Seuran edustaja haastattelee Tornionjokilaakson tilintarkastajaa, varatuomari A. TORNBERGIA v. 1936.

Kaksi dynamiittikiloa taskussa ja povella 9000 kruunua.


Kiihoituskirjallisuutta, kahvia, sokeria, aseita, pirtua ja kirjapainoja yritetään Tornion kautta pimittää Suomeen.


Salaperäinen airon loiske kuuluu joensuvannosta. Pohjolan syyspäivä hämärtyy jo, ja Tornionjoen Ruotsin puoleiselle rannalle syttyvät sinne tänne talojen ikkunoihin tulet. Solakka jokivene suhahtaa Suomen puo-leisen jokirannan pajukkoihin. Ketterästi hypähtää kaksi miestä maihin. Hiljaisuuden vallitessa nostavat he veneestään raskaat taakkansa ran-nan pajukkoon, kahlaavat syyssateiden liottamalle jokialunteelle ja lähte-vät laahustamaan kantamuksineen ylös pimenevää rantapengertä

- Entä sitten?

- Sitten - niin,- jutkaa Tornionjokilaakson rajutarkastaja A.Tornberg. -Jo-kitörmällä vaani kaksi rotevaa tullivartijaamme. He yllättävät salakuljet-tajat, jotka lähtevät kiireen vilkkaa painumaan sisämaahan. Alkaa jännit-tävä takaa-ajo. Eräällä hetteisellä suolla saavuttavat tullivartijani salakul-jettajat. Seuraa hurja taistelu voin sanoa - elämästä ja kuolemasta. Mo-lemmat salakuljettajat ovat vanhoja tekijöitä, jotka hädän tullen eivät suinkaan kavahda sellaistakaan rikosta kuin murhaa. Ja niinpä saakin toinen salakuljettaja jollakin kummallisella jalkakoukulla suistetuksi toi-sen tullivartijan alleen hetteiselle suomättäälle. Roisto pitelee rautaisella otteella tullivartijan kurkusta kiinni ja yrittää työntää hänen päätänsä lie-juiseen suosilmäkkeeseen...Silloin - yhdennellätoista hetkellä - saa var-tija tempaistuksi pistoolin taskustaan. Samassa silmänräpäyksessä hän myöskin laukaisee, ja salakuljettaja horjahtaa keuhko läpi ammuttuna mättäälle...

- Ja ellei hän olisi ampunut?

- Olisi hän ollut mennyttä miestä, keskeyttää rajatarkastaja Tornberg. Hänet olisi yksinkertaisesti tukehdutettu suoliejuun! Mutta siitä huolimat-ta - jatkaa haastateltavamme hymähtäen - syytettiin tullivartijaa liioitel-lusta hätävarjeluksesta. Juttua on käsitelty useita kertoja ja nyt vihdoin-kin näyttää oikeus hylkäävän roistojen perusteettomat syytteet ja tulli-vartijan teko käsitetään jo lopultakin pelkäksi itsepuolustukseksi.

Haaparannassa lihotaan - Torniossa laihdutaan.

- No - entä passien tarkastus? utelemme, kun näemme tulliviraston ik-kunasta, kuinka ihmisiä kulkee siltaa pitkin Torniosta Haaparantaan ja päinvastoin.

- Tullivartijat tuntevat ihmiset rajan molemminpuolin melko tarkalleen; tuntemattomilta ylittäjiltä vaaditaan tietenkin ylimenokortti, vastaa raja-tarkastaja.

- Yritetäänkö maantiesiltaa myöten salakuljettaa tavaraa? Tietysti yrite-tään!

- Usein saapuu tälle puolelle arveluttavan pyyleviä naisia, jotka kohta Suomeen tultuaan - mikäli pääsevät tullin ohi - laihtuvat aivan normaa-leiksi. Useimmiten heidät kuitenkin laihdutetaan täällä tullin suojissa. Kaikenlaisissa intiimeissä vaatekappaleissa on salaisia taskuja ja pus-seja, joissa kahvia, sokeria ym. yritetään pimittää rajan yli, jatkua haas-tateltavamme.

- Jokainen epäilyttävän lihava henkilö alistetaan ruumiintarkastukseen -ja hyvin harvoin ovat vartijat erehtyneet epäilyissään. Sitten yritetään tie-tysti vielä kaikenlaisissa tavaralähetyksissä tuoda kallista tavaraa tullitta. Laatikkojen kaksoispohjat, ontot kipsikuvat - yksinpä ruumis-arkutkin kätkevät monesti kymmeniä - satojakin - kahvikiloja, sokeria, kiihoitus-kirjallisuutta, silkkiä, kankaita ja takavuosina aseitakin - ja tietenkin kiel-tolain aikana pirtua. Kerran yritettiin salakuljettaa Ruotsista Tornion kaut-ta Kemiin kokonainen kirjapainokin, mutta tullivainusi käryä ja nappasi kiinni salaperäisen lähetyksen. Kirjapaino oli lähetetty naapurimaasta täällä toimeenpantavaa salaista kommunistikiihoitusta varten. Viime syk-synä sai tulli myöskin vihiä, että toinen samanlainen kirjapaino oli laati-koituna Ruotsin puolella ja lähettäjät odottelivat vain sopivaa ajankohtaa "muiluttaakseen" sen rajan yli - joko rehellisesti tullin kautta jonakin viat-tomana tavaralähetyksenä tai sitten salateitse joen yli ja metsiä myöten määräpaikkaansa.

