Olli-Pekka. / Lapin Kansa 21.9.1929.

Kairalta kairalle 4.


Pallasjärven talon luona on, kuten kerran jo taisi tulla sanotuksi, eräs merkillinen rakennusryhmä. Muuan rottelo on kuin kirkko. Tornikin siinä on ollut aivan kuin kirkossa, mutta ajan hammas on sitä runnellut siinä määrin,että torni oli kuulemma viime keväänä romahtanut alas. Toinen samanlaista »arkkitehtuuria» oleva rakennus on kymmenkunta metriä tästä kirkosta. Sen katolla törröttää parrunpäitä aivan kuin rakennusta olisi tahdottu joskus koroittaa.



Merkillinen koroitus siitä vain olisi syntynyt, kun toista kerrosta kannatta-maan tarkoitetut parrut törröttävät päreillä katetun ensimmäisen kerrok-sen katon läpi ja kaiken huipuksi mikä mistäkin, ilman mitään tarkkaa järjestystä. Siinä se on nyt se Skotlannin äijän kirkko, kertoi Nestori Maununen.
- Mikäs äijä se sellainen on ollut?
- Se oli rikas äijä, niin rikas, että Englannin hallitus pakoitti sen tuhlaa-maan rahoja, kun ne kasvoivat korkoa niin tuhottomasti, tiesi Nestori. En tiedä sitten, onko perää, mutta niin kerrotaan ja kaipa se totta on, kun sillä sitä rahaa oli tuollaisiin hullutuksiin, joista ei ollut hyötyä hänelle it-selleen eikä muille.


Vähin erin Maunuselta ja muilta kuulemiemme perusteella olemme mer-killisestä »Skotlannin äijästä» saaneet kootuksi seuraavat tiedot.


Neljättäkymmentä vuotta sitten ilmestyi Kemijärvelle vanhanpuoleinen herrasmies Skotlannista, omitunen äijä, jolla tuntui rahaa olevan loppu-mattomiin. Yhtä mittaa hän oli touhussa ja teetti kaikenlaisia hullutuksia, joista hyötyä oli vain sikäli, että ne, jotka hänellä olivat työssä, saivat sie-voisia päiväpalkkoja. Mitä enemmän johonkin yritykseen rahaa hupeni, sitä iloisemmalla tuulella äijä oli.



Kemijärveltä osti »Skotlannin äijä» veneen ja rakennutti ja muokkautti siitä jonkunlaisen laivantapaisen, suurikokoisen rumiluksen, jota oli han-kala liikutella. Rakennustöiden lomassa kierteli äijä m.m. Länsi-Lapissa ja mielistyi Pallasjärven seutuihin siinä määrin, että rupesi kiskottamaan venettään Kemijärveltä maata pitkin Muonioon.



Ensiksi vedätti hän venettä kartan mukaan aivan viivasuoraan määrä-paikkaa kohti. Se oli hikistä hommaa, mutta kun miehille luvattiin 4 mark-kaa päivältä, joka siihen aikaan oli hyvä päiväpalkka, niin veteliväthän he menemään. Mutta kyllästyttävää se työ oli. Kyllästyksissään he va-littivat äijälle, että sitä rumilusta on niin vaikea vetää puiden välistä eteen sattuneet puut kaadettiin että eiköhän olisi parasta jättää koko homma sikseen tai siirtyä tielle. Mutta »Skotlannin äijä» ei suostunut kumpaan-kaan esitykseen. Ottipahan vain parisylisen puun, asetti sen poikkiteloin veneen päälle ja määräsi, että linja on hakattava näin leveäksi, niin sit-ten on helpompi vetää. Eivät ole oksat tiellä.



Vasta Rovaniemellä suostui äijä kuljetuttamaan venettään maantietä pit-kin. Varhain keväällä oli homma pantu käyntiin ja kun heinänteon aika oli käsissä, oltiin ehditty Tapionkylään Ounasjoella. Silloin tekivät työmie-het, jotka olivat muoniolaisia, tenän. He lähtivät ilman muuta heinänte-koon ja jättivät veneen tiepuoleen.


Äijä kyllä noitui kovasti ja vaati Muonion miehiä veteleinään vaan venet-tä ja antamaan pitkät vihellykset heinänteolle, mutta sinne tiepuoleen miehet jättivät äijän veneineen ja ajattelivat, että jo tuota yhteen rupea-maan tuli kiskotuksikin, äläpäs että alusta. Mitähän pahusta se sillä te-kee.


Lupasivat kyllä äijälle, että voisivat työtä jatkaa sitten heinänteon jäl-keen, mutta ei äijä siihen suostunut. Ei myös ottanut ketään muitakaan venettään vetämään, vaan jätti koko hoidon lahoamaan tien varteen. Siinä se sitten lojui vuosikausia sivukulkijain ihmeenä niinkuin nyt vanhat lordin raadot. Vain kajuutan vedätti äijä Kittilän kautta Pallasjärvelle.


