D. R. / Suomen kalastuslehti 30.3.1900.

Kalastus Tenojoessa ja sen suun edustalla.


Muistiinpanoja matkalta Suomen Lapissa kesällä 1899.

Lohilalastus itse joessa. Tärkein kalalaji Tenojoessa on lohi. Norjan ka-lastustarkastelijan A. Lundmarkin vuosikertomuksen(* mukaan tuotti Te-nojoen lohikalastus:


Vuosina 1880-83 keskimäärin 9,173 kg.
" 1884-86 " 14,107 "
vuonna 1887 " 18,267 "
" 1888 " 18,300 "
" 1888 " 19,600 "
" 1890 " 23.250 "
" 1891 " 12,600 "
" 1892 " 16.600 "
" 1893 " 16,900 "
" 1894 " 7,500 "
" 1895 " 6,050 "
" 1896 " 11,500 "

Näissä numerotiedoissa, jotka epäilemättä ovat liian alhaiset, ei mainita Suomen puolella asuvan väestön pyydystystä. Tämän pyydystyksen suuruudesta ei ole mitään tietoja. Täytyy sen vuoksi arvioida Tenojoen koko lohen-saalis melkoista suuremmaksi kuin mitä yllä olevat numerot osoittavat. Enin osa näitä lohia pyydetään joen alaosassa Puolmakin ja meren välillä, siis kokonaan Norjan puolella olevassa joen osassa. Mutta että melkoiset määrät lohia pyydetään myös siinä osassa Tenojokea, jo-ka on rajana Suomen ja Norjan välillä, sitä selvästi osottivat ne lukuisat veneet, jotka jokea alas kulkiessani kohtasin, ja joiden tyhjistä kala as-tioista näkyi, että oli käyty jokisuulla lohia myymässä, Tanenin kauppiaat kuuluvat vuosittain ostavan tuhansia kiloja lohia, joita Utsjoen lappalaiset heille tuovat.

Lohi nousee Tenojokeen pääasiallisesti keväälla jäiden lähdettyä, mutta myös pitkin kesää kutuaikaan asti, joka sattuu syyskuun loppupuolella ja lokakuun alussa.

Syystä, että Karasjoen ja Inarijoen yhtymäkohdalla ensinmainittu on sy-vempi kuuluu enin osa lohia nousevan tähän jokeen, jota myöten se voi päästä lähelle lähteitä ja sitäpaitsi sen sivujokiin lesjokeen ja Itiejokeen. Inarijoessa lohi kuuluu voivan nousta ainoastaan noin kymmenen kilo-metriä Skietshamjoen laskukohdan yläpuolella olevaan Kurkkionkos-keen asti, kun se sitävastoin Skietshamjoessa kuuluu nousevan Nuolas-joen laskukohdan läheisyyteen. Sitä paitsi nousee lohi seuraaviin Teno-joen oikeanpuolisiin lisäjokiin Puolmakjokeen, Vetsikkojokeen, Utsjokeen ja Kuohiljokeen sekä vasemmalta puolelta tuleviin Vaisjokeen, Levajo-keen ja Valjokeen. Lohta pyydystetään Tenojoessa ja sen lisäjoissa eri-laisilla padoilla ja nuotilla, ongella ja tuulastamalla.

Johannes Holmberg? kokemisreissulla lohipukilla eli keinokosteella (näkyy takana.). Kuva: Hämäläinen Antti. / Museovirasto.

Padot ovat kahta eri lajia: Inarijoen padoissa on merrat, Tenojoen pa-doissa sitä vastoin yksi tai useampia aitauksen alapuolelle laskettuja potkuverkkoja. Kuv. 1 antaa likimääräisen käsityksen Inarijoen lohipato-jen ulkomuodosta. Ne ovat rannasta lähteviä varpu- tai joskus (niin kuin kuv. esittämässä padossa) verkkoaituuksia. Tämän aituuksen päästä lähtee varvuista tehty ohjassiipi virtaa alaspäin. Pingoitettuna on merta n. 3,5 metriä pitkä, vanteita on 4. Tässä kerrotussa merrassa oli yksi nielu, joka päättyi 28 cm. läpimittaiseen renkaaseen, josta 10 jännettä kulki merran suppiloon.