- No, tuliko se yli?

- Ei - ainakaan vielä. Vartijamme ovat ottaneet oikein kuniaasiakseen ta-kavarikoida sen - mutta nähtävästi lähettäjätkin ovat huomanneet ajois-sa vaaran ja ovat varuillaan ja odottavat, odottavat...

"Kananhoitokirja", joka osoittautuikin "Suomen luokkataisteluksi".

Aseita yritettiin tuoda jokin aika sitten paljonkin, mutta nyt on aseen tuonti tyrehtynyt, jatkaa rajatarkastaja Tornberg. - Sitä vastoin koetetaan tietenkin pimittää tälle puolelle kommunistista kiihoituskirjallisuutta. Nä-mä kiihoituskirjallisuuden tuojat keksivät aina uusia menetelmiä, joten heidän puuhiaan saa seurata hyvinkin tarkkana. Milloin minäkin maan-viljelysoppaana tai kauneudenhoitokirjana yritetään pettää valpasta tul-lia. Muistaakseni viime vuoden puolivälissä tuotiin Haaparannasta niin ikään tälle puolelle suuren suuri laatikko, jonka papereiden mukaan piti sisältää "kananhoitokirjoja". Laatikko avattiin - ja tosiaankin oli siinä "ka-nanhoitokirjoja", mutta kun kirjoja alettiin lähemmin selailla, havaittiinkin opus "Suomen luokkataistelu"-nimiseksi tekeleeksi, joka oli painettu Amerikassa ja yritettiin näin toisesta maanosasta saakka kärrätä mei-käläisten kommunistien hengenravinnoksi.

Kirouksia, uhkauksia, kostoja.

Tornionjoen jäällä ryöppyy sakea lumituisku. Ruotsin puoleinen ranta häämöttää harmaana ja utuisena; pitkä maantiesilta, joka yhdistää kaksi valtakuntaa toisiinsa, näyttää päättyvän outoon valkeuteen... Tuolla hie-man alempana, - muistelee rajatarkastaja Tornberg, panivat salakuljet-tajat jokin vuosi sitten toimeen raa'an koston. Eräs tullivartijoistamme, joka oli tehnyt suuren pirtutakavarikon muutamia päiviä aikaisemmin, hiihteli pitkin jäätä kohti Torniota. Silloin huristi jäälakeudelle hevonen hirveätä vauhtia. Mies seisoi reessä ja suomi sitä yhtenään piiskallaan. Matka näytti suuntautuvan Ruotsin puolelle. Kun hurja hevosmies si-vuutti tullivartijamme, ampui hän samalla pistoolinsa makasiinin tyhjäksi. Tullivartija suistui hangelle hengettömänä... Kosto, todettiin myöhemmin. Juuri tuolta hurjalta hevosmieheltä oli murhattu tullivartija takavarikoinut suuren pirtukuorman... Uhkauskirjeitä ja salaperäisiä puhelinsoittoja saan sekä minä että tullivartijamme silloin tällöin. Kieltolain aikana tuli niitä joka tulimmainen päivä, mutta nyttemmin vain harvoin. Pirtumiehet olivat nimittäin suurimmaksi osaksi toisilta paikkakunnilta kotoisin, raa-koja ja täysin ammattiinsa antautuneita, kun taas nykyiset kahvin, sok-erin ja muiden viattomien tavarain kuljettajat ovat suurimmaksi osaksi paikkakuntalaisia.

Salakuljettajien hirmu - Tornion tullitankki.

Salakuljetusliivejä.

Kahvisäkki täynnä kahvia. Takavarikoi-tu Tornionjokivarrel-la. Säkkiä kuljetettu jalkojen välissä vaatteiden alla.

Tullitarkastajain ahkio, jolla ajellen on suoritettu monta takavarikkoa.

Rajatarkastaja A. Tornberg virka-huoneessaan.

Poliisimuseon erilaisia spriikanistereita. Vasemmalla halon sisään kätket-ty kanisteri ja ns. "mahakanisteri". Keskellä seinäkanisteri ja matkalaukun pohjalle sovitettava kanisteri. Oikealla viulunkotelokanisteri ja karttalauk-kukanisteri sekä kirjanmuotoinen kanisteri

Salakuljetus on veressä.


