Lapin Kansa 1934.

Kemijärvellä ei ole koskaan kumarrettu varsinkaan vieraita vallanpitäjiä. Mielenkiintoisena paikkakunnan väestön luonteenkuvauksena kerrotaan oheellisessa katsauksessa m.m. kuinka Kemijärven ukot aikanaan kun-nallishallinnon uudistamista koskevassa asiassa viittasivat kintaalla "Hä-nen Keisarilliselle Majesteetilleen" ja kuuntelivat vain omaa miestään Yli-talon Pekkaa.

Katsaus Kemijärven pitäjän vaihei-siin


Kun nyt Rovaniemen - Kemijärven radan valmistumista juhlittaessa huo-mio kohdistuu lähinnä Kemijärveen, radan päätepisteeseen, esitämme seuraavassa muutamia piirteitä pitäjän menneisyydestä ja kehityksestä.

Asutuksen muodostuminen.

Vielä 1600-luvun keskivaiheilla olivat Kemijärven pääväestönä kalasta-jalappalaiset, mutta oli myöskin suomalaisasutuksella jo tähän aikaan verrattain voimakas jalansija. Kemijäveläisten varsinaisena kantaisänä mainitaan Paavo Halonen, joka oli eräältä pohjalaisten kostoretkeltä Vie-nan Karjalaan palattuaan mielistynyt Kemijärven vehmaisiin seutuihin siinä määrin, että haki kotiväkensä Muhokselta ja siirtyi Kemijärvelle,

Polvesta polveen kulkeneiden muistitietojen mukaan oli Halonen valin-nut asuinpaikakseen nykyisen Halosenniemen, joka on saanut nimensä Paavo Halosen mukaan. Lähtiessään Muhokselle kutiväkeään nouta-maan kumosi Halonen keittokattilansa läheisellä vaaralla olevalle eräälle suurelle laattakivelle ja on paikkaa siitä lähtien kutsuttu Kattilavaaraksi. Paavo Halonen polveutuu todennäköisesti niistä savolaissuvuista, joika Kustaa Vaasan aikana siirtyi Pohjois-Savon ja Pohjois-Suomen erä-maihin. Halosen suku on ollut erittäin elinvoimainen, kansoittaen run-saasti myöskin Peräpohjolaa ja Lappia, vaikka kaikki sen jälkeläiset ei-vät olekkaan nimeltään Halosia, vaan ovat nimiensä puolesta pohjalais-tuneet. Toinen samanlainen sitkeä savolaissuku on Pelkonen, joka on laskenut perustuksen Pelkosenniemen asutuksille. Pelkosenniemeläis-ten kantaisänä mainitaan Paavali Pelkonen, sisukas ja sitkeä uudisasu-kas, joka aluksi asettui Kemijärvelle, mutta siirtyi sitten ylemmäksi, eikä suostunut sieltä millään käskyllä muuttamaana ikaisempaan asuinpaik-kaansa.

Merkittämän sysäyksen uutisasutukselle myöskin Kemijärvellä anto n.s. Kalmarin plakaatti, jonka mukaan kenellä tahansa oli oikeus asettua uu-tisasukkaaksi pohjoisiin erämaihin. Tämä plakaatti annettiin Kalmarin lin-nassa syyskuun 27 p:nä 1673 ja mainitaan siinä m.m.:

"Sitten siinä tarkoituksessa, että muita ruotsalaisia ja suomalaisia, Länsi-Pohjassa ja Pohjanmaalla, Angermanlannissa ja Jemtlannissa asuvia, voitaisiin taivuttaa muuttamaan Lappeihin mainituille paikkakunnille ja sinne asettumaan asukkaiksi ja ottamaan ne paikat viljeltäväkseen, jotka he katsovat soveliaiksija siihen tarkoitukseen voidaan luovuttaa, olemme Me tahtoneet niille suoda erityiset vapaudet, jotta ovat, että ne viisitoista vuotta saavat nauttia vapautta kaikista veroista ja rasituksista, olkootpa ne mitä laatua tahansa, mutta sanotun vapaa-ajan kuluttua ei niille ole asetettava korkeampaa veroa kuin varsinaisille lappalaisille, joiden kans-sa ne joka suhteessa tehdään yhtäläisiksi ja sen johdosta ovat vapaat sotaväenotosta kaikkina aikoina "

Tätä avointa julistustaan Kaarle IX täydensi vielä syyskuun 3 päivänä 1695 annetulla uudella Plakaatilla, jonka antamiseen näyttää vaikutta-neen se seikka, että aikaisemman julistuksen perusteella pohjoisiin erä-maihin siirtyneet uutisasukkaat olivat peltomaita raivatessaan harjoitta-neet kaskenpolttoa arveluttavassa mitassa ja siten tuhonneet suuret alat metsämaita. Uudessa julistuksessa eli plakaatissa määrätäänkin sen vuoksi:

"kumminkaan älkööt ne, jotka tällaista Meidän Suomaamme vapautta tahtovat nauttia, ryhtykö yksinomaan harjoittamaan liiallista kaskenpol-ttoa, niin kuin mielipahaksemme olemme kuulleet tähän saakka jonkun osan tehneen, jolla tavoin metsä hävitetään ja metsäpaloja helposti syn-tyy, vaan olkoot velvoitetut niin hyvin rakentamalla huoneita kuin myös peltojen teolla ja niittyjen raivauksella sillä tavoin asuttamaan ja viljele-mään maata, kuin tavallista on muualla Meidän maakunnissamme,"

Ensimmäisen kirkkonsa sai Kemijärvi v. 1648, Kuten sanottu, asui niihin aikoihin paikkakunnalla pääasiassa lappalaisia, vaikkakin sinne jo vaki-naisesti asettunutta suomalaisasutustakin oli olemassa. Väestösuhteis-ta ei varhaisimpina aikoina ole mitään tarkkoja tietoja, sillä väestöä ei luetteloitu samaan tapaan kuin myöhemmin. Niinpä seurakunnan van-himmassa kirkonkirjassakin vuodelta 1698 luetellaan ainoastaan ripillä käyneel henkilöt. Tällöin olivat Kemijärvellä ainakin seuraavat suku- ja tilannimet:

Halonen, Jaakkola, Juunjärvi, Kotajärvi, Kärppä, Könönen, Luusua, Oi-nas, Pietilä, Räisänen, Tapio ja Törmänen, joiden lisäksi mainitaan vielä seuraavat sukunimet: Laakkonen, Tuuliainen, Torvinen, Päiviö ja Jouni. Vuodelta 1706 ovat peräisin seuraavat nimet: Ollila, Pöyliö, Talvensaari, Ingeröin (Ingerö eli Inkeroinen), Kostamo eli Junttila, vuodelta 1710: Vär-riö ja Turvanen, vuodelta 1718: Karppinen, Peltoniemi, Laninen ja Aho-nen, vuodelta 1728: Kupari, Sotka, Siger, Tenniö, Poikila, Vuostinen, Tohmo eli Tohmola, Vuodelta 1736: Kallanvaara, Kelloniemi, Tapio, Lui-ro ja Tunkainen.