Kuv. 2 esittää Tenojoen lohipatoa. Siinäkin on itse aituus varvuista, s.o. hienonlaisista koivunrungoista oksineen, jotka pannaan vaakasuoraan asemaan. Kiveksinä käytetään sekä Anarjoessa että Tenojoessa sen nä-köisiä puupukkeja kuin kuv. 3 osottaa. Aituuksen alapuolelle kiinnitetään potkuverkot, s.o, noin 25 m. pitkät lohiverkot, jotka taivutetaan niin että ne muodostavat terävän kulman jota paitsi siulat sidotaan yhteen jonkun matkan päässä kulman kärjestä, jotta molemmat verkonpuoliskot pysyi-sivät paremmin koossa ja lohia estettäisiin menemästäverkon alitse tai päällitse.

Yleensa ovat nämä padot sangen alkuperäisiä verrattuina niihin samas-sa tarkoituksessa rakennettuihin laitoksiin, joita tapaa Pohjanlahteen las-kevissa virroissa. Sekä Norjan "Plakaatin" mukaan toukokuun 5 p:ltä 1872 , että Suomen Keisarillisen Senaatin "päätöksen mukaan koskeva kalastussääntöä kalastuksen harjoittamiselle Tenojoessa" tarvitsee mai-nitussa joessa pitää avoinna ainoastaan 1/5 joen leveydestä. Mikäli saa-toin havaita oli joki kuitenkin ainoastaan parissa kohdassa niin leveältä suljettu eikä missään sitä leveämmältä.

Goldem ja golgadak. Tenojoelle voimassa olevan kalastussäännön 6 &: ssä luetellaan kiellettyjen kalastustapojen joukossa "goldem", tuulasta-minen ja pitkäsiima (bader). Ensi kertaa käydessäni Tenojoella koetin kaikin tavoin saada selville mitä "goldem":lla oikeastaan tarkoitetaan. Useimmat lappalaiset, joilta tätä tiedustelin, kuitenkin selittivät, etteivät he tiedä mitä goldem on. Siitä huolimatta kuuluu goldem edelleen olevan yleiseen käytännössä, vaik`ei yhdenkään kruununpalvelijan tähän asti ole onnistunut tätä kalastusta nähdä. Silloin kuin tätä kalastusta harjoite-taan on nimittäin suurin osa väestöstä jalkeilla joko itse kalastuksessa tai myös sijoitettuna kaikille ympäröiville ylänteille antaakseen varotus-merkin, jos joku kruununpalvelija tai muu epäillyttävä henkilö sattuisi näkyviin.

Hans ja Uula Guttormin lohisaalis v. 1925. Kuva: Paulaharju Samuli. / Museovirasto.

Varsinainen goldem, niin kuin sitä ennen harjoitettiin Inarijoessa, Karas-joessa ja Tenojoessa, selitettiin minulle Inarijoen suussa seuraavasti (kuva 4):

Joki suljetaan kokonaan poikkipadolla ja kappaleen matkaa, joskus muutamaa kilometriä alempana pannaan viistoon asetettu aitaus b, jon-ka toiseen päähän on jätetty aukko, josta lohi pääsee aituukseen. Pitkin ylempää aitausta pannaan joen poikki ajomerkko, jota vedetään molem-milta rannoilta myötä virtaa aitaukseen saakka. Silloin osa kaloista tart-tuu ajoverkkoon ja osa ajautuu kulmaan c, joka on paaluilla erotettu ja josta ne nostetaan erityisellä pienellä nuotalla. Tätä pyyntitapaa kuuluu käytetyn ennen, jolloin poikkipatoja saatiin käyttää.