On muuten huvittavaa, - jatkaa haastateltavamme, - että osa jokilaakson asukkaista harjoittaa salakuljetusta,vaikka sillä ei mitään voitottaisikaan. Vuosikymmenien kuluessa on salakuljetus into imeytynyt niin kiinteästi varsinkin pieneläjien vereen, että kantamuksia täytyy vain rahdata puo-letta toiselle. Esim. nyt, kun Suomessa on kahvin hinta alentunut tuntu-vasti, luulisi, ettei Ruotsista kannattaisi ollenkaan tuoda tänne salaa kah-via. Mutta vielä mitä! Vaikka rahtaaja ei voittaisi kahvillaan yhtään mark-kaa, niin sittenkin hän selkä köyryssä kanneksii kahvipussinsa tälle puo-lelle rajan. - Jonkinlaisena tekijänä Tornionjokilaakson salakuljetuksessa lienee myöskin seikkailunhalu.

Jalka poikki ja - 9000 kruunua - oikeilla omistajille!

- Entä yliloikkarit?

- No - täkäläisiä kommunisteja vilahtaa silloin tällöin Ruotsin puolelle et-simään poliittista turvaa ja ajattelunvapautta - mutta eipä heitäkään enää ole parina viime vuonna mennyt rajan yli. - Sitä vastoin ylitti rajan jokin vuosi sitten eräs Solovetskin vankileiristä, Kuollasta, livistänyt pakolai-nen. Ihmeellisintä asiassa oli se, että mies kulki koko Kuollun niemimaan halki, samosi poikki Suomen Lapin kiveliöt, ylittipä Tornion rajankin, ennen kuin vasta Ruotsin puolella joutui viranomaisten käsiin. Se mies oli tosiaankin mestaripiileksijä.

- Rikollisia,- jatkaa haastateltavamme, puikahtaa myöskin monesti puo-lelta toiselle.Viime vuonna teki eräs Ahvenanmaalta kotoisin olev aroisto Koski-Ruotsissa "leipätöikseni" kussakaappiryöstöjä. Hän oli ottanut ta-vakseen räjähdyttää kassakaapit rikki ja tyhjentää rahat taskuihinsa. Kun maa alkoi Ruotsin puolella polttaa miekkosen jalkoja, päätti hän livistää rajan yli Suomen puolelle. Haaparannan viranomaiset eivät osanneet epäillä mitään, kun miehellä oli passi täysin kunnossa. Ja hän tuli tälle puolelle passinsa turvin? Eikä tullut! Siinäpä se olikin! huudahtaa rajatarkastaja Tornberg. - Syystä tai toisesta hän päätti ylittää rajan salaa. Tornionjoen rautatiesillan rautakiinnikkeitä myöten hän lähti pyrkimään Suomeen. Tuo lyhyt matka vaati kuitenkin kovia ponnistuksia - ote petti ja mies putosi joen jäälle ja taittoi jalkansa. Sieltä hänet sitten korjattiin tullin suojiin, jatkaa haastateltavamme. Taskuista tavattiin tiirikoita, murtovälineitä ja selkärepusta pari kiloa dynamiittia. Mutta tavattiin vielä jotakin muutakin: povella oli käärö, joka sisälsi yli 9000 Ruotsin kruunua...


Tornion tullitankki - salakuljettajien hirmu.

Suomen tullirakennuksen edustalla nousemme kummallisen näköiseen
tankkiin, joka on konstruoitu tavallisesta henkilöautosta: takapyörien pai-kalla on tankin leveät, liikkuvat teräslevyt ja etupyörien sijalle on kiinni-tetty sukset. Valkoisessa lumipilvessä kiitää tämä kummallinen kulkuve-he Tornionjoen jäälle, se kiipeää kuin konsanaan tankki jyrkälle jääröyk-kiölle, on välistä kadottaa tasapainonsa, mutta el kaadu kumminkaan.

- Te ette saakaan tätä vehjettä kaatumaan, todistaa rajatarkastaja Torn-berg, - se ei kaadu millään! Tämä on oikea salakuljettajien hirmu, hy-mähtää haastateltavamme, - aavalla jäälakeudella ei tätä vehjettä pääse pakoon yksikään hevos-, poro- tai suksimies. Tämän tankin avulla olem-me takavarikoineet miljoonien markkojen arvosta salakuljetettua tava-raa. Kerran vedätettiin tankilla kolme rekeä, joissa oli 84 miestä täysissä varusteissaan, ja perään oli vielä kaiken lisäksi kytketty kaksi konekivää-riä; tankissa on voimaa kuin pienessä kylässä...

Pistäydymme pikimmältään vieraan valtakunnan rannassa, kunnes tulli tankki jälleen kääntää suksiensa kärjet Suomen rantaa kohden. Sakeas-sa lumipilvessä se kiitää takaisin Suomen puolelle. Teräslevyt rouskuvat jääröykkiöissä, välistä on vehje melkein pystyasennossa, kunnes sen sukset taas kupsahtavat pehmeään lumeen, se ottaa hurjan syöksyn, kiitää vihurina jäälakeuden poikki, ja tuossa tuokiossa olemme jälleen Suomen tulliaseman edustalla.