtiukko! Mutta hänelle antoikin voimia tietoisuus siitä suuresta kiljumäärästä, mikä taitavan tekijän kä-sissä tuommoisesta säkillisestä heruu.

Mutta pohjoinen kirjeenvaihtajamme, joka oli pyykkityttäriltä saanut kuul-la sahtiukon aikeista, pilkisteli salaa puitten ja pensaitten takaa, nähdäk-seen miten kiljumestari asiaan suhtautuisi.

Ukko saapuikin samassa paikalle ja tömäytti säkin alas selästään ja kat-soi ympärilleen, ja hieraisi silmiään ja katsoi uudestaan ja saattoi vain todeta, ettei yhtään saaviakaan, padasta puhumattakaan, oltu jätetty rantaan.

Ja niin erinomainen kiljunkeittopaikka kun siinä olisi ollut, siinä suuren luonnon helmassa Kitisenjoen rannalla Pohjolan ihmeellisen kesäyön salaperäisessä valohämyssä!

Mutta kun tytöt olivat vieneet padan ja saavit ja punkat pois, vaikka hän nimenomaan kävi sanomassa!

Kirjeenvaihtaja-huomioitsija ilmoittaa ukon ilmeen, hänen suunsa lok-sahdettua auki, kuvastaneen ensin ääretöntä hämmästystä ja pettymys-tä ja sitten suurta tuskaa, semmoista, jota voi tuntea vain satakiloista säkkiä pitkän matkaa selässään kantanut sahtiukko.


Järkyttynyt ukko kurkisteli sitten lähipensaisiin ja muihin paikkoihin, jos pata ja saavit olisi niihin kätketty, mutta kun ei mitään löytynyt, niin vaipui ukko säkille istumaan ja rupesi raapimaan niskaansa, ja raapi ja raapi, kunnes alkoi hiljalleen noitua napsia.

Ja vähä vähältä hänen äänensä kohosi ja hän ratkesi kiroilemaan koval-la ja katkeralla äänellä ja syljeskeli ja sadatteli ja kirosi aina vain kovem-malla ja kovemmalla ja kovemmalla äänellä, pikkuiset porsaansilmät ve-restävinä takkuisen tukan alta killistellen, ja huusi ja kutsui ja manasi kaikki erinimiset pimeyden henget ja paholaiset maasta, ilmasta, Kitisen-joesta ja maan alta sen äärettömän jutkun todistajiksi ja kostajiksi, mikä hänelle tänä yönä oli tehty pyykkipaikalla Kitisenjoen varrella Pelkosen-niemen pitäjän Kairalan kylässä.

Ja kaikki tämä tapahtui keskellä valoisaa,hiljaista ja salaperäistä kesä-yötä, ja oli sitä vallan kaameaa ja karvoja pöyhistävää nähdä ja kuulla puitten ja pehkojen takaa.

Sitten ukko ponnahti ylös säkiltä ja salainen katselija jo luuli, että hän vihapäissään paiskautuu jokeen ja Kitisenjoen uhrit taas yhdellä lisäyty-vät.

Mutta sahtiukko lähtikin vain etsimään patoja ja saaveja lähitaloista, mutta kaikki paikat olivat lukossa, ja tunnin kuluttua kompuroi syljeske-levä ja itkevällä, sortuneella äänellä kiroileva ukko mahdottoman ras-kaan säkin alla kumarassa takaisin sinne päin, mistä hän tullutkin oli.

Seuraavana päivänä ilmestyi hyvin vihainen sahtiukko pyykkityttärien tykö antamaan heille uhkauksilla höystetyn muistutuksen kuolevaisuu-desta, mutta pyykkityttäret päästivät vain helapään naurun ja ilmoittivat antavansa sahtiukolle märillä paidoilla vasten suuta ja ympäri korvia, jos hän lähemmäksi yrittäisi.

Ja kirkkaana säteili aurinko taivaan korkeudessa kauniin Kitisenjoen yllä.