Suomen Kuvalehti 1930.

Jierisjärvi Muoniossa on vanhoista ajoista tunnettu läntisen Pohjanperän kalaisimpana järvenä. Sinne on kaukaisiltakin etelän seuduilta riennetty veden viljaa pyytämään. Tornionjoen alajuoksulta Karungista ja Ylitor-niosta asti tulivat syksyisin pyytäjät. Ja ehtymätön oli järvi, kaikille siinä riitti.

Kalainen se on nykyisinkin, voimme vakuuttaa omasta kokemukses-tamme. Olemme ennenkin olleet nuottaa vetämässä, mutta emme kos-kaan ole nostaneet sellaista ahvenpaljoutta kuin siitä ainoasta apajasta, minkä Keimiönniemen vedimme rantamalla. Saalista ei mitattu eikä las- kettu, mutta kyllä siinä nuotan povi posahteli ja lipaji, kun veneeseen nostettiin. Pienemmät ahvenet paiskattiin järveen, suuremmat ahvenet ja "kalat" otettiin.

Niin tosiaankin ahvenet ja kalat. Jierisjärvellä pidetään vain siikaa ja muikkua kyllin hyvinä ansaitsemaan kalan nimen. Oikeastaan ei puhuta muikuista eikä mujeista, vaan "silleistä". Siis siiat ja sillit, ne ovat kaloja ! Mainittakoon ohimennen, vertauksen vuoksi, että Itä-Suomessa siikaa, mujetta, lahnaa tai muuta mitä tahansa suolakalaa sanotaan "silakaksi". Nimet siis samat, mutta merkitykset monenlaiset !

Nyttemmin vieraspitäjäläiset eivät enää käy Jierisjärvellä pyytämässä. Mutta oman pitäjän asukkaille järvi edelleenkin tarjoaa tärkeän tuloläh-teen.

Pyytäjät rakentavat rannalle kalapirtin ja -aitan. Välisti tehdään aitta ja pirtti saman katon alle, tavallisemmin eripäälleen. Keimiönniemen ran-tapenkalla nähdään niitä pitkässä rivissä. Kun kauempaa järven selältä tullaan, näyttää ranta pienine pirtteineen ja patsasjalkaisine aittoineen hyvinkin muinaisaikuiselta. Mielikuvitukseen kohoaa muinaissuomalai-sen kalastajakylän kuvitelma. Savupiiput ja pirttien pienet lasiakkunat eivät kaukaa katsoen häiritse. Vaikutelmaa täydentävät rannassa vesi-vierteessä paistavat pitkät tyhjät ulut; niillä ovat verkot ja nuotat kuiva-neet. Mutta kuvasta puuttuu elämä, se on autio. Vasta syksyllä, elokuun lopulla, ranta virkoaa. Silloin saapuvat Muonion ja Ylimuonion kalamie-het pyytämään siikaa ja silliä. Pyyntiä kestää syyskuun loppuun saakka, Mikkelinpäivän tienoille, ja jos sulaa jatkuu, kauemminkin.


Pirttejä on eri-ikäisiä, vanhimmat aina 18:nnen vuosis. loppupuolilta. On-pa Tulkinsaaren kalapirtissä vuosilukuja 1760-luvulta, kuten Paulaharju kertoo. Pirttien sisustus on ylimalkaan samanlainen. Ovinurkkaan on rakennettu pystytakka, toisella sivuseinällä on akkuna ja sen edessä pieni, usein seinään kiinni rakennettu yhden jalan kannattama pöytä, jossa on kahvia juotu, istuen pikku penkeillä, joita voi taipeen mukaan siirtää. Peräseinustan täyttää vähän yli puolen metrin korkuinen makuu-lava, seinästä seinään rakennettu. Siinäpä onkin koko sisustus.

Lattia on laudoista. Makuulavan kohdalla, siitä pari hirsikertaa korkeam-malla, näkee usein seinään onteloidun pitkulaisen syvennyksen, mitä käytetään tupakkaneuvojen panin-paikkana, kun kalamies tai -muori en-nen nukkumistaan vuoteessa vielä viimeiset sauhut vetäisee. Kalastajat ovat leikelleet pirtin seiniin nimiänsä ja vuosilukuja, ja niinpä monien, varsinkin vanhempien pirttien seinät, jopa ovet, makuulavat, pöydät ja penkitkin, ovat täpö täyteen leikeltyjä. Noilla leikkokirjaimilla on oma eri-koinen tyylinsä, jotaon vaikea jäljentää. Meidän julkaisemamme faksi-miletekstit ovat aikaansaadut hankaamalla kopioitaviin merkkeihin peh-meän lyijykynän mustaa, jonka jälkeen negatiivinen kuva on hieromalla siirretty paperille, josta se valoa vasten on piirretty positiiviseksi. Kuten jäljennöksistämme nähdään, ovat kirjaimet kulmikkaita, horjahtelevia, erikokoisia, väliin tiukkaan ahdettuja, väliin vapaampia. Kirjoitus on suu-ressa määrin epäsuhteellista. Erikoisen herkullisuuden näille "ksylog-lyfeille" antaa nurinperin merkitty S-kirjain.