Se laji goldemia, jota edelleen käytetään, vaikka usein "golgadakin" ni-mellä, on sellaista että kolme tai useampia veneitä jännittää ajoverkon joen poikki samalla kuin toinen osasto verkolla tai tilapäisellä poikkipa-dolla alempaa sulkee joen, toisinaan parinkymmenen kilometrin päässä. Ajoverkkoa kuljetetaan tätä aitausta kohti, jolloin kaikki kalat, mitkä pu-heenaolevalla alalla ovat, otetaan pois. Sekä ajoverkkoa kuljettamista että alemman aitauksen luo sijoitetuista veneistä polskutetaan yhtämit-taa, jotta estettäisiin kaloja hyppäämästä verkkojen yli. Tällaista kalas-tusta kuuluu harjoitettavan kesäisin. Syksyllä kuuluu samaa kalastusta-paa käytettävän mutta ilman aitausta.

Toista kalastustapaa, jota niinikään kutsutaan "golgadat"iksi ja joka on aivan yhtäpitävä Kemi- ja Torniojoissa käytetyn "kulkutuksen" ja "heiton" kanssa, on minulle kuvailtu seuraavasti. Kosken tai nivan alapuolella soudetaan veneellä jossa on 18-25 metriä pitkä ja 5-6 syltä syvä ajo-verkko. Verkon päähän on kiinnitetty puuristi, Vene viedään niin kauas rannasta kuin verkko on pitkä, jonka jälkeen verkko heitetään veteen ja vene soudetaan rantaan. Verkon yläsiula on varustettu lauduksilla, jota vastoin verkosta puuttuu alasiula ja kivekset. Kaksi alinta kierrosta on kudottu paksummasta langasta. Ajoverkkoa kuljettaa virta alas, jolloin puuristi kulkee joutuisammin. Veneessä oleva mies pitää kiinni verkon toisesta päästä ja sauvoo hyvää vauhtia jokea alas, jolloin vastaantu-levat lohet tarttuvat verkkoon.


Samalla tapaa pyydystetään myös harjusta.

Lohen ongintaa harjoittaa paikkakunnan väestö koko Tenojoessa ja sen lisäjoissa niin pitkälle kuin lohi nousee. Paraat lohenongintapaikat kui-tenkin ovat Yli- ja Alakönkään koskien välillä, jonne ei ainoastaan tule lappalaisia Outakoskelta ja Karajoelta vaan myös englantilaisia urheili-joita lohia onkimaan. Joillakuilla näistä viimeksi mainituista, jotka vuotui-sesti tulevat tänne, on Norjan puolella omat rakennuksensa. Rannalta käsin toimitettavaan lohenongintaan ei Tenojoki ole sopiva vaan täytyy onginnan tapahtua veneestä, jommoista englantilaiset kutsuvat "old gentlemans fishmg"iksi. Että lohenonginta täällä siitä huolimatta on hou-kuttelevaa, käy ilmi siitä että muuan näistä herroista 15 vuonna melkein vuotuisesti on sinne saapunut lohia onkimaan.(*

*) Kun itse en ole harjoittanut Iohenongintaa Tenojoessa, pyydän kehot-ta asiaaharrastavia lukijoita silmäilemään lehteä "Tidskrift för Jägare och Fiskare" VII vuosik,, siv. 79-82, jossa "Norsk Jaeger. og Fiskerforenings tidskrift" nimisen lehden mukaan annetaan huvittava kuvaus tästä ka- lastuksesta.


Väestö Inarijoen ja Tenojoen varsilla väittää varsin yleisesti että onginta
on vahingollista joen lohestolle, osin koska lohta väsytettäessä muut lä-histössä olevat lohet karkotetaan pois, ja osin koska niiden kalojen, joi-den onnistuu riistäytyä irti, arvellaan uivan mereen ja houkuttelevan mui-ta kaloja mukaansa. Mutta siihen katsoen minkä verran lappalaiset tun-tevat lohen luontoa ja elintapoja, on kuitenkin tuskin luultava, että he it-sekään uskovat näitä väitteitään tosiksi,sillä jokainen joka tuntee lohen luonnon, tietää että kun se on jokea ylös kulkemassa, ei sitä mikään pi-dätä ellei veden saastuttaminen.