1700-luvun lopussa Kemijärven suomalaisten perheitten luku nousi usei-hin kymmeniin, vaikka kaikki eivät olleetkaan vielä tilallisten kirjoissa. V. 1749, jolloin maamme seurakunnissa ruvettiin pitämään n.s. väkiluku-taulukkoa, oli Kemijärven väkiluku 341 henkeä, joista 163 mp. ja 178 np., ja kaantuen 44 perhekuntaan. Yhtään lappalaisperhettä ei enää sii-hen aikaan asunut vakinaisesti paikkakunnalla, joten Kemijärvi ainakin vuodesta 1749 lähtien voidaan katsoa olevan suomalaisasutuksen hal-lussa.

1759 oli seurakunnan väkiluku 348 henkeä, v. 1755 oli väkiluku 707, v. 1899 1,579, johon kuitenkin sisältyy myöskin Kuolajärven väkiluku, sillä Kuolajärvi liitettiin Kemijärven pitäjään v. 1776, jolloin Kemijärvi muodos-tettiin omaksi kirkkoherrakunnaksi. Kemijärven ja Kuolajärven väkiluku esiintyy samoissa, taulukoissa vuoteen 1849 saakka, josta lähtien Kemi-järven väkiluvusta on pidetty jälleen eri tilastoa. V. 1845 oli Kemijärven väkiluku 2,983 henkeä, v. 1859 2,289 ja v. 1900 4,779 henkeä. Kym-mentä vuotta myöhemmin, v. 1919 oli väkiluku kohonnut jo 5,781 hen-keen. Tällä hetkellä on Kemijärven väkiluku 9,382 henkeä.

Kemijärven pappila, vanha kirkko ja uusi kirkko. Kuva: Soldan, Carl Erik, tekijä 1850–1860. / Museovirasto.

Mies korjaa rysää polvistuneena työnsä ääreen Kemijärvellä v. 1894. Kuva: Sandman, Jonas Albert. / Museovirasto.

Miehet veneenteossa Kemijärvellä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Kuva: Sandman, Jonas Albert. / Museovirasto.

Kemijärven kunnallistalo.

Kemijärven rautatieasema.

Kemijärven kirkonkylä.

Kemijärven pappila.

Velho-Jussi Kemijärvellä v. 1937 - täyttää pian 17 vuotta.

Näkymä Kemijärven Isokylän Impo-laan v. 1926. Kuva: Rytkönen, Ahti. / Museovirasto.

Kerkelän talo Isossakylässä v. 1924.

Kokousväkeä Kemijärvellä v. 1929.

Poromiehet kilpasilla. Kemijärvellä pidettiin poropäivät 28. 2. 32 ja niiden yhteydessä porokilpailut. Kuvassa, kilpa-ajajat Pöyliöjärvellä. Valok. Otto Lassila.

Juurikasvien nostoa Kemijärvellä v. 1905.

Laivaranta lähellä kirkkoa Kemijärvellä v. 1909.

Elinkeinoelämä.


Varhaisimpina aikoina hankkivat asukkaat elatuksensa metsästyksen ja kalastuksen avulla, mutta jo 1800-luvun alkupuolella oli maanviljelys paikkakunnalla väestön tärkeä elinkeino. Väestö oli hyvinvoipaa talou-dellisessa suhteessa jo aikaisemminkin, sillä 9 p:nä helmikuuta 1777 päivätyssä rovastintarkastuksen pöytäkirjassa puhutaan Kemijärven asujamiston hyvästä varallisuudesta. Kemijärvi oli vasta edellisenä vuonna määrätty muodostettavaksi eri pitäjäksi ja oli siellä tällöin 35 verotilallista ja 18-20 uudistilallista, jotka kaikki elivät maanviljelyksellä. Katovuosien varalta hyvinä viljavuosina säästettiin viljaa ja sekoitettiin leipään olkia ja petäjän kuorta. Vauraimmissa taloissa riitti viljaa myytä-väksikin. Kun taIot sijaitsevat suurimmaksi osaksi vesienvarsilla, on seu-tuja, joissa ei miesmuistiin ole tullut siemenkatoa. Ohra saattaa suotui-sina kesinä ehtiä kuudessa viikossa leikattavaksi. Varsinkin karjatalou-delle on Kemijärvellä mitä parhaimmat edellytykset. Se on varhaisista ajoista saakka oilut kuuluisa ensiluokkaisista luonnonniityistään. Jo 1800-luvulla saattoi varakkaissa Kemijärven taloissa olla 24-39 lypsy-lehmää, 46 nuorta lehmää, 49-59 lammasta, 3-4 hevosta ja 14-16 tyn-nörinalaa peltoa. Myöskin poroja oli eräillä tilallisilla runsaasti. V. 1880 oli Kemijärvellä 2,399 poroa ja v.1900 4,669. Myöhemmin on peltoala no-peasti kasvanut ja on Kemijärvellä mahdollisuudet kehittyä pohjoisim-man Suomen ensimmäisten maanviljelyspitäjien joukkoon. Harvoille seuduille on luonto antanut parastaan siinä määrin kuin Kemijärvelle.


Kemijärven elinkeinoelämän kehityksessä muodostaa varhaisimpina aikoina kuten Rovaniemelläkin viinakauppa oman merkittävän lukunsa. Se toi toisaalta myyjille varallisuutta, mutta sai aikaan samalla Lapin pi-täjissä suurta turmelusta ja pahennusta, aiheuttaen tämän vuoksi ehkäi-seviä toimenpiteitä myöskin valtiovallan taholta, joista huomattavin on se, että viinantuonti Lappiin kokonaan kiellettiin. Jaakko Fellmanin mu-kaan valmistettiin Kemijärvellä 1809-luvun vaiheilla joka talossa 60 kan-nua viinaa. Olettaen, että puolet tästä määrästä käytettiin kotitarpeena, vietiin toinen puoli eli noin 3,000 kannua vuosittain Lappiin, tehden raha- määrältään 6,000 pankkoriksiä. "Viina myydään vetommalle naapurille", mainitsee Fellman, ja "tällä kaupallaan ansaitsee naapuri, uutterampi ja taloudessaan tarkempi kemijärveläinen, runsaan voiton". Mitä muuten tapoihin Kemijärvellä tulee, niin "juoppoja oli hyvin harvassa siitä huoli-matta, että viinaa oli aina tarjolla".

Mutta kemijärveläiset harjoittivat muutakin kauppaa. He myivät viinakau-palla saamiaan turkiksia, joita varten kaupparetkiä ulotettiin Vienanme-relle asti, minkä ohessa n.s. laukkuryssät toimivat nahkojenostajina. Niinikään vaihdettiin viinalla myöskin poronlihaa, vasikan ja lampaan-nahkoja, joita vietiin m.m. Tornioon saakka. Huomattava taloudellinen merkitys oli voinviennillä, joka tapahtui veneillä alas Kemijokea Tornioon. Jaakko Fellmanin arvioinnin mukaan Kemijärven 200 tilalta myytiin vuo-sittain 3,000 leiviskää voita, mikä tuotti noin 15,000 pankkoriksiä. Edel-leen myytiin vuosittain höyheniä pari sataa leiviskää eli 600 riksin arvos-ta, poronsarvia, liimaa, villoja ja myöskin villakankaita. Vielä niin myö-hään kuin puoli vuosisataa sitten kuljetettiin voita Kemijärveltä tällä ta-voin suuret määrät muualle, etupäässä Tornioon. Kemijoen valtavia koskia ei aikaisemmin osattu laskea, kunnes rovaniemeläinen lukkari Jääskö, joka joutui kuljettamaan usein n.s. lukkarinpostia Sodankylään asti, oppi laskemaan kosket ja muut alkoivat seurata hänen esimerkki-ään. Näin ainakin väittää Fellman. Toinen voinkuljetusreitti kulki Sodan-kylän ja Inarin kautta Ruijaan, jonne talvisin kuljettiin pororaidoilla. Tun-netuimpia kauppiaita siihen aikaan ollivat Kemijärvellä "Väli-Pekka", "Vä-li-Lassi", "Oinaan Jussi" ja "Kummun Jussi". Myöhemmin liittyivät hei-dän joukkoonsa "Eljaksen Aapo" ja "Kerkelän Hermanni".

