Meillä on nyt syksy ja lappalaiskansalla rahaaika käsillä: se tahtoo sa-noa, on poron myynti Ruotsiin ja perimmiltä tuntureilta norjalaisten saa-liiksi. "Lantalaisten" "elot" ovat Enontekiön kunnassa ylipäänsä pieniä, lappalaisten karjat taasen huomattavia tekijöitä täältäkin katsoen. "Käsi-varren" tuntureilla asustelee hyvin monta miljoonamiestä, esim.Aslak Juuso Haitissa Rommanvuoman pirtillä, Kalttopään Jussa, on Kaltto-pään Antti ja Palojärven Antti sekä monta muuta sellaista suur-elon isän-tää. Asuntona on vain joko siirrettävä kota taikka vaivainen pirtti, mutta porokarja vaihtelee m.m. näillä siinä tuhannesta porosta lähes kolmeen-tuhanteen ja köyhemmillä kahden-viidensadan vaiheilla.
Sievä erä mammonaa jäisessä Lapissa, jonka maisemassa näet vain loputtoman tyhjyyden, kiviä ja autiot, lohduttomat tunturit. Kun myynti-poron hinta on viisisataa markkaa ja vuotuinen lisäys noin kaksikym-mentäviisi ehkä kolmekymmentä prosenttia pääluvusta laskien, niin huo-maamme kohta, että lappalainen korjaa huomattavia summia palkkioksi työstään. Siellä on jehuja, joiden vuositulot ylittävät presidentin palkan, vaikka onkin ollut jaettava saaliinsa ostajan ja monen muun "verotta-van" "lantalaisen" kanssa ja vaikka onkin kattona vain kota taikka pirtti-nen.
Ottakaamme esim. tuo Palojärven Antti ja Antin perhekunta näytteeksi siitä, mitä elämisen muotoja ja talousarvoja se matkareitti edustaa. Antil-la on karjaa noin pari tuhatta päätä ja laitumet tuntureilla Salvasjärven luona, aivan Koutokeinon rajalla, ja tämän kautta suunnataan nyt tien-kiila vuonoille, Palojoesta Norjaan. Marssiskelin aikanaan - niinikään syksyllä - Antti-ukon pirtille Salvasjärven perukkaan. Antilla on syntyky-lässä, Palojärven rannalla, rakenteella talo, mutta eipä näytä huvittavan elähtänyttä lappalaista "lantalaisen" asumukset: kota on hänestä tutum-pi ja Ingallekin mieluisin, päättelee sen miljonäärilappalainen majas-taan.
Onhan hänellä tosin kyllä täälläkin pirtti, mutta paremmin vain varastona ja kotaliesi kotinaan. Myyntiaika lähestyi ja Antti keräsi karjojansa osta-jaa varten ja valikoitavakseen, minkä siitä myydä minkä omakseen ja eloaan jatkamaan jättää. Kolmesataa päätä näytti myyntierä sinä vuon-na myytäväksi sisältävän, kun suunnitelmaan liittyy myös porokannan vuosittainen, jatkuva kasvaminen.
Heräsin hänen kodassaan, aamuhämyn yletessä kummalliseen röhki-vään ja roukuvaan jyminään. Porokarja lähestyi ja kiersi siinä valtavana, sarvekkaana massana Salvasjärven perukkaa koiralauman ajamana, paimenten huudellessa käskyjänsä koirille. Valtava näytelmä! Antti-ukko työntyy vierelleni mäelle ja katselee sen menoa, kuin konsanaan ruhti-nas valtansa perustaa, ja huusi sitten muuatta mahtavaa poroa:
- Na, laip, Jeri, laip - syötkö leipää, he!
Se oh valkein ja mahtavin härkä poroelosta - hänen ajokkaansa näet - jonka hinta oli ylittänyt kaksisataa kruunua. Miljoonan poroelo - sievoi-nen pääoma! Se ajetaan sakeaksi, levottomaksi rykelmäksi Salvasjär-ven niemelle, lypsyaidan taakse, ja Antti-ukko selittää sen syntyä ja ar-voja. Tyhjästä se alettiin, kehahtaa hän, aivan pororengin viralla, mutta siinä onkin muistettava olla sitten lappi, ei "lantalais"-nukkuja! Tunturi on höveli, kun hallitsee sen oikeen: kun saisi vielä myyntipuolen järjesty-mään kunnolla, esim. sinne Suomeen, niin menisi täällä hyvikseen ja syötävissä säilyisi. Ingakin on ehtinyt jo kippoinensa lypsylle ja huomi-seksi saamme sitten poronjuutot kahviin ja kermapullon taskuun, kun Kalttopäille mennään.