Kalapirtin ovi nimikirjoituksineen ja vuosilukuineen. Kädensijan kohdal-la kalan kuva.

Leikkokirjoituksia kalakämppien seinillä.

Hurulanniemen kalakämppä sisältä.

Hauskin kaikista näkemistämme oli Keimiön Hurulanniemen kalakämp-pä. Se on samalla vanhimpia. Sen seinissä tapasimme m.m. vuosiluvut 1789 ja 1799. Se on siitä merkillinen, ettei sillä ole pystytakkaa ovinur-kassa, vaan alttarin tapainen, kivistä ladottu ja puusalvoksella ympäröi-ty liesi keskessä. Molemmilla sivuseinillä sijaitsevat makuulavat, jotka ovat poikkipuulla jaetut kahtia, ei kuitenkaan yhtä pitkiin osiin, vaan niin, että ovensuuhun jää kummastakin lavasta lyhyempi ala puittioiden ma-kuusijoiksi. Tällä nimellä kutsutaan nuottaveneen soutajaa. Enimmäk-seen pidetään tässä toimessa poikasia. Mutta onpa puittiokin saanut seinähirteen oman onteloidun piippulokeronsa, aivan kuin täydet miehet-kin.

Perällä on myös lava, sivulavojen korkuinen, mutta hiukan kapeampi. Siitä huolimatta voi sekin kelvata makuupaikaksi, jos sattuu olemaan jo-ku ylimääräinen yönviettäjä ; tavallisesti tultiin nuotanvedossa toimeen neljällä osanottajalla. Savu nousee ulkoilmaan keskellä kattoa olevasta leveästä aukosta, jonka ylle on rakennettu yli puolen metrin korkuiset laiteet, jotteivät sade ja lumi tunkeutuisi suoraan sisään. Lämminkattoa rakennuksella ei ole. Sen takana on sen välittömään yhteyteen kyhätty pieni varastosuoja, jota voi käyttää samalla kala-aittana.

Kyseessäoleva kämppä on ulkoakin päin varustettu runsailla leikkokir-joituksilla. Ne on kuitenkin ajan hammas siinä määrin kuluttanut, että nii-tä tuskin enää häämöttää. Sitävastoin ovat seinään sisäpuolelle leikatut kirjoitukset samoin kuin lavoihin ja oviin tehdyt leikkaukset selvästi luet-tavia. Täällä ei ole tyydytty ainoastaan nimimerkkeihin, nimiin ja vuosi-lukuihin, vaan on kokonaisia lauseitakin joutoaikojen kuluksi suurella vaivalla seinähirsiin jukerrettu, niinkuin esim. sekin vuorisaarnan lause, Math. 6, 7, jonka olemme tässä julkaisseet ja jota kirjoitusta vastaja c-kirjaimen käytöstä päättäen lienee pidettävä noin satavuotta vanhana.

Peräseinällä on kronikankirjoituksenkin alkeita ; siellä mainitaan nimittäin seurakunnan kirkkoherran Matias Kohlströmin kuolemasta. Jos olemme jatkon oikein käsittäneet, on muistokirjoituksen leikkaaja kunnioittanut Kohlströmiä, pitänyt häntä "oikeana opettajana" ja paheksunut niiden menettelyä, jotka ovat häntä epäystävällisesti kohdelleet. Mitä hän vää-ristä opettajista on tahtonut meille sanoa, ei ole tiedossamme, koska kir-joitus katkeaa kesken. Eräälle seinälle on joku A R merkinnyt muistiin: KOVIN HUONO PYTÖ 1831. Löydämmepä samoista seinistä pitkät rivit sellaistakin kirjoitusta, mikä kyllä näyttää olevan selvää, mutta mistä siitä huolimatta "ei saa selvää itse ruotsalainenkaan", käyttääksemme turto-laista sanontatapaa.

Varsin hauskoja ovat myöskin kuvat, joita seiniin on leikelty. Yleisin aihe on, kuten luonnollistakin, kala. Eräissä ovissa nähdään oikein suuria ka-lankuvia. Kun saatiin harvinaisen iso siika, piirrettiin sen mitan mukaan siian kuva kalapirtin oveen. Erään pirtin seinässä tapasimme hevosen kuvan, ja toiseen seinään oli uurrettu pelikortit. Mutta ruokottomuuksia ei näe missään, ei kirjoituksina eikä kuvina. Ne ilmestyvät vasta "korkeam-man kulttuurin" mukana.

Hurulanniemen kämppä, niin paljon kuin sillä onkin ikää, on vielä varsin hyvässä kunnossa. Se olisi välttämättömästi saatava pelastetuksi, en-nenkuin aika aloittaa hävitystyönsä, tuotava ulkomuseoomme Seura-saarelle, missä kansa kaikki saisi käydä sitä katselemassa, tavaamassa puuaapista sen seinistä ja kuvittelemassa kalanpyyntiä Jierisjärvellä tai jollakin muulla rikkaalla riistavedellämme entisinä aikoina.