Olli-Pekka. / Lapin Kansa 1934.

Karjankasvatuksesta Lapissa.




Kehitys maatalouden alalla ei maakunnassamme suinkaan harppaa eteenpäin pikajunan vauhdilla. Keppi kädessä se enimmäkseen kulkea tallustaa, mutta eteenpäin menoa on, joka tapauksessa havaittavissa. Maatalousministeriön palstaviljelys toiminnalle on annettava tunnustus myös siitä, että se on ruvennut työntämään Lappiin myös sikoja. Niinpä Sirkassa oli kaksi porsaita kasvamassa ja kerrottiin, että pohjoisin sika Kittilässä röhisee Könkäällä saakka. Ennestään jokseenkin tuntematto-mia luontokappaleita näillä main.

Tosin kyllä kerrotaan erään suutarin Kittilässä kokeilleen sianpidolla jo moniaita aikoja sitten, mutta se homma oli samanlaista kuin parikym-menvuotiaan "varsan" pito kuuluisassa Pöntsössä, jossa hevosta ei pan-tu koskaan aisoihin, vaan ruokittiin aivan ikälopulle karsinassa. Ei suu-tarikaan raskinut sikaansa teurastaa, vaan antoi sen rauhassa elää, koska se oli "niin, siivo sika". Mutta nyt tuntuu sianhoidolla olevan toinen tahti. Porsasta ei läkähdytetä kesken kasvun, vaan pyritään oikeaan menettelyyn ruokinnassa. Niistä tulee nyt suuria rumiluksia, joista lähtee läskiä lujasti, eivätkä jää kissan kokoisiksi, niinkuin se suutarin siivo si-ka.

Neuvoja Palosaari kertoi vieneensä yhden porsaan myöskin Taka-Lap-piin. Riutulaan saakka. Polkupyörällä oli nassu saanut kyydin Inarin kir-konkylään ja siitä oli muuan eukko kantanut sen Riutulaan ihailemaan Muddusjärven seudun kauniita maisemia. Oli joku Lapin mies kysynyt neuvoja Palosaarelta matkan varrella, että koiranpenikkako sinulla on tuossa laatikossa, mutta kun Palosaari näytti, mitä laatikossa on, oli äijä arvellut, että tuo ei ole muu kuin vihtahousun penikka. Mutta se eukko oli Riutulaan päästyään raivostunut, Sianporsas oli näet tehnyt laatikkoon, tuolla toista penikulman taipaleella pikku tekosiaan sillä seurauksella, että eukon selkä oli lopulta kuin läätin pohja. Oli eukko suutuksissaan lähettänyt, että kaikkia viheliäisiä niitä joutuu kantamaan.

Lapsia, porsas ja kanoja Riutulan lastenkodin pihalla v. 1935. Kuva: Museokeskus Vapriikki.

Toinen uutuus kotieläinten alalla on kana. V. 1920 oli Kittilässä 6 kanaa, mutta nyt niitä on yli 400. Neuvoja Palosaari, joka on hauskatuumainen mies, kertoi, että hänelläkin on kanoja, mutta poikasia hän ei saa omas-ta takaa, ei vaikka miten yrittäisi. Ensi kerran, kun hän haudotti munia ja sai poikaset päivänvaloon, oli joukossa vain yksi ainoa kananpoika kaik-ki muut olivat kukkoja. Ja kuinkas kävi tälle kananpoikaselle! Kanahauk-ka lensi taivaan korkeuksista ja vei kananpojan matkaevääkseen.

Toisella kertaa tuli kananpoikasia enemmän, mutta ne söi harakka vii-meistä myöten. Tämä herätti tietenkin kanalan omistajassa turmelusta ja hän on siitä lähtien kivittänyt harakoita, missä, vain on sattunut käden ulottuville, vaikka aikaisemmin oli kohtelu Palosaaren talossa ollut hara-koihinkin nähden niin hyvä, että talvipakkasten aikana oli isäntä viskellyt kotiharakalle silloin tällöin jonkun lihakappaleenkin. Mutta kun tämä palkkioksi söi sitten kananpoikaset, muuttui kurssi. Emme nähnyt yhtään harakkaa Palosaaren talon lähettyvillä, kun tulomatkalla poikkesimme katsomaan hänen mainioita viljelyksiään, josta päättelimme, että kanan-paisti vaatii harakalta niillä main nyt paljon enemmän vaivaa kuin aikai-semmin. Nokkelana pitää olla.


Palataksemme vielä sikoihin, kerromme erään tositarinan menneiltä vuosikymmeniltä, jolloin sika ilmestyi Rovaniemelle. Muutamaan taloon silloisessa kirkonkylässä nelisenkymmentä vuotta sitten tuotiin sika, oi-kein emäsika, joka odotteli iloista perhetapausta. Outoa elukkaa käytiin joukolla katsomassa, kunnes koitti hetki, jolloin emakko rupesi porsi-maan. Isäntä rupesi itse seuraamaan täitä tärkeää toimitusta ja oli siinä luulossa, että sika tekee yhden tai korkeintaan kaksi porsasta. Mutta kun niitä tuli ensin yksi, sitten hetken perästä toinen, kolmas ja neljäs, tuli ukolle kauhea hätä. Hän oli viinaan menevä ja nähnyt joskus "pikku uk-koja", mutta nyt luuli hän olevansa jo lopen pilalla, kun pikkuäijät rupea-vat sianporsaina kummittelemaan. Hän lähti kiireen kaupalla hälyttä-mään paikalle väkeä, joka ennen pitkää joutui kahdentoista virkeän por-saan syntymän todistajaksi Kaikki tällaista hedelmällisyyttä ihmettelivät, kunnes paikalle osui joku etelän puolen kulkumies, joka lausahti, että mitäs kummaa tuossa on, sellaista sattuu sikaemolle sielläkin hänen kotipuolessaan.

Hyvä on, että sianhoito alkaa levitä ja innostus maataloutta kohtaan yleensäkin kasvaa, ja vahvistuu. Toivottavasti Kittilässäkään ei sianhoito pysähdy niihin paikkoihin, missä sikoja on nyt kasvamassa, vaan leviää jatkuvasti yhä laajemmalle. Läski on sellaista poikaa, että kun sitä syö jouluna, niin vielä uutenavuotenakin äjähtää. Siinä on myöskin, niitä "ähvä-vitamiineja", joiden muuan Tyrnävän-äijä sanoi kokonaan puuttu-van margariinista eli !puuvoista",jolla nimellä margariini myös tunnetaan.

Yhtä ja toista voisi vielä palstaviljelystoiminnasta mainita, mutta mitäpä tässä on tarpeellista ryhtyä pitkien esitelmien pitoon, sillä lehdessämme on menossa parhaillaan agronoomi Erkki J. Kinnusen kirjoitussarja, jos-sa seikkaperäisesti selvitetään, mihin tuolla kaikella tähdätään. Kehoi-tamme lukijoitamme tutustumaan noihin kirjoituksiin