Teksti ja kuvat: Y. Kortelainen.

Kalan perkaus a suolaus.


Sapakoiden (pieni siika) perkaus kävi pojilta kätevästi. Suomut irtosivat muutamalla puukon raapaisulla, sitten kalat avattiin kyljen alareunasta, ei vatsasta, ja suolet kaivettiin ulos.


Sitten pukattiin peukalolla veri selkäruodon alta pois ja seuraava oli vuorossa. Kalat olivat kaikki saman kokoisia ja kun suoliminen kesti pari kolme tuntia, alkoi se ainakin minusta tuntua kuolettavan yksitoikkoiselta ja loputtomalta.

Kaihti odotti kärsimättömänä aamiaistaan istuinkivellään. Peratut kalat huuhdottiin moneen kertaan Lompolon rannassa ja jätettiin tauron ajaksi valumaan.

Tuomas Näkkäläjärvi kalanperkauksessa Pöyrisjärvellä v. 1954.

Tuomas Näkkäläjärvi suolaamassa Pöyrisjärven siikoja nelikkoon 1950-luvulla.

Tuomas Näkkäläjärvi Pöyrisjoella v. 1943.

Syötyään Tuomas ryhtyi tärkeään työhön, kalan suolaukseen. Kalat la-dotaan äärimmäisen huolellisesti vieri viereen kerroksittain päät samaan suuntaan. Seuraava kerros ladotaan poikittain edellisen kanssa.


Aikaisemmin ladottiin kalat vatsat ylöspäin, mutta nykyisin vähän vinoon, toinen kylki ylemmäksi toista. Suolaa pitää tulla kaksi kourallista, kun mies on suolaajana, naisen pitää laittaa kolme kourallista.

Kun astia on suolattu täyteen, painotetaan kalat ja muutaman päivän pe-rästä kalojen painuttua täytetään reunoja myöten. Lopuksi kansi päälle ja sitten voi vain toivoa, etteivät kalat mätänisi rannassa olevassa kodassa.

Astiat kuljetetaan vasta talven tultua poroilla Hettaan ja yritetään myydä kauppamiehille. Tietenkin täysiä astioita haistellaan välillä niin kauan kuin täällä oleskellaan ja vuotavat astiasta muutetaan kalat ehjään.