Palkkaa ei »Skotlannin äijä» Muonion miehille suostunut maksamaan. »Ei mine maksa, kun ette teke työ loppuun», kiukutteli hän. Muoniolaiset haastattivat äijän käräjiin. Ukko saapui vastaamaan ja myönsi kaikki il-man muuta. Oikeus määräsi hänen suorittamaan työpalkat ja mätki vielä kuluja Skotlannin lordille hyvänpuoleisesti. Mutta siitäkös äijä ilostui, kun
kuuli, että vielä kulujakin joutuu maksamaan.
- Nyt mine maksa, julisti hän leppoisasti ja maksoi kanssa. Sillä hänellä oli rahaa.

Skotlantilaisen matkailijan rakentamia asumuksia Pallasjärven rannalla. Kuva Emil Sarlin, 1900, GTK.

Rahojensa käsittelyssä oli hän yhtä omituinen. Mitä tahansa hän osti, tinki hän kovasti ja meni tässä tinkimisessä monasti siinä määrin hullu-tuksiin, että yleensä luultiin hänen pohjimmaisen tarkoituksensa olevan-kin kehitellä vain melkoisia laskuja. Mutta inumatta hän kaikki maksoi.



Teettäessään Pallasjärven rannalla »kirkkoa» itselleen, puratti hän ra-kennusta vähä väliä ja aloitutti taas alusta. Aivan vähäinen seikka saat-toi aiheuttaa koko pytingin hajoittamisen maan tasalle.



Osoituksena hänen päähänpistoistaan kerrotaan, että hän yhdet veneen hankaimet muutatti kolmeen kertaan. Kun seppä oli saanut ne paikoil-leen raudoitetuksi, tuli äijä työtä katsomaan ja komensi siirtämään han-kaimet sijansa verran eteenpäin. Tehtiin niin, mutta sitten kuului komen-nus, että kaksi kertaa niin paljon taaksepäin.


Taas revittiin hankaimet pois ja tehtiin työtä käskettyä. Kutsuttiin äijä kat-somaan, ja kun hän tuli, sai seppä määräyksen siirtää taas hankaimia sijansa verran eteenpäin, eli täsmälleen samaan paikkaan, mihin hän- alunperin oli ne raudoittanut. Siihen ne sitten saivat jäädä.


Seppä kertoi, että hän olisi siirrellyt niitä hankaimia vaikka lopun ikänsä, sillä hän osasi olla äijälle mieliksi, mutta hänen edeltäjänsä oli ollut ta-vattoman kiukkuinen, kun joutui tekemään saman työn useampaan ker-taan. Kun hän ei totellut äijän käskyä, sai hän laputtaa.


Kirkon rakennushommassa loppui miehiltä kerran eväs. Oli kesä, eikä auttanut muu kuin lähteä Jerisjärven Keimiöniemestä hakemaan ruoka-varoja. Miehet lähtivät jalkapatikassa samoilemaan tietöntä taivalta, jota on pari peninkulmaa. Äijä itse ratsasti hevosella perässä. Keimiöniemes-sä oli sekä jauhoja että jyviä. Äijä kyseli jauhojen hintaa ja kun kuuli sen. ryhtyi hän tapansa mukaan tinkimään. Se ei kuitenkaan auttanut, jonka vuoksi äijä osti jyviä, koska ne sattuivat olemaan hieman halvempia. Miehiä suututti äijän kaupanteko siinä määrin, että ostivat omilla varoil-laan evästä laukkuihinsa.


Sitten kannatti äijä jyväsäkit Pallasjarvelle, soudatti sitten ne järven toi-selle puolelle, mistä miehet taas saivat kantaa patistaa säkit toista pe-ninkulman matkan takana olevaan Raattaman kylään. Siellä oli mylly, jo-ka kuitenkin sattui olemaan rikki. Mikäpä siinä, äijä korjautti myllyn ja jauhatti sitten viljan. Ja taas oli oli kirkontekjjöillä ruokaa! Mutta kyllä leivällä oli hintaa myöskin.


Laiskottelua ei äijä sietänyt. Itse puuhaili hän omia puuhiaan aamusta il-taan ja jos hän näki jonkun työmiehensä laiskottelemassa, niin suuttui hän julmetusti. Ja ellei ensimmäisestä rippisaarnasta ollut apua, luki hän syntipukille ilman muuta lähtölitanian.


Pallasjärven talon silloisen omistajan, Möykkysen, pikku tytön pani hän muutamana kesänä leipomaan pieniä savileipiä, jotka sitten asetettiin kaarnanpalasille ja lähetettiin »laivat» seilaamaan järvelle. Tyttö teki tätä työtä koko kesän päiväpalkalla ja sinä kesänä keikkui toinenkin kaarna-vene savileipälastissa Pallasjärven laineilla. Ja äijä piti huolta ettei tyttö laiskottele, vaan pitää huolta, että »aluksia» lähtee yhtä mittaa rannasta liikkeelle. Kun kaarna loppui, lähetti äijä jonkun hakemaan sitä lisää.