Ett`ei nousemassa oleva lohi, jonka on onnistunut riuhtoutua irti koukus-ta, käänny mereen takaisin, niin kuin lappalaiset väittävät, sitä myös to-distavat seuraavat kaksi Outakosken kansakoulunopettajan E. Eriksso-nin minulle kertomaa tapausta. Kerran hänen onkiessaan lohia Outakos-kessa onnistui erään, lohen riuhtoutua irti koukusta. Kun sillä oli haava toisessa poskessa, tunsi hra E. sen kun se hetkisen kuluttua uudelleen tarttui koukkuun. Toisella kertaa oli Outakoslessa saatu lohi, jolla oli suussa kärpäskoukku, jommoista ainoastaan Köngäskoskissa onkivat englantilaiset käyttävät.

Tämä lohi siis oli siitä huolimatta että se oli riistäytynyt irti koulusta kui-tenkin noussut ainakin kolme peninkulmaa jokea ylös

Nils Holmberg nostaa verkkoa veneeseen Tenon Alakönkäällä v. 1948. Kuva: Hämäläinen Antti. / Museovirasto.

Lohikalastus Tenojoen suun edustalla. Tenojoen yläosaa alas kulkiessa-ni kuului tuon tuostakin valituksia, että n.k. "kilenötter" pyydyksillä otettiin melkein kaikki lohet joen suun edustalla olevassa vuonossa ja osaksi suurilla vetonuotilla itse joen suussa. Kumpainenkin tieto kuitenkin, mi-käli Tenojoen suulla käydessäni saatoin vakuuttua, oli liioiteltu. Tenojoen suulla on rauhoitusalue, jota maapuolella rajoittaa Grönnäsin ja Skugge-mellenin välillä kulkeva viiva ja meren puolella Stangenäsistä ja Smalf-jordnäsiin kulkeva viiva. Tällä verrattain vähäpätöisellä rauhoitusalueella on kielletty käyttämästä potkuverkkoja ja kilenötter mutta ei vetonuottaa.


Kuitenkin saa kolme asujaa pyydystää rauhoitusalueella erityisesti viitoi-tetuilla paikoilla, syystä että heillä on vanha nautintooikeus tähän kalas-tukseen. Nämä kalastuspaikat eivät kuitenkaan sijaitse itse suun edus-talla, maan Gauvveslustin poukamassa sen länsi-puolella. Sitäpaitsi on vielä syrjempänä Oskarnäsin luona kalastamo. Eräs lappalainen Samuel Samuelsson, jolla on hallussaan kolme kalastamoa Gauvveslustissa, on siellä tänä vuonna saanut tavattoman paljon lohia, nimittäin, mikäli hän itse ilmoitti, 6,000 kruunun armosta. Tämän runsaan saaliin on jokivar-ren väestö väärin lukenut vetonuottien syyksi, ja siitä lienevät tiedot nuottien vahingollisuudesta syntynee.

Verkkonuottakalastusta, jota harjoitetaan hietasärkällä jokisuun vasem-malla rannalla, aivan alapuolella sen rajaviivan, joka erottaa joen rauhoi-tetusta alueesta, alettiin harjoittaa vuonna 1897 yhdellä nuotalla, jolla saatiin yhteensä 40 kiloa painavaa lohta. V. 1898 saatiin nuotilla, joita silloin oli kaksi tai kolme, 1,300kg. lohta, ja tänä vuonna, jolloin neljää nuottaa on käytetty, 500 kg. Syksyllä 1898 sitä paitsi saatiin 600 kg. tai-menia (söörret)(*

*) Syy miksi saalis kesällä 1899 oli niin vähäpätöinen lienee pääasialli-sesti se, että lohia sinä vuonna nousi niin äkkiä. Jäiden lähtö nimittäin tapahtui harvinaisen myöhään, vasta kesäk. 14 p:nä, kun se tavallisesti tapahtuu ennen toukok. 20 päivää. Lohen nousu alkoi sen vuoksi tavat-toman myöhään, ja kun kevättulvaa kesti sangen lyhyen aikaa, nousi enin osa lohia jokeen muutamassa päivässä, eikä vielä silloin käynyt nuotalla pyydystäminen, syystä että särkkä, jolta käsin nuottaa vede-tään, silloin vielä oli tulvaveden peitossa.