Pitäjän lehmäluku 1800-luvun alussa oli noin 1,500. Viljeltyä peltomaata oli v. 1810 kaikkiaan 520 tynnörinalaa. Kun väkiluku oli mainittuna vuon-na 2,037 henkeä Kuolajärven väkiluku siihen luettuna, oli viljeltyä peltoa sen mukaan 0,255 tynnörinalaa eli 0,126 ha henkeä kohti.

Muita havaintoja.


Päreen valossa tuherrettiin Kemijärvellä 1800-luvun loppupuoliskolle as-ti, kunnes lamput ja lyhdyt otettiin käytäntöön. Puhdetöitä tehtiin ahke-rasti. Pellavaa ja hamppuja tuotiin Venäjältä ja Hämeestä ja valmistettiin niistä myytäväksi kankaita. Miesväen keskuudessa oli taitavia puuseppiä ja muurareita.

Kunnallishallinnon uudistamista koskevaan kysymykseen suhtautuivat Kemijärven ukot aikanaan hyvin varovasti ja panivat aluksi vastaan sen kuin kerkisivät. Vanhimpina aikoina Kemijärvellä niinkuin yleensä muual-lakin seurakunnan Pappi oli "kaikki kaikessa". Hän sai hoitaa kirkollisten asiain ohella myöskin kunnalliset tehtävät, jotka tosin eivät ensi aikoina olleet mitään vaativia, mutta luonnollisesti lisäsi vaikeissa olosuhteissa toimineiden pappismiesten työtaakkaa. Kirkkoherralla oli apunaan kir-konisäntä ja n.s. kuudennusmiehet, joita asetettiin 1500- ja 1600-luvuilla. Tämän lisäksi pidettiin n.s. pitäjänkokouksia, joissa käsiteltiin seurakun-nallisia ja kunnallista kysymyksiä. Seurakuntaa ja kuntaa pidettiin siihen aikaan samana käsitteenä ja tämä käsitys on osittain säilynyt vanhan polven keskuudessa vielä nykypäiviin saakka. Ei ole suinkaan harvinais-ta, että vielä nykyisinkin saatetaan nämä kaksi aivan eri laitosta joissakin tapauksissa yhteen. Kun 6. 2. 1865 annettiin asetus maalaiskuntien kun-nallishallinnosta yrittivät Kemijärven ukot useaan otteeseen rimpuilla vastaan, eikä voi kieltää, etteikö heillä ollut tähän asiallisin syitä. Silloin vain ani harvat kansanmiehet osasivat kirjoittaa, nimikirjoituksen asemasta piirrettiin asiakirjoihin puumerkki. Pitäjänkokouksen pöytäkirjassa 26. 11. 1866 perustellaan kunnallishallinnon uudistamisen vastustamista m.m. näin:

"Täällä kaukaisessa syrjäpitäjässä ei vielä ole ennätetty päästä opissa ja taidossa ehkä muittenkaan kansalaistemme rinnalle." Edelleen maini-taan pöytäkirjassa, että kenties kunnallishallinnon uudistus saattaa olla hyväkin, mutta olisi kansa ensin opetettava kirjoittamaan ja laskemaan, jotta se voisi kunnallishallinnon toteuttaa. Lopuksi päätettiin pyytää mai-nitulle uudistukselle 10 vuoden lykkäystä. Sen jälkeen, "jos havaittaisiin muitten kuntain, joissa nyt uusi kunnallisjärjesty voimaan pannaan, saa-van pian tuntuvataki hyötyä siitä ja, paremmat ajat koittais niin yritettäi-siin täälläkin taas tuumaan".

Mutta ei annettu Kemijärven ukoille tilaisuutta seurata, saavatko naapu-rikunnat "tuntuvataki hyötyä" kunnallishallinnon uudenaikaistuttamisesta, vaan saivat he kokoontua pitäjänkokouksiin kerta toisensa jälkeen "yrit-tämään taas tuumaa" niin kauan, kunnes lopulta luopuivat vastusteluis-taan. Mutta tiukalle siinä otettiin. Kun kuvernööri ei suostunut myöntä-mään lykkäystä kunnallishallinnon toteuttamiselle, vaan määräsi, että kunnallishallitus on järjestettävä viimeistään vuonna 1871, huomasivat Kemijärven kunnan ukot, .että nyt ei auta muu kuin "koettaa suhtautua", mutta millään ehdolla he eivät olisi tahtoneet antaa kuntansa asioita "herrojen haltuun", vaan päättiwvät asettaa kunnallisen »triumviraatin", kolmimiehisen neuvos- eli hallituskunnan hoitamaan kunnallisasioita, saadakseen niistä "herrojen näpit pysymään erillään". Tähän kolmimie-hiseen hoitokuntaan valittiin yksi jäsen Ylikylästä, toinen Isostakylästä ja kolmas Alakylästä. Miehet valittiin pitäjänkokouksessa 18. 4.1869 ja mai-nitaan pöytäkirjassa asiasta seuraavaa:

Kuva: Rovaniemi 1929.

Näkymä Kemijärveltä, Kauppakujalta eli nykyiseltä Annaliisankadulta ke-säpäivänä v. 1897-1907. Kuvattu VPK:n talolta päin. Vasemmalla leipuri Helinin talo, seuraavana Stöckelin talot, neljäntenä Mäkelän talo, viiden-tenä nahkuri Bäckmandin kenkä- ja nahkakauppa (perustettu 1897) sit-ten Rankinen ja Ulkuniemi. Rankisen talossa oli kunnantoimisto ja sääs-töpankki, sekä Patalan parturiliike. Oikealla kauppias Klementieffin kaup-patalo. Poika pyörittää pyöränvannetta, kaksi naista kävelee tien oikeaa laitaa. Kuva: Heikel (myöhemmin Heikinheimo), Matti. / Lapin maakunta-museo.

Kesyä karhunpentua houkutellaan sokeripalalla. Kuvateksti V.A.: Tä-mä kuva on ilmeisesti Kemijärvelt-ä Jyvälän talon pihalta ennen v. 1915. Kuva: Metsämuseo Lusto.

Poikia rannalla. Kuvateksti V.A.: Grönlundin veljessarjaa Kemijärvel-lä Jyvälän talon rannalla v. 1911. Vasemmalta Ilmari, Helge ja Lasse. Kahdesta edellisestä tuli metsäpääl-liköitä ja Lassesta metsäteknikko. Kuva: Metsämuseo Lusto.

Lehtileike: Lapin Kansa 1934.

