Karjalatar no 21. 21.02.1895.

Karvaselkä.


Kittilään oli tullut minua noutamaan kaksi Enarin lappalaista Juhan Mat-tus ja Martin Saijets, yhteensä 22 porolla. Outoja tunteita herätti minus-sa nämä karvaisissa vaatteissa puetetut Lapinukot. Tunsin heitä sitten kuuden vuoden alla ja olivatkin siivomiehiä ja hyvissä varoissa eläviä.


Kittilään olin ajanut hevosella, nyt oli porolla pitkitettävä noin 20 penink. Enarin pappilaan 7 penink. pilkitettyäni ja huononkelin tähden tällä välillä kerran metsässä nuotion ääressä yöpyneenä ja toisen kerran hyväksi kastuneena muutamalla järvellä, tulin viimeiseen taloon Kittilän sisällä nimeltä Pokka.

Täällä on 8 penink. likimäiseen taloon Enarin puolella. Välillä on kaksi autiomajaa malkustavaisia varten.- Virrhamin ja toinen Karvaselän tupa. Sinne astui väsynyt ja vilustunut matkustaja ja ensin hommataan met-sästä kuivia honkapuita, hakataan ja laitetaan takkaan aika valkia. Ja koska se on avopiisi, niin pian kyllä saa lämpimän ja valon. Sitten kahvi-pannu tulelle ja vielä pata, jossa mehukas poronliha kiehutetaan kieli-neen ja ydinkonttineen.

Mitä? — konttineen? Ei tässä ole tuohikontteja, vaan poron sääriluissa on ylen herkullista ydintä ja niitä makupaloja kutsutaan Lapissa ”ydin-konteiksi." Näkisit kuinka lappalainen taitavasti suurella veitsellänsä yh-dellä iskulla halkasee semmoisen luun, jota outo hikipäissään saa kokea hakata, eikä tahdo päästä aarteen perille.


Panoraama Inarista 1934: tie Isolta Karvaselältä Menesjoen latvaa kohti. Kuva: Mikkola Erkki, kuvaaja 1934 Museovirasto.

Karvaselän tunturimökki; fjällstuga Paul Hermann, piirtäjä 1859. Museovirasto.

Karvaselän Herberge eli välitupa v.1900.

Panoraama Inarista 1934.: levähdys pirtti Karvaselällä matkalla Pokasta Inariin. Kuva: Mikkola Erkki. Museovirasto.

Syötyään panee väsynyt matkamies levolle täydessä matkapuvussaan, talja alla, vällyt päällä ja uni on makea. Ei häkä eikä liian kuuma haittaa, sillä peltiä ei käytetä näissä uuneissa, vaan jos on pakkasempi ilma, niin pidetään takassa valkea koko yön.

Lappalainen jaksaa hyvästi valvoa puoliyöhön ja ylikin. Aamusta hän on hitaampi. Noustua lähdemme taaskin matkaan. Karvaselän tupa on juuri maanselän etelärinteellä, jota harjua on nimitetty Suolaseläksi, vaan jota lappalaiset kutsuvat Karvaseläksi. Tästä välituvasta on noin 3 ½ pk. en-simmäiseen Enarin Menesjärvi-nimiseen taloon. Matkalla mentiin Ivalo-joen ja sen haarajoen Repojoen latvain yli. Karvaselän yli tultua alkaa maa laskeutua aina Jäämereen päin.


On "vuomia" eli jänkä-aavikoita, ruots. tundror, (joita lappalainen kutsuu vuomlksi, vaikka kirjallisuudessa ei ole löydetty suomalaista nimeä niil-le), on järviä, on jokia. Nythän sitä oltasiin Enarin Lapissa. Ensim. talo Menesjärvi on köyhän miehen ja luulispa outo tästä päättäen lappalais-ten olon kurjaksi. Vaan laaja on Lappi, pitää tutkia enemmältä ja tulee huomaamaan että Lapin kansalla on hyvä toimeentulo. Menesjärvestä on noin 4 pk. Eenarin pappilaan. Usiampia taloja on välillä.