Edellämainituista nuotista on noin 60 ja neljäs noin 90 syltä pitkä. Joki-suun leveys hietasärkkien välillä siinä kohdassa, missä nuotanvetoa har-joitetaan, on noin puoli kilometriä. Sekä saaliin suuruutta että nuottain pi-tuuden ja vesistön leveyden keskinäistä suhdetta osuttavista tiedoista käy selville, ettei tämä nuotanveto, siinä määrin kuin sitä tähän asti on harjoitettu, ole sanottavasti voinut vaikuttaa joen lohikalastukseen. Kaik-kialla Tenojoen varsilla sekä Suomen että Norjan puolella kuuluvan väit-teen, että lohikalastus on käynyt sangen huonoksi sen jälkeen kuin nuot-takalastus jokisuulla alkoi, täytyy sen vuoksi, jos se on tosi, luultavasti perustua muihin syihin.

Että patokalastus kenties on ollut vähemmän tuottavaa kuin tavallista on luultavasti selitettävissä siten, että vedenkanta on ollut tavattoman alhai-nen, jolloin lohi niinkuin tunnettu ei nouse eikä siis myöskään mene pa-toihin. Tänä vuonna taas on sangen paljon lohia joessa, jota todistaa se, että lohenonginta on ollut tavattoman tuottavaa. Jokikalastajain valituk-set jokisuulla harjoitetun nuotanvedon johdosta kuitenkin ovat aiheutta-neet Ruijan Amtkäräjäin kokouksessaan viime kesäk. 28 p:nä hallituk-selle ehdottamaan että kiellettäisiin käyttämästä vetonuottaa lohen ja tai-menen pyyntiin Tenojoen suulla. Vaikka tätä toimenpidettä tuskin saat-taa katsoa tarpeelliseksi nuottakalastuksen nykyisen kannan perustuk-sella, täytyy sitä kuitenkin varokeinona pitää välttämättömänä, siihen katsoen, että nuottakalastus näyttää pyrkivän yhä laajenemaan ja siitä siten voi koitua todellinen vaara jokikalastuksen olemassa pysymiselle.

Paitsi vetonuottakalastuksesta ovat jokikalastajat usein valittaneet myös siitä vahingosta minkä n.k. kilenötter (meidän isorysiämme vastaavat pyydykset) heille aikaansaavat. Nämä vailitukset ovat aiheuttaneet Nor-jan suolattoman veden kalastusten tarkastelijan A. Lundmarkin vaati-maan Tenon nimismieheltä selvitystä niiden kilenötterien luvusta, joita käytetään rauhoitusalaa lähinnä olevalla alueella tai linjojen Stangenäs-Smalfjorden ja Trollfjorden-Digermulen välillä. Nimismies Strandin tutki-mus on osottanut että puheenalaisella alueella on pyydetty kilenötterillä ja potkuverkolla:

1896 600 kg. lohta

1897 1,650 " "

1898 1,900 " "

Kaikkiaan nousee Tenovuonossa nykyään käytettyjen kilenötterien luku noin 20:een. Niin suuressa vuonossa kuin Tenovuonossa tätä lukua täy-tyy katsoa vähäpätöiseksi. Kun kuitenkin kilenötterienkin luku vuotuisesti kasvaa, voinee katsoa hyvin harkituksi että nyt jo, ennen kuin niitä on alettu käyttämään suuremmissa määrin, mikä voisi haitallisesti vaikuttaa jokikalastukseen, ulotetaan rauhoitusalueen raja Digermulen-Trollsjor-den linjaan. Oikudelliselta näkökannalta ei tällainen rauhoitusalueen laajentaminen kohtaa mitään estettä, koska Norjan valtio omistaa kaiken kalastuksen Nuijan rannikoilla, vaikka kunkin maan asukkaan sallitaan siellä vapaasti kalastusta harjoittaa.

Tenojoen muu kalastus.

Lohikalastukseen verrattuna on kaikki muu kalastus Tenojoessa vähäar-voista. Muista kalalajeista on taimenella (söörret) tärkein sija. Kun sitä kuitenkin pyydetään samoilla pyydyksillä kuin lohta, ei sen pyytämisestä ole mitään erityistä lisäksi mainittava. Joessa tavataan sitäpaitsi forellia, nieriäistä, siikaa, harjusta, haukea, ahventa, madetta ja mutua sekä joen alimmassa osassa kampelaa. Ainoastaan siika, harjus, hauki ja made ovat varsinaisen pyynnin esineinä ja nekään tuskin Inarijoen alapuolella.

