Riitta. / HS. 1939.

Kansallispukuisia neitosi ja karhun-tappajapoikia Lapista.



Kerrosta alempana Lapin kansanopistolaisten luokassa kävi todellinen vilske. Johtajatarta myöten olivat siellä kaikki opettajatkin mukana laitta-massa ja valvomassa makuusijojen järjestelyä, ja kun ne oli saatu kun-toon, komennettiin nopeasti takit ja lakit päälle ja mars matkaan, sillä opiston pojat odottivat jo ritarillisesti johtaja Liljan kanssa pihamaalla nei-tosiaan.

Lapin kansanopistolaisten joukossa oli kolme ”Lapin poikaa” ja yksi val-kotukkainen, sinisilmäinen, vaaleansiniseen Lapin kansallispukuun ja kirkkaaseen silkkihuiviin pukeutunut lappalaistyttö Maria Hetta, jonka ko-tiseutu on Vuotso. Ensimmäisen kerran oli tyttönen nähnyt junan ja istu-nut siinä, kuten moni muukin Sodankylästä saapunut Lapin kansanopis-tolainen. Mutta mitäs junasta ja muusta ”lataisuudesta”!

Kaksi Sodankylässä sijaitsevan Lapin kansanopiston oppilasta, Paulus Ponku, joka tappoi komean karhun juuri ennen matkalle lähtöään ja si-nisilmäinen Maria Hetta.

He tiesivät sen sijaan kertoa asioita, jotka helsinkiläisestä kuulostivat kummilta. Täydestä talvesta, 27 asteen pakkasesta olivat he huristaneet tänne märkään ja sateiseen Helsinkiin ja mikä vielä paljon komeampaa suoraan karhuntappajaisista. Siellä Kaisaniemen kansakoulun piha-maalla seisoi nyt ruskeaihoinen vanttera lappalaisnuorukainen neljän tuulen lakki päässään, todeten vaatimattomasti, että juu, tulihan se tapettua siinä lähtökiireessä jälleen yksi karhukin.

- Se on sellainen poika tämä Paulus Ponku, että hän tappaa aina yhden karhun ennen jollekin tärkeälle matkalle lähtöään, naureskeli kansan-opistonjohtaja Lilja väliin. - Ponku ei nimittäin enää ole opistossamme, jonka hän kävi kaksi vuotta sitten,mutta entisenä oppilaana pääsi hän tietysti matkalle mukaan. Juuri ennenkuin hän tuli opistoomme, tappoi hän yhden karhun, nyt toisen, ja varmasti hän sitten kun menee naimi-siin, tappaa kaksi yhdellä kertaa.

Paulus Ponku kertoili olleensa pari kuukautta yhteen menoon pyynti-matkoilla ja poroja hoitamassa tuntureilla. Vain viisi yötä oli hän sinä ai-kana nukkunut kotonaan, kaikki muut erämaissa rakovalkean ääressä peski päällä ja eväsreppu vieressä.

- No, ja mistä te karhun löysitte?

- Sieltä Saariselän tuntureiltapa vain. Se oli semmosta seikkaa, että se kaikos, kun siellä oli niitä sudenpyyntilentokoneita. Oli kai pelästynyt nii-den ääntä. Jälkiä seuraamalla me sen sitten löysimme ja ammuimme.

Komea kuului korven kuningas olleen. Nahka oli ”kytkemättä” 2.30 met-rin pituinen. Aika tavalla oli nahka painanut, kun pojat sen, karhun nyl-jettyään, olivat tuntureilta kotiin kantaneet. Lihat noudetaan tietysti sitten jälkeenpäin porokyydillä. Koko karhun painon arveli Paulus Ponku noin 150 kiloksi.

Muut kertoivat, että tämä oli kuudes Pauluksen kaatama karhu. Mutta ei se vielä mitään ollut isän rinnalla, jonka ansioluettelossa kuuluu niitä olevan kokonaista 42 kappaletta.

Näitä jutellessa oli jo lähdetty marssimaan kohti Ostrobotniaa, pojat edellä, tytöt parässä, johtajatar sivulla kulkien ja tarkkaan laskien, että kaikki ovat koossa .