Lamalammen kämpässä poikettiin kahvilla. Etualalla kämpän toimelias emäntä tyttärineen. Emäntä notee-rattiin 36,000 leivän ja 400,000 kah-vikupin emännäksi.

Rovaniemen ja Kemijärven väli-nen maantie lounaasta käsin katseltuna. Taustalla Niskavaara. Kuva: J. J. Sederholm, 1898. GTK.

Näkymä kirkon seudulta Pitkävaa-ralle, Ippelävaaralle, Isovaaralle, Kattilavaaralle ja Kotivaaralle. Ku-va: Hugo Berghell, 1900. GTK.

Kemijärvellä v. 1927. Taustalla Ke-mijärven kirkokylä.

Lehtileike: Suomen Kuvalehti 1934.

Tulevan aseman paikka. Työväkeä Kemijärven tulevalla asemaalueella 1932. Valok. Otto Lassila

Kemijärven työväentalo v. 1909.

"Päätettiin valita jotku uskotut miehet, jotka kaikissa piitäjätä koskevissa asioissa pitäjän yhteistä hyvää ja etua valvois ja valittiin senkaltaisia kol-meksi vuodeksi talokkaat Pietari ylihelisten, Ylikylästä, Pietari Välikan-gas Isostakylästä ja Johani Kangas Alakylästä." Triumviraatin palkoista päätettiin: "Jos he tulevat pitäjään asioissa ulos kulkemaan niin on paitsi kyytiä 2 markkaa kesäpäivältä ja 1 mk. 60 penniä talvipäivältä". Ja kai-ken tämän jälkeen annettiin valittujen uskottujen miesten tehtäväksi heti ensi töikseen reippaasti anoa: 1) hallitukselta, että kuvernöörin päätös kunnallishallinnon toimeenpanosta kumottaisiin, 2) pyytää myllyveron lakkauttamista, koska vero on epätasaisesti jaettu ja rasittava, 3) pitää huolta siitä, että nykyinen "köyhäinhoitoreglementti" muutettaisiin ja 4) pyytää susivoudin kappain maksun lakkautamista.

Pyyntöjen teko jostakin syystä kuitenkin lykkääntyi, sillä pitäjänkokouk- sen pöytäkirjasta 11. 7. 1869 mainitut toimenpiteet jätettiin Pekka Ylita-lon huoleksi. Mutta tällä välin oli senaatti antanut Kemijärven asiassa päätöksensä ja velvoittanut 14. 5. 1870 päivätyssä päätöksessään kemi-järveläisten noudattamaan, mitä kuvernööri aikaisemmin oli määrännyt ja järjestämään kunnallishallinnon annettujen määräysten mukaisesti vuoden 1871 alusta. Päätöksestä ilmoitti kuntalaisille pitäjänkokousten puheenjohtaja, kirkkoherra Bäckman, joka arveli ukkojen nyt ilman muu-ta alistuvan päätökseen. Mutta siinä hän erehtyi. Ukot inttivät vastaan, mutta kun kirkkoherra jyräytti, että nyt on asiassa "annettu wiimeinen tuomio", josta ei enää pääse valittamaan, arvelivat ukot, että eiköhän asiaa kuitenkin voitaisi lykätä "tuomiosunnuntain jälkeiseen maanantai-hin". Tähän puheenjohtaja suostui varsinkin kun tuomiosunnuntai oli enää vain muutamien viikkojen takana.

Mutta kun mainittu "tuomiosunnuntain jälkeinen maanantai" sitten koitti, oli Kemijärven ukoilla entinen taistelumieli tallella. "Talokas Pekka Ylitalo vaati, että kysymys kunnallishallituksen toimeenpanosta vielä lykättäi-siin, koska hän ei asiamieheltään Helsingissä ollut saanut päätöstä sii-hen hakemukseen, jossa hän kunnan miesten valtuuttamana oli pyytä-nyt pitennettyä aikaa kunnallishallituksen toimeenpanolle". Puheenjoh-taja, khra Bäckman koetti taivuttaa pitäjäläistään alistumaan "Hänen Majesteettinsa nimessä" annettuun senaatin päätökseen, mutta ukot viittasivat kintaalla Hänen Majesteetilleen ja kuuntelivat mieluummin us-kottua miestään, Ylitalon Pekkaa, ja päättivät jäädä odottamaan kirjettä Pekan asiamieheltä Helsingistä. Ainoastaan kolme miestä, Abram Rau-tio, Kaarle Särkelä ja Timon Kostamovaara, "ilmoittivat tahtovansa olla kuuliaiset esivallan käskylle ja päästä edesvastuusta, jos pitäjänmiesten päätös tuottaisi ikäviä seurauksia". Mutta kaikki muut pysyivät jyrkästi tehdyn päätöksen takana. Pitäjänkokouksen pöytäkirjasta 28.1. 1871 havaitaan, että jälleen pohtivat ukot kunnallishallinnon perustamista päättäen alistua senaatin päätökseen. He ilmoittivat puheenjohtajalle, että tulkoon nyt sitten kunnallishallitus. Kun puheenjohtaja kysyi, että mikä pannaan veroäyrin perusteeksi, ilmoittivat pitäjänmiehet, että py-sytellään vaan entisessä kopeekkalaskussa. Kemijärvellä suoritettiin ni-mittäin verotus n.s. ruotikopeekkain perusteella.

Kunnan esimieheksi valittiin kirkkoherra Johan Petter Bäckman sekä kunnankirjuriksi ja varaesimieheksi ent. kruununnimismies Abram Plan-ting. Ensimmäiseen kunnallislautakuntaan valittiin puheenjohtajaksi ta-lokas Juho Mikonpoika Kiviniemi ja varapuheenjohtajaksi lautamies Ju-ho Fredrik Pöyliö sekä muiksi jäseniksi Ylikylästä: talokas Matti Jouni, Juho Aapo Junttila, varalta Pekka Ylitalo, Isostakylästä: Pekka Välikan-gas ja Juho Kaisanlahti, waralta Pekka Ruotsala, Alakylästä: Juho Heikki Tervola, varalta kirkonisäntä Juho Aapo Seinälä.

Kun näin monien vaiheiden jälkeen oli lopultakin päästy kiipeämään erään epäilyttävältä näyttäneen kynnyksen yli kehityksen ohdakkeisella tiellä, oppivat kemijärven miehet nopeasti hoitamaan kuntansa asioita. Tosin heidän oli "siedettävä" jonkin aikaa kahta "herraa", kirkkoherraa ja vallesmannia, kunnanasioiden hoidossa, mutta nämä olivat säyseitä ja tasapuolisia miehiä, eikä heitä vastaan liene ollut mitään muistuttamista. Mutta sittemmin on kunnallisasiakin hoito Kemijärvellä ollut kiinteästi ta-lonpoikaisten miesten huostassa ja voidaankin sanoa, että kun pyykki kerran pantiin, niin se myös pysyy..

Liikenneolojen kehittyminen ja kirkonkylän kasvaminen.

