K. F. Puromies. / Seura 1927.
"Kalamatka" Norjan kautta Petsamoon.
Tuntureita, turskia ja Jäämerta.
Harvoin kai helsinkiläiset matkustavat Etelä-Norjaan kiertääkseen sieltä pitkin Norjan rannikkoa Petsamoon ja sieltä Suomen kautta takaisin Hel-sinkiin. Tämmöinen matka on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen, täynnä sekä mieluisia - että vähemmän mieluisia yllätyksiä.

Oslo v. 1929.

Bergenin yliopisto v. 1929. Kuva: Bernand Åström. / Museovirasto.

Bergen v. 1928. Kuva: Bernhard Åström. / Museovirasto.

Seurue Vatnahalsenin pihalla.
Myrdaliin pysähdyimme kahdeksi päiväksi. Siitä on noin parin kilometrin verran Vatnahalsen'in majataloon. Nimitys "Vatnahalsen" - suomeksi: kasta kaulaa - ei nyt oikein vastaa tarkoitustaan, sillä kaulankastamisai-netta ei ole maitoa ja olutta vahvempaa.

Myrdal aseman oikealla puolella, Kuva: Wikipedia.
Paljon erilaisia nähtävyyksiä tarjoo Atlanti ja Jäämeri tätä reittiä kulkevil-le. Ennen Trondhjem'iin saapumistamme näimme lähellä laivaamme ikäänkuin suuren veneen, joka kellui veden pinnalla pohja ylöspäin. Olin juuri huomauttamassa matkatovereilleni, että tuossa on varmasti ku-moon purjehtinut alus, kun tuo vene samassa vajosikin näkymättömiin. Mutta samassa nousi suuri kalanpyrstö pinnalle ja alkoi pieksää vettä, että pauhu kuului. Sen jälkeen tumma esine, suuri kuin kallio, nousi ve-denpinnalle, kohta painuen taas näkymättömiin.
suomea?
- Siis vain kahta kieltä. Me täällä puhumme kolmea.

Trondhjem. Kuva: Wikipedia.
Olen usein ulkomaille matkustaessani joutunut kosketuksiin henkilöiden kanssa, jotka tuntevat kiintymystä maahamme ja tahtoisivat siihen tutus-tua, mutta he sanovat: Tehän ette tee mitään propagandaa maastanne. Matkailutoimistoilla ei ole mitään tietoja Suomesta. Ja niin kai se lienee-kin. Naapurit Ruotsi ja Norja, ne kyllä ilmoittavat itsestään. Onko tämä meissä liikaa vaatimattomuutta? Tässä se ei ainakaan liene paikallaan. Kertakaikkiaan! Pohjoiset kulkureitit hyvään kuntoon ja siinä suhteessa muiden kulttuurikansojen tasolle!

Jäämeren ääriltä. Kuva: Seura 1.4.1928.

Jäämeren ääriltä. Kuva: Seura 1.4.1928.

Töllevinjärvi (myös Valasjärvi, norj. Klistervatn, ven. Озеро Клистерватн, Ozero Klistervatn on suvantojärvi Paatsjoen alajuoksulla Venäjän ja Norjan rajalla. Kuva ja teksti: Wikipedia.
Tultiin sitte Töllevinjärvelle.Ihmeen ihana kallioiden ympäröimä alppijär-vi. Tämmöisenkin aarteen on Petsamon alue meille suonut. Tämä on 16 m merenpinnan yläpuolella. Ei siis enää tarvitse lähteä Norjaan ja Sveit-siin alppijärviä ihailemaan. Meillä on sellaisia helmiä omassa maassam-me. Ei muuta kuin huutaa kaiken maailman ääriin: tulkaa katsomaan, tulkaa katsomaan!

Suomalaiset polttivat rakennukset Salmijärveltä vetäytyessään. Kuva: SA-kuvat.
Luostari sijaitsee korkean, omituismuotoisen tunturin juurella. Taru ker-too,että Juho Vesainen ryöstöjä sotaretkillään ollessaan nakkeli tältä vuorelta alas munkkeja kuin tallukoita vain. Munkit ovat niinä 400 vuo-den aikana, jotka ovat täällä asustaneet, raivanneet laajoja kymmen hehtaarisia niittymaita. Samoin kuin Kolttakönkäällä on täälläkin Petsa-mon jokilaaksossa karun korven ympäröimänä hyvä kasvullisuus. Vielä-pä harjoittavat munkit täällä puutarhaviljelystäkin. Iuostarin ympäristö on siisti, ja pieni kaunis kirkko, jossa munkki meitä opasteli, teki viihtyisän vaikutuksen.
Nyt virkistyttyämme jatkoimme
matkaa Petsamon kylään. Matka
oli 17 km ja tie kurjassa kunnossa. Tie on vielä keskeneräinen.
Maantien rum-pujen kohdalle tien
syrjään oli raivattu väliaikainen
kulkutie, mutta tämä oli niin kurjassa kunnossa, että automme vajosi akselejaan myöten suo-hon. Tämä on - sanottakoon mitä tahansa
puolustukseksi - huonoa ko-mentoa. Suljettakoon tie kertakaikkiaan koko liikenteeltä. Tuo olisi paljon parempi, kuin
että se pidetään avoimena ja sitä ei kuitenkaan voida
kul-kea.
Päästiinhän siitä lopultakin suurella vaivalla matkamme päämäärään ja yövyttiin Hagelbergin majataloon Petsamonvuonon rannalle. Kun var-hain seuraavana aamuna katselimme ulos akkunasta huomasimme edessä olevan lahden olevan aivan kuivana ja Trifonan niemeen, jonka edellisenä iltana eroitti laaja lahdelma, olisi päästy kuivin jaloin kulke-maan. Tämä on luoteen ja vuoksen ansiota. Matkamiehen näillä vesillä täytyy aina järjestää matkansaluoteen ja vuoksen eli - niin kuin paikka-kuntalaiset nimittävät - "hieruvan ja uliin" mukaan. Tämä on liikenteelle aika harmillista. Paraikaa rakennetaan maantietä Petsamonkylästä Tri-fonaan. Kun siis tämä valmistuu, niin "hieruvan ja uliin" laittamat harmit haihtuvat.

Trifonan satama v. 1929. Kuva: Pälsi, Sakari. / Museovirasto.

Järvenpään majatalo Inarin Suolisjärvellä v. 1904. Kuva: J. H. Saarinen. / GTK.

Veneemme oli yksityisen. Meitä oli viisi matkustajaa, perämies ja ko-neenkäyttäjä, joka oli laivan kapteeni. Epäilimme että kapteenimme oli pienessä hiprakassa ja kysyimmekin sitä kanssamatkustajilta.
- Laulaako hän aina moottorimatkoilla ollessaan?
- Mutta tässähän olisi voinut käydä hullusti, vene olisi voinut kaatua, jos joku olisi liikahtanut veneessä sen puomin päällä keikkuessa.
- Entä moottorin potkuri, eikö se saanut vikaa?
- Se on kalaraudalla suojattu, ja kuten kuulette, käy moottori entistään paremmin vain, sanoi kapteenimme ja jatkoi iloisia laulujaan.