Lappalaisen Antti Kitin luona olin tilaisuudessa tutkimaan Inarijoessa käytettyjä siikaverkkoja ja nuottia.

Siikaverkot (sfuovutsfa hjermi) ovat siulasta n. 20 syltä (-35,8 met.) pit-kät, syvyys on n. 2,2 metr., sidesolmujen väli 5 sm. Yläsiula (rjesfmi) on väännetty männynjuurista ja n. 5 mm. paksu. Alasiulan sijasta on kaksi kierrosta paksummasta langasta tehtyjä silmukoita (kassa salmi). Ver-kon silmukoita ei ole solmittu suorastaan yläsiulaan vaan kiinnitetty sii-hen nyörillä, jonka kiinnityssolmujen väliin viisi verkon silmukkaa on irral-leen pujotettu. (Kuv. 5.) Lauduksina on kokoonkäärittyjä tuohia, kiveksi-nä tuoheen käärittyjä kiviä.

Näitä »verkkoja käytetään siihen aikaan jolloin joki on jäästä vapaa. Nuotassa (nuohti) on kolme osaa, nimittäin perä (nuotti pahta) ja kaksi sivukappaletta (olgi). Nuotan perä on 4,5 metr. pitkä, sidesolmujen väliä 3 sm. Sen suuhun on kiinnitetty 45 cm. pitkä yläsiula, jonka kumpaises-sakin päässä on silmukka (Kuw. 6). Näillä silmukoilla kiinnitetään perän yläsiula sivukappaleihin. Muuten kiinnitetään sivukappaleet perän suu-hun tavallisella tavalla.


Sivukappaleet ovat tavallisesti n. 18 metr. pitkät, nuotta poikittain pingoi-tettuna n. 2,7 metr. syvä. Siulat on tehty männynjuurista, yläsiula 12 mm. paksu, alempi hieman ohuempi. Laudukset ja kivekset ovat samanlaiset kuin siikaverkoissa. Laudukset on kiinnitetty kahden kämmenen levey-den ja kivekset yhden kämmenen leveyden päähän toisistaan. Näillä nuotilla saadaan keväisin enimmästi siikaa, syksyisin pääasiallisesti harjusta.

Kauno ja Antti-Niiles sekä uistimella saatu lohi v. 1948. Kuva: Hämäläinen Antti. / Museovirasto.

Madetta, jota lappalaiset yleensä halveksivat. pyydystetään kuitenkin syksyllä avoveden aikaan jonkun verran koukuilla. Tähän käytetään ta-vallista tinattua turskankoukkua, joka sidotaan noin metrin pituiseen sii-maan, joka taas kiinnitetään keppiin tai karahkaan. Tämä työnnetään pohjaan niin että siima ja koukku jäävät pohjalle makaamaan. Tä'yksi käytetään kalanpalasta.

Paitsi tässä kerrottuja kalanpyydyksiä näin Inarijoella ja Tenojoella myös tuulasrautoja.

Ennen kuin päätän tämän kertomuksen näillä seuduin käytetyistä kalan-pyydyksistä, tahdon mainita muutaman sanan niiden juurikönsien val-mistamisesta, joita täällä yleiseen käytetään sekä siuloiksi että vetoköy-siksi.

Tähän käytetään noin sormenpaksuisia männynjuuria. Nämä halkais-taan ja keitetään tuhkalipeässä, jossa ne pehmiävät, ja sitte ne vedetään lavitsan ja veitsenhamaran lomitse. Tämän käyttelyn jälkeen ne ovat hih-nan näköiset. Muuan tällainen näkemäiní juurihihna oli 5,4 metri pitkä. Kolme tuollaista hihnaa kiinnitetään kelan päähän, jota pyöritetään niin että köysi vääntyy. Sen mukaan kuin väännettyä köyttä syntyy kääritään se kelalle. Siten työ käy varsin joutuisasti.