Olemme edellä selostaneet Kemijärven pitäjän asutuksen ja olojen kehi-tystä siihen saakka, jolloin alkujaan vähäinen asutus vuosisatojen kulu-essa oli kasvanut niin laajaksi, että Kemijärvestä oli muodostettava itse-näinen seurakunta ja lopulta myöskin itsenäinen kunta. Lähteenämme olemme käyttäneet tunnetun Peräpohjolan asutushistorian ja maakun-nallisten olojen tutkijan, toimittaja G. A, Anderssonin Kemijärveä koske-vaa mainiota pitäjätutkimusta. Ainutlaatuisissa muistelmissaan kuivailee Andersson liikenneolojen kehittymistä ja Kemijärven kirkonkylän kasva-mista seuraavasti:

"Jo Kustaa Waasa 1500-luvulla käänsi huomionsa Peräpohjolan kaup-paoloihin antaen niiden järjestämiseksi kaikenlaisia määräyksiä. Maa-kauppa kielletään kokonaan ja kauppaa sai käydä ainoastaan kaupun-geissa tai luvallisissa kaupapaikoissa, jotka olivat tavallisesti jokien suilla sijaitsemia satamia. Siitä huolimatta harjoitettiin kumminkin kauppaa maaseuduillakin ja m.m. Venäjän karjalaiset kiertelivät ympäri pohjanpe-riä tuoden kaikenlaisia vaatetavaroita sekä vaatetarpeita ja vaihtaen niitä turkistavaroihin. Kemijärvelläkin liikkui näitä Venäjän karjalaisia kaupoilla lappalaisten kanssa, sillä kulkihan muuan reitti Vienanmereltä Peräpohjolaan Kemijärven kautta. Kun sitten Tornion kaupunki perustettiin, se sai etuoikeutensa v. 1621, annettiin Tornion porvareille oikeudet kaupankäyntiin myöskin Kemin Lapissa. Tornion porvarit kävivätkin näiden oikeuksiensa nojalla kauppaa kaikilla Lapin markkinapaikoilla ja myöskin Kemijärvellä.

Loppupuolella 1600-lukua Tornion ja Oulun porvarien välillä kuitenkin syntyi kiista, ja kilpailu Kemin Lapin kaupasta, sillä 1680-luvun valtiopäi-villä Oulun porvarit valittivat torniolaisten tahtovan anastaa haltuunsa koko Kemin Lapin kaupan, vaikka Oulun porvareille oli v.1638 myönnetty yhtäläiset oikeudet Kemin Lapin kauppaan kuin torniolaisillekin. Vaati-vatpa Oulun porvarit, että torniolaiset oli kiellettävä käymästä kaupoilla Kemin Lapissa, kun niillä oli yllin kyllin lääniä kaupan harjoittamiseensa ei ainoastaanTornion Lapissa vaan Ruotsin puolella. Samoin tein pyysi-vät Oulun porvarit, että Kemijokisuulla uudenvuoden seudussa pidettä-vät talvimarkkinat siirrettäisiin Kemijärvelle, jossa markkinat alkaisivat tammik. 6 p. Nämä riidat jätettiin Länsipohjan ja Pohjanmaan maaher-rain ratkaistaviksi. Torniolaisten ja kemijärveläisten väliset kauppasuh-teet eivät kumminkaan katkenneet ja Kemijärvellä ryhdyttiin pitämään markkinoita tammikuun alkupäivinä.

Kun vanhempina aikoina ei Kemijärveltä johtanut minkäänlaista maan-tietä mihinkään suuntaan, kuljettiin kesäisin vesiä myöten venheillä aina Torniossa asti.

Kemijoki oli kulkureittinä kesällä aina viime vuosisadan puoliväliin saak-ka, jolloin Rovaniemen ja Kemijärven välinen maantie valmistui. Talvella sitä vastoin oli kulku ja tavarainkuljetus helpompaa, kun lumipeitti vetelät jängät ja pakkanen rakensi sillat vesien yli, jolloin voitiin ajaa hevosella ja poroilla. Jo ennen Rovaniemen ja Kemijärven välisen tien valmistu-mista johti Kemistä maantie Romaniemen kirkolle. Tämä maantie val-mistui 1700-luvun loppupuolella. Kuolajärveläiset, joille Rovaniemen maantiestä ei ollut mitään hyötyä, nostivat v. 1776 valitusjutun siitä, että heidätkin oli velvoitettu tämän kymmenien peninkulmain päässä sijaitse-van maantien kunnossa pitämiseen.Yhtälaisen valituksen vireille panivat kemijärveläisetkin. Nämä valitukset saivat lopullisen ratkaisunsa vasta v. 1825, jolloin kuolajärveläiset vapautettiin tien kunnossapitovelvollisuu-desta, jota vastoin kemijärveläiset velvoitettiin osaaottamaan puheena-olevan tien kunnossapitoon.


Kemijärven ja Rovaniemen välisen maantien rakennuttajana toimi m.m. edellä kerrottu nimismies Abram Planting. Hän oli arvellut, ettei tätä tietä kukaan tulisi käyttämään, sillä kaikki edelleen tulisivat kulkemaan kesä-isin jokireittiä ja talvella ei maantietä tarvita, mutta toisekseen oli sano-nut: "otetaan jauhot pois!". Maantietä näet viime aikoina rakennettiin tai viimeisteltiin wuoden 1862 hätäaputyönä, jota rakennusta varten kruunu oli myöntänyt jauhoja viljaa työväen palkan maksuksi. Plantingin arvelu maantien käyttämättömäksi jäämisestä lienee osaksi johtunut siitäkin, että ne manttaalinomistajat eli tilalliset, jotka jäivät syrjään tiestä, eivät olleet niinkään myötätuntoisia tiehankkeelle, jonka tiedettiin tuottavan uusia rasituksia kunnossapidon ja kievarien perustamisen takia. Kuver-nöörin kirjeessä syysk. 3 p:ltä 1863 Kemijärven kuntalaisille ilmoitettiin-kin, että Kemijärven maantie jätetään asianomaisten tientekovelvollisten huostaan sekä kehoitettiin kuntalaisia valitsemaan jäseniä tien tarkas-tus- eli syynitoimitukseen. Pitäjänkokouksessa 18. 10.1863 valittiin kun-nan puolesta syynimiehiksi Mikko Ollinpoika Tarvas, Matti Juhonpoika Särkelä ja Pietari Ulkoniemi. Plantingin ennustus ei kumminkaan toteu-tunut, sillä ennen pitkää maantietä ruvettiin yleisesti käyttämään ja oli se siis melkoisena edistysaskeleena kulkuneuvojen alalla.

Kemijärveltä asti oli ennen käyty niin hyvin Tornion kuin Kemin markki-noilla. Niinpä Jaakko Fellman kertoo nähneensä kemijärveläisiä Kemin syysmarkkinoilla v. 1825. Mutta varsinkin hevoset vietiin Kemijärveltä etupäässä Tornioon ja Ruotsin puolelle, jonka takia Kemiä ei enää pidet-ty niin tärkeänä tavaranvaihtopaikkana. Esim. pitäjänkokouksessa 19. 3. 1864, jossa kuntalaisten mielipidettä kysyttiin Kemin syysmarkkinain johdosta, kaikki kokouksessa saapuvilla olleet olivat yksimielisiä siitä, että Kemin markkinat siihen aikaan, jolloin niitä siihen saakka oli pidetty, eli syyskuun lopussa, ovat Kemijärven kunnalle tarpeettomat, "sillä se voi ja muu kaupan kalu joka täältä alas viedään, kumminkin kuljetetaan Tornioon ja Haaparannalle, sentähden ei luultu tarpeelliseksi täältä lä-hettää markkinavahdin apuakaan Kemiin, jos markkinoita tarpeettomasti edelleenkin siellä tultaisiin pitämään. Sitä vastoin kemijärveläiset tahtoi-vat, että Rovaniemellä saataisiin pitää markkinoita esim. joulukuun alku-puolella, "johon aikaan kemijärveläisten sopisi myydä hevosia, lihaa, ka-laa y.m. sekä sieltä ostaa tarpeitaan". Rovaniemelläkin kyllä vanhaan aikaan kuten ylimaan kirkonkylissä yleensä eräinä merkkipyhinä kirkon-kylään kokoontui tavallista runsaammin kansaa, jolloin pidettiin markki-nain tapaisiakin, kuten on laita vielä nykyaikana, vaan varsinaiset mark-kina-oikeudet sai Rovaniemi vasta v. 1878. Markkinanoikeuksia Rova-niemen kunnan puolesta pyysi talokas Pekka Ruokanen.


