Hannes Salovaara. / Suomen Kuvalehti 2.4.1928.

Kansallispuistomme.


Siitä asti kuin sivistysmaissa on harjoitettu määrätietoista ja suunnitel-manmukaista luonnonsuojelutoimintaa, on niissä myös ryhdytty perusta-maan suurempia tai pienempiä rauhoitusalueita, n.s. kansallispuistoja, joissa raivaamaton ja ihmiskäden kosketuksilta säilynyt alkuperäinen luonto koetetaan edelleen säilyttää semmoisenaan, pysyttää näytteenä tuleville sukupolville siitä luonnosta, jonka kasvatteja esi-isät ovat olleet. Toiset näistä tämmöisistä suojelualueista ovat rauhoitetut kokonaan, kai-kilta sekä elolliseen että elottomaan luontoon kohdistuvilta ihmisen ai-kaansaamilta muutoksilta ja hävityksiltä, toiset vain johonkin erikoispuo-leen, linnustoon, y.m.s. nähden. Useissa tapauksissa ovat tiedemiehet voineet tämmöisillä suojelualueilla tehdä arvokkaita, käytännöllistä elin-keinoelämää, varsinkin metsätaloutta, hedelmöittäviä havaintoja ja tutki-muksia.

Ensimäinen kansallispuisto rauhoitettiin Yhdysvalloissa v. 1872 Yellow-stonen kansallispuisto. Nykyisin on Yhdysvalloissa parikymmentä laa-jaa kansallispuistoa ja lukuisia pieniä rauhoitusalueita. Ja Euroopassa on kaikissa sivistysmaissa niitä viimevuosikymmeninä perustettu. Poh-joismaissa ehdotti niiden perustamista ensi kerran suomalaissyntyinen A. E. Nordenskiöld v. 1880. Vasta kolmekymmentä vuotta myöhemmin sai Ruotsi ensimäiset kansallispuistonsa, joita siellä nykyisin on 11. Semmoisissakin maissa kuin Brasiliassa, Kanadassa ja Austraaliassa on hyvissä ajoin herätty suojelemaan maan alkuperäistä luontoa etene-vän viljelyksen aikaansaamilta muutoksilta ja perustettu kansallispuisto-ja.

Suomessa on vuodesta 1923 alkaen ollut voimassa erikoinen luonnon-suojelulaki, jolla valtiovalta on tunnustanut luonnonsuojelutyön isän-maallisen ja yleisinhimillisen merkityksen. Mutta kansallispuistoja, joiden perustaminen ja huolto mainitussa laissa on lähemmin määritelty, ei meillä vielä tähän asti ole ollut. Nyt on nekin.

Kotia Mallan luonnonpuistossa v. 1952. Kuva: Poutvaara, Matti. / Museovirasto.

Kiutaköngäs, Oulangan kansallispuisto. Kuva: Bonin, Volker von. / Museovirasto.

Kuluneen maaliskuun 13 päivänä eduskunta näet hyväksyi hallituksen esityksen eräiden valtiolle kuuluvien alueiden erottamisesta rauhoitetuik-si luonnonsuojelualueiksi. Nämä alueet:

1) Kutsajoenalue Kuolajärven pitäjässä, pinta-alan. 215 km2. Se on juh-lallisen jylhää saloseutua, missä puut ovat saaneet kasvaa ja kuolla kir-veen kaatamatta, missä jyrkät kurulouhikot harvinaisine kasvilajineen herättävät kasvientutkijain ihastusta, missä karhut, kurjet, huuhkajat ja metsä hanhet ovat saaneet elää ihmisen häiritsemättä ja missä äkkijyrk-kä, yli-kymmenen metriä korkea Jänisköngäs pauhaa koskemattoman luonnon keskellä.


2) Pisavaaran seutu Tervolan ja Rovaniemen pitäjissä, pinta-ala n. 35km Siinä on tutkijalle kiintoinen erittäin mielenkiintoinen kasvillisuus, ja geo-loogisestikin alue on suojelun arvoinen.

3) Pallas- ja Ounastunturin seutu Kittilän, Muonion ja Enontekiön pitäjien alueilla, pinta-alan. 850km 2. Nämä tienoot ovat paljaslakisine tunturi-jonoineen aina nostattaneet lapinkävijöissä juhlallisen tunnelman, ja niitä on kauvan toivottu tulevaksi kansallispuistoksi.

