Pentti Stoor.


Kallen kauppa.


Äidin kuoleman jälkeen meidän perheestä tuli Vuontisjärven Kallen ja Maijan liikkeen vakio asiakkaita. Kaikki tarvittava ostettiin heidän seka-tavarakaupastaan vastakirjalla. Kauppiaat merkitsivät vihkoon ostokset, jotka maksettiin yhtenä könttänä kerran kuukaudessa isän saatua palk-kansa Lapin maatalousseuralta. Asiakkaiden on täytynyt luottaa kaup-piaan rehellisyyteen suostuessaan vastakirjakaupankäyntiin. Eikä rehel-lisyyttä voi menettää kuin kerran. Yksikin vilppi tietää varmaa kaupan vaihtoa.

Meiltä kaupalle oli matkaa reilu kilometri ja joskus lapsetkin kävivät tava-ralistan kanssa ostoksilla – varsinkin kesäisin. Vähän varttuneempana varoin kauppareissuja, sillä Maijalla oli luontainen kyky jakaa tehtäviä toisten suoritettavaksi. Postissa käynneistä, veden kannosta saunaan ja muista pienistä tehtävistä ei kukaan pyydetty viitsinyt kieltäytyä.

Päivittäistavarat toimitti pääsääntöisesti Maija, mutta kestohyödykkei-den, kuten makuupussin ja verryttelypuvun ostoista neuvottelin Kallen kanssa. Hänen kanssaan yleensä päästiin kaupasta yhteisymmärryk-seen. Maijalle merkityt hinnat olivat ehdottomia kuin apteekissa.

Kaupassa asiakkaat olivat puisten ostospöytien – tiskien takana. Tiskis-sä oli yhdessä kohtaa avattava kansi, jonka alla oli ovi, josta tarvittaessa pääsi siirtymään kauppiaiden puolelle. Kallen kaupan päätiskin erikoi-suutena oli keskellä pöytää markan kolikon jättämä painanne, jonka Noi-ta-Mattila Leppäjärvestä oli lyönyt siihen pelkillä rystysillä. Kyllä miehellä on täytynyt olla vahva itseluottamus, kun on uskaltanut täräyttää kolik-koa rystysillä sellaisella voimalla, että vasarallakin saa napauttaa aika lujaa, jotta rahan kuvan saa erottumaan kovasta puusta.

Maija ja Kalle Vuontisjärven sekatavarakauppa Hetassa 1960 -1970-luvulla. Kalle kuvassa. Kuva: Maija Vuontisjärven albumista.

Maija ja Kalle Vuontisjärven sekatavarakauppa Hetassa 1960 -1970-luvulla. Mauja oik. ja Kalle vas. Kuva: Maija Vuontisjärven albumista.

Aikoinaan lakritsa patukka maksoi viisi markkaa. Kalle ilmoitti, että pa-tukka maksaakin nyt kymmenen markka. Kun ihmettelin, miten vitosen patukka voi maksaa k y m p i n, Kalle selitti:

- Patukkaa on inflaation vaikutuksesta kaiken aikaa lyhennetty ja ohen-nettu. Mutta kun se alkoi olla yhtä pitkä kuin lakritsapala, täytyi alkupe-räisen kokoisen patukan hintaa tuplata. Nyt saat kunnon patukan kym-pillä.
Hyväksyin selityksen. Sama ilmiö on tapahtunut monen muunkin tuot-teen kohdalla.