Kemijärvellä sitä vastoin oltiin jo v. 1875 markkinain saantihommissa ja aiottiin markkinapaikllksi Kostamusperän taloja Ylikylässä.

Kuntakokouksen pöytäkirjassa 29. 8. 1875 näet mainitaan, että puheen-johtaja sai toimekseen pyytää lupaa varsinaisten markkinain pitämiseen loppiaisen jälkeisinä arkipäivinä Ylikylän Kostamusperällä. Markkinain pitäminen siellä lienee katsottu senkin takia soveliaammaksi, että asutus Kostamusperällä silloin oli paljon taajempi kuin kirkonkylä, jossa tähän aikaan oli ainoastaan pappila sekä pari kolme verotaloa ja joku mökin pahanen, sekä muuan kauppias, kuten tuonnempana tulemme näke-mään. Markkinapaikasta kumminkin mielipiteet muuttuivat ja Kirkonnie-men kangas sittenkin paneutui markkinapaikaksi. Ensimmäiset varsinai-set markkinat pidettiin tammik. 10 ja 11 p. 1877. Se käy selville kuntako-kouksen pöytäkirjasta 3. 9. 1877, jossa sanotaan m.m.:

"Kun oli valitettu, että niille markkinoille, joita ensi kerran pidettiin Kemi-järvellä edellisen tammikuun 10 ja 11 p:nä, huonon ilman takia eivät kaikki kauppiaat, varsinkin Kuolajärveltä ja Sodankylästä, olleet ajoissa ehtineet, vaan vasta toisena paivänä iltapuoleen, päätettiin kuvernööriltä pyytää, että kunnallishallitus yksissä neuvoin nimismiehen kanssa, saisi asianhaarain mukaan jatkaa markkinain pitoaikaa 2 päivällä".
Lieneekö tällaista markkinain jatkolupaa saatu, vaan kaikissa tapauksisa kauneillakin ilmoilla markkinoita moni jatkoi, niin että viikko siihen lystiin vierähti.

Markkinoita pidettiin sitten joka talvi tammikuun alkupuolella ja kun elä-mä markkinoilla useinkin oli rauhatonta, niin kuntakokouksessa tavalli-sesti vähää ennen markkinoita määrättiin, kuinka monen talon on pidet-tävä huolta markkinapoliisin toimesta. Kustakin talosta oli lähetettävä yk-si mies makkinapoliisiksi. Esim. vuoden 1882 markkinain järjestyksen valvominen jätettiin 6 talon tehtäväksi.

Maakauppa tuli maassamme luvalliseksi vasta v. 1859. Sen vuoksi ei Kemijärvelläkään ennen sitä ollut varsinaisia luvallisia kauppiaita, joskin hissuksissa harjoitettiin kaikenlaista kauppaa ja Venäjän karjalaiset ovat vuosisatoja käyneet laukkukauppaa keneltäkään lupaa kysymättä. Mutta kun Kemijärvi maantien avulla oli päässyt parempaan yhteyteen ala-maan kanssa, niin ei kulunut monta vuotta, ennenkuin Kemijärvellekin alkoi ilmestyä kauppaliikkeitä ja nyt niitä on jo Kemijärven kirkonkylässä yhtä lukuisasti kuin jossakin pikku kaupungissa. Ensimmäisen varsinai-sen kauppaliikkeen perustajaksi pyrki Kemijärvelle maakauppias Adolf Nordberg Kemistä. Pitäjänkokouksen pöytäkirjassa 6. 2. 1870 mainitaan näet, että hän oli ilmoittanut haluavansa perustaa kauppaliikkeen Kemi-järvelle. Pitäjän miehet arvelivat, että tuskinpa tällaisesta hankkeesta on hyötyä, jospa ei vahinkoakaan. Muutamat ukot kumminkin olivat sitä mielipidettä, että kunnan väestölle olisi hyötyä, jos joku varakas liike avaisi kaupan paikkakunnalla.

Kun saatiin kuulla, että Tornion kauppias J. Nordberg, jonka liike oli tun-nettu Kemijärvelläkin, aikoo avata kauppaliikkeen kunnassa, niin päätet-tiin hänelle ilmoittaa, että tämä hanke olisi tervetullut. Samana vuonna myöhemmin näkyy Adolf Nordberg Kemistä jättäneen kirjallisen hake-muksen kauppa-oikeuksien saamiseen Kemijärvellä, koskapa se oli esil-lä pitäjänkokouksessa 5. 6.1870. Pitäjän miehet päättivät nyt puolestaan hakemukseen myöntyä sillä ehdolla, että hän taksoituksen mukaan "ve-tää veronsa kunnan köyhäinkassaan".

Suutarinkorvan rautatiesilta Rovaniemi - Kemijärvi rataosalla. Yhdistetty maantie- ja rautatiesilta valmistui v. 1930. Saksalaiset tuhosivat sillan Lapin sodassa 14.10.1944. Sillalla on juuri höyryveturi vaunuineen. Ku-va: Suomen Rautatiemuseon kuvakokoelma.

Nainen pyykillä. V.A.:n mukaan kuva on mahdollisesti otettu Kemijärvellä Jyvälän talon pi-hapiirissä 1910-15. Kuva: Veli Arrelan kokoelma. / Metsä-museo Lusto.

Miehiä taukopaikalla Lapissa. Kuvateksti V.A.: Kuva on ilmei-sesti Kemijärveltä v. 1912 tai nuorempi. Oikealla Kurtti-yh-tiön (And. Kurt & Compani AB) konttoripäällikkö Kalle Halonen. Kuva: Lusto - Suomen Metsä-museo.

Kemijärven sankaripatsas.

Rakennuspäällikkö L. Suhosen bensiiniporo, joka mennä huhkii tämän 85 km. taipaleen yhdessä tunnissa, jos tiukalle otetaan.

Näkymä Kemijärven kirkolta kaksi kilometriä länteen olevan Särkise-län laelta Kemijärven kirkonkylälle. Kuva: Hugo Berghell, 1900. GTK.

Tulvan peittämä maantie Kemijär-vellä. Kuva: E. T. Nyholm, 1899. GTK.

Kemijärven lapsia v. 1917.

Kemijärven nuorisoseurakurssi-laisia v. 1926.