4) Mallatunturi Kilpisjärven rannalla Enontekiön pitäjässä, pinta-ala n. 20 km2. Se on metsähallituksen toimesta ollut jo toistakymmentä vuotta rauhoitettuna harvinaisen rikkaan ja rehevän kasvillisuutensa vuoksi.

5) Pääskyspahdan alue Petsamon Salmijärvellä, pinta-alan. 30km 2; ai-van asumaton luonnonihana seutu jyrkkärinteisine, syväkuruisine, rehe-väkasvuisine maisemineen.

6) Pummanginniemen luoteisosa Petsamon Kalastajasaarennolla, pinta-ala n. 47 km 2.

7) Hiisijärven tienoo Salmin pitäjässä, pinta-alan. 3,5 km2; kaunis ja hy-vin säilynyt Raja-Karjalan luonnonnäyte.


Kaikki edellä mainitut alueet ovat säädetyt n. s. yleisiksi luonnonsuojelu-alueiksi eli luonnonpuistoiksi, joissa luonto on kokonaisuudessaan rau-hoitettu. Alempana mainitut neljä aluetta taas ovat n.s. erityisiä suojelu-alueita eli kansallispuistoja, jotka rauhoitetaan vain johonkin luonnon eri-koisosaan (esim. harvinaisiin kasveihin, alkuperäiseen eläimistöön, lin-nustoon, y.m.s.) nähden.

8) Oulankajoen seutu Kuusamon ja pieneksi osaksi Kuolajärven pitäjäs-sä, pinta-ala n. 235 km2; laaja saloseutu komeine könkäineen, kilomet-rin mittaisine pauhaavine koskineen ja jyrkkine rotkolaaksoineen.

9) Pyhätunturin seutu Kemijärven ja Pelkosenniemen pitäjissä, pinta-ala n. 20 km 2. Pyhätunturi on aina ollut matkailijain erikoisessa suosiossa juhlallisen karun luontonsa vuoksi; lappalaiset ovat sitä muinoin pyhänä palvoneet.

10) Hanasaaret Petsamossa, 19km päässä Petsamonvuonon suusta pohjoiseen; 5 km2 laaja, aivan erikoisen linturikas alue, jossa m. m. pesii kymmeniätuhansia lunneja.

11)Storlandet-ek Stora 7 saari ympäröivine vesialueineen Kirkkonum-men pitäjässä, pintaalan. 3,7 30 km2.

Pallastunturi. Taiteilija: Hyvärinen, Eero, 1982. / Museovirasto.

Myöhemmin tullaan asetuksilla määräämään kunkin erityisen suojelu-alueen rauhoituksen laatu ja laajuus. Samoin tullaan asetuksella säätä-mään, mitä poikkeuksia yleisillä suojelualueilla sallitaan paikallisen väes-tön elinkeinoelämän hyväksi yleisestä rauhoituksesta. Näiden rauhoitus-alueiden perustaminen aiheuttaa epäilemättä erinäisiä rajoituksia sikä-läisen väestön elinkeinoihin. Mutta näiden rajoitusten käytännöllinen merkitys on kumminkin varsin vähäinen, vallankin kun voidaan pitää var-mana, että luonnonsuojelulakia tullaan soveltamaan harkiten ja paikallis-väestön oikeutettuja toivomuksia huomioon ottaen. Sitäpaitsi on muistet-tava, että rauhoitusalueiden muodostamisesta on odotettavissa ilmeistä etuakin Perä-Pohjolan väestölle: ainakin eräisiin kansallispuistoihin tulee kaiken todenmukaisuuden mukaan suuntautumaan entistä vilkkaampi matkailuliikenne sekä kotimaasta että ulkomailtakin, ja sen seurauksena avautuu lähiympäristön asukkaille tulolähteitä.

Eikä ole merkityksetön sekään seikka, että rauhoitetut alueet tulevat metsänriistan sikiämisalueina hyödyttämään laajaa ympäristöään. Joka tapauksessa toteaa jokainen luonnonystävä nyt suurella ilolla ja tyydy-tyksellä, että Suomellakin on vihdoinkin kansallispuistonsa, ja tervehtii tyydytyksellä sitä eduskunnan päätöstä, jolla tuleville sukupolville päätet-tiin jättää perinnöksi maamme alkuperäisen luonnon näytteitä ja jolla maamme nostettiin muiden sivistysmaiden rinnalle luonnonsuojelunkin alalla.