V. Vuohu. / Tullimies 1938.

Kakslauttasen tullivartio


Matkustaessaan autolla Rovaniemeltä pohjoiseen on ensikertalainen kuin puulla päähän lyötynä maisemain vaihtelevaisuudesta. Ensin pariin otteeseen yli Kemijoen mahtavia, rautapalkeista rakennettuja siltoja myöden, sitten alkaa kiintyä huomiomme tien nousuihin ja laskuihin, se-kä moniin ihaniin sivuuttamiimme pikkujärviin. Noin puolentoista tuntia hyrrättyämme pysähdymme Karvalassa kahville, ja siitä pari tuntia syömme Sodankylässä päivällisen. On puoli tuntia aikaa katsella ympä-rilleen. Kylä näyttää erittäin siistiltä maalattuine rakennuksineen ja sen asukkaat hyvinvoivilta. Aika loppuu, töllistelemiset sikseen, jatkamme matkaa kunnes matkustajasta näyttää tie loppuvan ja vaipuvan veteen. Olemme saapuneet Peurasuvannolle ja rannalta luemme taulusta "los-sin kantamus 6 tonnia". Jaha, auto lautalle ja miesvoimalla vaijerista kuin soutaen yli 150 m. leveän joen. Hyvin se kävikin ja vain parin mie-hen voimalla, mutta ensikesänä matkustajat ylittävät tämän kai jo kome-ata siltaa pitkin. Nyt on taas jämerä, kilometrittäin suora maantie allam-me ja mittari näyttää 90 km.

Kello 20 saavumme Vuotsoon, jossa voimme sanoa olleen tulliaseman, sillä siinä sitä ei enään ole, vaan on se siirtynyt 32 km. pohjoisemmaksi, Kakslauttaseen 254 km. Rovaniemeltä ja ehkä 50 m. varsinaisen tullira-jan pohjoispuolelle. Annamme auton kanssa matkustajineen mennä me-nojaan ja pysähdymme tälle Vuotsosta siirretylle tulliasemalle. Tämä tul-livartioasema sijaitsee oikeassa erämaassa, sillä lähimpään naapuriin, Laanilan kylään on matkaa 8 km., josta vartion asukkaiden on haettava esim. jokapäiväinen maitonsa. Kuten lukija on kai huomannut, sijaitsi Vuotson vartio 32 km.etelämpänä tullirajaa. Nyt vartio uudella paikallaan antaa asukkaille sen edun, että he saavat ostaa ne ruokatarpeensa, joil-la on tullivapaus, tullirajan pohjoispuolelta, koska itsekin siellä asuvat.

Katselemmepa vähän rakennuksia. Niitä on vain yksi kylläkin aika ko-mea, kaksikerroksinen 8 huonetta käsittävä puurakennus. Ei, erehdys, raudasta ja betonista se on, ulkopuolelta laudoitettu ja jonkin uuden ra-kennusmenetelmän mukaan rakennettu. Se on kuulemma hirveän kallis, joten ei ole ollut varoja ulkorakennuksiin, mutta luvattu on ja ehkä ensi kesänä nouseekin, sauna, navetta ja muut tarpeelliset suojat.

Peurasuvannon lossi.

Vuotson tullipuomi. Tullimies Esko Pohjola ja Riitta Marja Hetta myöh. Peltovuoma, 19v. Kuva: Automme ja me 1937. Kuvateksti: Hilkka M. Magga.

No niin, tullivartijan työ sitten tällaisella korpiasemalla on ainaista matka-tavarain tarkastusta ja n.s. partioretkiä. Hänen matkustajalaivansa ovat autot. Etelästä pohjoiseen kulkevat menkööt menojaan, mutta tulepa päinvastoin, niin silloin tuntuu kuin tulisi oikein ulkomailta. Jos tahdot autosi ehjänä pitää on sinun pakko pysähtyä, sillä vastassasi on yli maantien kulkeva tukeva rautapuomi, joka ei nouse ennenkuin tullipal-velijat ovat tarkastaneet passisi (ylimääräinen työ tullin palvelijoille kaik-kialla tullirajan pohjoispuolella, joka etenkin Liinahamarissa ja Kolttakön-käällä vie kokonaan yhden tulliviranomaisen ajan kesäkuukausina mat-kustajalaivojen sekä suurempien turistiryhmien saapuessa) ja matkata-varasi. Kun ne ovat kunnossa, niin ole hyvä ja paina kaasua vaikka yhtä-mittaisesti Hankoniemen kärkeen asti.

Myöskin tekevät tullin palvelijat kymmeniä kilometrejä pitkiä partiomatko-ja itään ja länteen pitkin tullirajaa mahdollisen salakuljetuksen estämi-seksi n.s. lehmänpolkuja pitkin. On joskus sattunutkin, että he yllättävät jonkun suksilla tai pyörillä kulkevan pari henkeä käsittävän salakuljetta-jakoplan tuoreeltaan, kahvi-, sokeri- tai tupakkapusseineen. Sen ymmär-tää jokainen, joka tuntee salakuljettajain häikäilemättömyyden, että täl-laiselle matkalle ei ole lähdettävä yksin eikä huonosti aseistettuna, sillä siellä ei voi ollenkaan olla varma vaikka sinut susi tai karhukin yllättäisi.

Kakslauttasen vartion henkilökunta (1 päällysmies ja 2 vartijaa) on täl-laisten retkien usein tekemiseen liian pieni, sillä onhan joka vuorokau-den aikana ainakin yhden oltava valveilla rakennuksessa sijaitsevassa vartiohuoneessa, mahdollisen autoliikenteen takia.

Tällaisella yksinäisellä vartioasemalla on ymmärrettävästi parhain ja kal-lein, mitä ihminen voi ajatella, hyvä toveruus ja yhteistoiminta. Jos ei näin ole, voi olo jollekin muodostua vastenmieliseksi.

"Petsamon tullikamari ja virka-aika", kirjoitukseni johdosta ei Liittotoimi-kunnan enään tarvitse ryhtyä minkäänlaisiin toimenpiteisiin, sillä Petsa-mon nykyisen tullinhoitajan ansiosta nautitaan sielläkin jo sivusaatava-asetuksemme myöntämistä eduista. Sikäläiset liikennöitsijät ovatkin suhtautuneet ylityömaksuihimme hyvin suopeasti, koska heidän oma etunsakin vaatii tullin palvelusta mihin vrk. aikaan tahansa.