SUOMEN POHJOISIN YHTEIS-KOULU. Kemijärven yhtelskoululai-sia opettajineen koulunsa edustalla, jona on Kemijärven pappilan pirtti-puoli. Koulu alotti viime syksynä toimintansaja on siinä 50 oppilasia. — Valok- T. Ollikainen, / SK. 1926.

Alkeellinen läkkisepän työhuone Kemijärvellä v. 1929. Valok. A. R—ml.

Nykyaikaisia lapsien leikkikaluja Kemijärvelläkin. Valok- A. R—mi.

Kemijärven kansakoulu v. 1907.

Adolf Nordbergin hanke kaupan perustamiseksi Kemijärvellä jäikin sik-seen. Myöskään J. Nordberg ei perustanut varsinaista liikettä Kemijär-vellä, vaan välitti hänen tavaroitteensa myyntiä paikkakunnalla muuta-mia vuosia värjäri A. Björkman. Varsinainen kauppaliike näin oli Kemijär-vellä joutumassa ulkokuntalaisten käsiin. Mainitsemista sen vuoksi an-saitsee näinä aikoina muuan oma paikkakunnallinen liikeyritys, jolla to-sin ei ollut mitään taloudellista merkitystä, mutta joka kaikissa tapauksis-sa täytti erään aukon silloisissa oloissa ja paneutui kaikkien kirkolla kävi-jäin yleisesti tunnetuksi käymäpaikaksi. Tarkoitamme räätäli Juho Sal-melan ja hänen vaimonsa Anna Liisan leipuri-ja kahvilaliikettä, joka oli pienessä mökin pahasessa nykyisellä kirkonkylän yhteiskunnan alueella samalla paikalla, missä kauppias Juho Heikki Snickerin kauppakartano nykyisin sijaitsee.

Kun v. 1868 annettiin asetus, joka myönsi osittaisen elinkeinovapauden - täydellinen elinkeinovapaus astui maassamme voimaan vuoden 1877 asetuksella - niin räätäli Juho Salmela rakensin vähäisen mökin, jossa oli pienoinen pirtti ja samoin pienehkö kamarihuone. Tässä, vaatimatto-massa huoneistossa mökin omistajat sitten alkoivat harjoittaa leipurin liikettä ja kahvitarjoilua kirkkoväelle. Anna Liisa leipoi nisusia ja keitti kahvia kirkkovieraille sillä seurauksella, että niin hyvin kahvi kuin nisulei-vät menivät ainakin pyhäin seutuna kuin kuumille kiville. Kun liike oli ai-noa laatuaan paikkakunnalla, niin saavutti se pian mainetta yli koko kun-nan, jopa ulompanakin, joten kansankokousaikoina mökissä kuhisi vä-keä niinkuin muurahaisia Usein täytyi mökin isännänkin pistää sakset naulaan sekä neulansa kerään ja ryhtyä avustamaan vieraiden tarjoilua sekä nisusten myyntiä. Mökkiä nimitettiin tavallisesti Konttiseksi ja harva oli syrjäkylistäkin kirkolle saapunut henkilö, joka ei olisi käynyt Konttisel-la Anna Liisan nisu-kahmia hörppimässä. Konttisen eli Salmelan "kahvi-la" olikin pitäjän väelle tasaiseen tarpeeseen varsinkin talvipakkasilla kirkolla käydessä, sillä varsinaisia taloja ei silloisessa kirkonkylässä eli Kirkonmäellä ollut muita kuin pappila, Siivolan, Häckmanin ja Jyvälän talot, jota vastoin nykyisen taajaan asutun yhteiskunnan eli taloryhmän paikalla oli paikoin sankkaa metsää kasvava kanervakangas. Tämmöi-nen yleinen paikka, jossa varmasti tiesi tapaavansa tuttujaankin ja ih-mistä pitäjän toisilta taholta, oli pitäjän väestölle erittäen tervetullut ja sen vuoksi siellä ahkerasti käytiin. Markkina-aikoina niinikään Anna Lii-san nisut ja kahvi kävivät hyvin kaupaksi.

Mutta olipa pyhien välillä semmoisia loma-aikojakin, jolloin Konttisella ei kuhissut väkeä eikä Anna Liisan nisuleivoksilla ollut ostajia. Muutaman kerran senvuoksi Konttisen kahvilan omistajat päättivät lähteä Rovanie-melle nisuleivosten kaupalle. Viestit näet kertoivat, että Rovaniemellä liikkui siihen aikaan rahaa kuin roskaa, sillä siellä vallitsi niin sanottu Ol-senin aikakausi. Kuten tunnettua rakennutti muuan norjalainen yhtiö v, 1871 Karihaaran sahan Kemijokisuulle, joka yhtiö sitten ryhtyi suuriin tukkiliikehommiin myöskin Rovaniemellä, aikoen sinne järjestää liikkeen-sä keskustan hra T. Olsenin johdolla. Tämä norjalainen puuliike levitti paljon rahaa, maksoi ennen kuulumattomia palkkoja sekä hintoja, joten Rovaniemellä elettiin kerrassaan kultaista aikaa. Sanotaan jonkun yltiö-pään juottaneen samppanjaa hevoselleenkin.Tämä rahan räiske loppui kumminkin ennen pitkää, ainoastaan Kemiyhtiölle nykyisin kuuluva Konttisen suurehko rakennusryhmä on siitä enää näkyvänä muistona. Niinkuin edellä mainittiin, oli Kemijärvellekin saapunut viestejä Rovanie-men rahatulvasta, jonka takia räätäli Salmela vaimoineen toivoi nisuil-laan jonkun kimpaleen Rovaniemen kultakasoista tipauttavansa kop-paansa. Nisukukot pantiin pärekoppaan, jota sitten Juho ja Anna Liisa läksivät kelkalla vetää hinkkaamaan Rovanientä kohti. Tähän aikaan ei Hyypiön kievarin ja Vikajärven välisellä neljättä peninkulmaa pitkällä tai-paleella eli n.s. Viankairalla ollut ainoatakaan taloa, jonka vuoksi taival luonnollisesti tuntui kelkan vetäjistä pitkältä. Kasku kertoo nisukukko-jenkin niin tuskastuneen taipaleen pituuteen, että kopasta oli kuulunut:

"Tuntuuko vaivalta, kun Jussi ja Anna Liisa tallustaa Vian taivalta."

Konttisen kahvilan pitäjät harjoittivat liikettään pitemmän aikaa, joten vuosien kuluessa monta suloista kahvitilkkaa niin hyvin vanhat kuin nuo-ret tässä mökissä nauttivat. Vasta noin kymmenkunta vuotta sitten osti mainitun mökin kauppias Juho Heikki Snicker ja laajensi sitä lisäraken-nuksilla muuttaen mökin kauppaliikkeensä paikaksi. Yöllä elok. 20 päi-vää vasten 1912 tämä Konttisen entinen kahvilasuojakin paloi poroksi. Sittemmin on kauppias Snicker rakentanut paikalle uuden, komeamman liiketalon.