Ihmisiä "Skotlannin-äijän kirkon", kotamaisen hirsirakennuksen edustalla v. 1921. Kuva: Ahola Juhani. / Museovirasto.

Pallasjärven venevalkama 1950-luvulla, taustalla vainio jossa "Koklanin-äijä" asusti ja Lommoltunturi. Kuva: Poutvaara Matti. / Museovirasto.

Savea ei ollut muualla kuin järven koillispäässä. Sitä haettiin sieltä ra-kennustarpeiksi ja savileivän leipomiseen veneillä. Yksi äijän veneistä oli hyvä ja Raattaman miehillä teki kovin mieli sitä venettä. Niinpä he muutamalla savenhakumatkalla upottivat veneen ja merkitsivät paikan. Äijälle sitten valehtelivat, että kävi niin hullusti, että se vene upposi ja hädintuskin tässä pelastuttiin toiseen veneeseen. Siellä se nyt makaa pohjassa.



Raattaman papat luulivat, että äijä jättää veneen sinne, mutta siinä he erehtyivät. Tuskin olivat he saaneet loppuun »meriselityksensä» kun äijä päästi makean naurun ja oli tavattoman hyvillään, kun niin oli käynyt. Sitten komensi hän miehet veneen nostopuuhiin ja lähti itse mukaan.


Ukot eivät ensin olleet venettä löytävinään, mutta kyllästyivät lopulta, kun »Skotlannin äijä-» olisi soudattanut heitä vaikka lopun ikänsä sen veneen vuoksi. Vene nostettin pohjasta ja kun se oli tapahtunut, sanoi äijä, että:- Jos mine tahto niin te nosta joka savemurenankin ylös, mutta olko nyt tällä kerta. Ja ukot tiesivät entuudestaan, että jos äijä tosiaankin olisi saanut päähänsä nostattaa myös savenkin ylös, niin ei siinä olisi muuta keinoa ollut kuin nosta pois.



Niinpä kerrankin kun äijältä oli myrsky hajoittanut rannasta pärepuulau-tan, haetutti hän tukit viimeistä myöten takaisin. Miehet eivät olisi viitsi-neet joka tukkia järveltä haalata, mutta heidän onnettomuudekseen oli äijä lukenut puut ja niin he kyllästyneinä soutamiseen viimein toivat joka pölkyn takaisin.


Talvet asui »Skotlannin äijä» Muoniossa, mutta keväällä ratsasti hän Pallasjärvelle rakennuttamaan ihmeellisiä laitoksiaan. Kuka hän oikeas-taan oli ja mikä hänen nimensä oli, emme tiedä, mutta arvatenkaan eivät hänen ruuvinsa olleet kaikki oikeilla paikoillaan. Joku oli sanonutkin äi-jälle päin naamaa, että hän on hullu, mutta äijä oli suhtautunut ilmoituk-seen rauhallisesti ja sanonut:
- Ei mine ole hullu, mutta minu veli on hullu.


Rakennutti seitsemän vuotta korkeaa tornia, nosti sitten veneen tornin päähän ja pudotti alas. Vene meni nuuskaksi:- Ei mine ole hullu, mutta minu ei on hullu.


Sitten sairastui äijä muutamana kesänä kesken laitoksiensa. Hän kulje-tutti itsensä kiireesti Kittilään ja matkusti sieltä kotimaahansa. Siellä muutti »Skotlannin äijä» rakentelemaan kirkkoja ja leivottamaan savi-leipiä ylimmäisen isän luokse. Hänen sisarensa oli seuraavana vuonna käynyt paikkakunnalla tiedustelemassa olisiko äijältä jäänyt joitakin mak-samisia. Mutta ei ollut jäänyt. Kaikki oli äijä maksanut.


Kaiholla muistelevat hänen entiset työmiehensä »Skotlannin äijää» Maunusen Nestorikin huokaili, että tulisipa nyt jostakin samanlainen äijä vielä. Mutta ei kuulu mistään enää toista samanlaista Isonbritannian lor-dia, joka noin vain ryhtyisi vuosikaupalla teettämään kaikenlaisia hullu-tuksia Pallasjärven rantamilla.


Hänen rakennuksiaan vain sietäisi hieman kohentaa. Joutaisivat olla muistomerkkinä tästä omituisesta äijästä. Mutta nykyisellään ne varsin pian katoavat, samaten kuin ne »Times»-lehdet, joilla yksinäisen tuntu-rijärven talon kamarin seinät on paperoitu. Siellä seinissä ja katossa ovat näet liisteröitynä »Times» ja vanha »Louhi» sikin sokin kaikessa sovussa.

Olli-Pekka.