Varsinaisten kauppaliikkeiden perustamisaika Kemijärvellä alkaa kum-minkin vasta 1870-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Kuntakokouksessa 21. 11. 1875 myönnettiin maakauppias Nils Henrik Löfgrenille Rovanie-meltä lupa kauppapuodin avaamiseen kirkonkylässä. Hän perustikin kaupan nimismies Schadewitschin rakentamaan taloon ja hoiti hänen kauppaliikettään ensin Juho Ulkoniemi ja sitten hänen veljenpoikansa Otto Löfgren. Nils Henrik Löfgrenin pääkauppa sijaitsi Rovaniemellä. Myöhemmin möi N. H. Löfgren Kemijarvellä olevan kauppaliikkeensä Olli Niemelälle, joka sitten harjoitti tällä paikalla kauppaa joitakin aikoja.

Kuntakokouksessa 2. 2. 1877 antoi kunta puoleltaan kauppaluvan maa-kauppias Juho Lassi Jääskölle eli n.s. Paaniemen Lassille Rovaniemel-tä. Jääskö pyysi myöskin tonttipaikkaa eli maapalstaa talon rakentamista varten, mutta sellaista ei kumminkaan kuntakokous myöntanyt, Samana vuonna joulukuun kokouksessa myönnettiin kaupanhoitaja Esaias Meltaukselle Rovaniemeltä lupa kauppaliikkeen avaamiseen Kemijärven kirkonkylässä, mutta omaa liikettä ei hänkään avannut.

Kun ulkokuntalaiset, etupäässä rovaniemeläiset, täten alkoivat perustaa kauppaliikkeitä Kemijärven kirkonkylässä, niin pitäjän omissa miehissä-kin heräsi hiukan kauppahenkeä, koskapa kuntakokouksessa 26. 3.1878 päätettiin kuvernööriltä pyytää, että pitäjän miehet saisivat vapaasti harjoittaa jauhon ja suolan kauppaa, kun näistä elintarpeista "täällä kaukana tulee etenkin varattomille suuri puute ja hätä ja nälkä, jotka ei kykene ulompaa saamaan," Samana vuonna 28. 7. kuntakokous taasen antoi kauppaluvan Juho Abram Hoikalle Rovaniemeltä. Hän perustikin kauppaliikkeen sille paikalle missä Kemiyhtiön konttori nykyisin sijaitsee. Hoikallakin oli pääkauppansa Rovaniemellä. Ennenkuin talo joutui Kemiyhtiölle, oli tällä paikalla sillä välin kauppiaana Pekka Löfgren Rovaniemeltä. Myytyään talon Kemiyhtiölle rakensi Löfgren uuden talon harjoittaen siinä kauppaa. Talo joutui sitten kauppias K. Kerkelälle, joka, nykyisin harjoittaa kauppaa sanotussa talossa.

Mutta, pyrkipä v. 1878 kauppiaaksi Kemijärvelle myöskin koko Peräpoh-jolassa tunnettu entinen laukkukauppias Leander (Leontei Kirilow) Ticha-noff jolla niinikään oli avonainen pääkauppa Rovaniemen kirkonkylässä. Tichanoff oli syntynyt v. 1851 Uhtualla, Venajän Karjalassa, ja kuljeksi hän ensin melkeinpä pojasta alkaen laukun kantajana ympäri Suomen niemen perustaen sitten 1870-luvun alkupuolella varsinaisen kauppaliik-keen Rovaniemelle.

Vielä varsinaisen kaupan Rovaniemellä avattuaankin harjoitti hän lauk-kukauppaa lähettämällä joukon miehiä laukku selässä samoilemaan ympäri Peräpohjolaa. Myöskin Kemijärvellä liikkui hänen miehiään kaupanteossa. Kemijärven kuntakokous puoleltaan 20. 10. 1878 hänelle myönsikin kauppaluvan, mutta avonaista kauppaa ei hän Kemijärvelle perustanut ennen kuin vasta syksyllä 1882, jolloin hän osti erään Akolan lesken talon ja avasi siinä kauppaliikkeen. Lesken miesvainajakin lienee harjoittanut jommoistakin kauppaa. Mainitun talon oli nimismies Sarelius alkujaan rakentanut ja omistaa talon nykyisin Aappo Kellokumpu, jonka poika Fredrik Kellokumpu harjoittaa kauppaa talon pienessä, Sareliuk-sen aikaisessa rakennuksessa.Tichanoffin kauppaa hoiti alussa väliai-kaisesti ainoastaan hyvin lyhyen ajan mainittu Esaias Meltaus eli Hanka-Esa, mutta marraskuussa 1882 saapui kaupan hoitajaksi Auttinniemeltä Rovaniemen Kemihaaran kylästä O, A. Ingerö, joka sitten hoiti liikettä useamman vuoden. V, 1890 osti Ingerö tämän liikkeen taloineen Ticha-noffilta, joka taasen vuorostaan seuraavain Kemijärven markkinain aika-na v. 1891) osti Esa Helisteen talon ja avasi siinä uuden kauppaliikkeen harjoittaen siinä kauppaa kuolemaansa asti, Tichanoffin pääkauppa, jo-ka oli paisunut melkoisen laajaksi, oli edelleen Rovaniemen kirkonkyläs-sä. Tämä laukunkantajasta melkoisen suureksi liikemieheksi kohonnut mies kuoli jo 25. 5. 1892, Samana vuonna kesäkuussa kuoli myöskin Ingerö. Tichanoffin kuoltua siirtyi hänen Kemijärvellä harjoittamansa liike kauppias Kalle Klementjeffille.

Kirkonkylä Särkikankaalta kuvattuna v. 1929. Kuva: Mikkola, Erkki. / Mu-seovirasto.

Kemijärven taajaväkistä yhdyskun-taa, tulevaa kauppalaa.

Särkelän kansakoulu, ensimmäi-nen koulu Kemijärvellä

Kemijärven keskus, taajaväkinen yhdyskunta, vaikuttaa paikoin kau-pungilta.

Kemijärven osuusmeijeri.

Vian pysäkki, Kemijärven radan huomattavimpia liikennepaikkoja.

Lähetystö, jonka vaikutusta aika-naan mielipiteisiin eduskunta- ja hallituspiireissä Kemijärven radan rakentamisen hyväksi voidaan pitää ratkaisevana. Istumassa: kauppias Fr. Kellokumpu, maanviljelijä Juho Björkman, kamreeri Matti Särkelä ja maanviljelijä Aapo Särkelä. Seiso-massa: kansanedustaja M. O. Lah-tela, maanviljelijä M. A. Kulpakko ja kauppias Matti Alapeteri.

Kemijärvellä on ylikulku Sallaan sujunut tänä talvena melko hyvin. Vain yksi autoon vajonnut jäihin. Auton omisti Y. Hiukka Ounasjokivarresta. Uppoaminen tapahtui 27. 12. 38, ja auto perävaunuineen saatiin ylös vasta viiden vuorokauden kuluttua. Hiilisäkit eivät painuneet muun kuor-man mukana jään alle. Kemijärven sekajuna purkaa järven rannassa lastiaan rekiin, joilla tavarat kuljetetaan toisella rannalla odottavaan se-kajunaan eli kuorma- ja matkustaja- autoon. — Valok. T. Seppälä

1890-luvulla alkoi Kemijärven kirkonkylä kasvaa ja paisua tavattoman joutuin. Suuret tukkuliikkeet sen aiheuttivat. Taloja ryhdyttiin rakenta-maan niin, että niitä muutamissa vuosissa nousi kuin sieniä sateen jäles-tä. Tukkuliikkeet vetivä paikkakunnalle laumoittain kaikenlaista kansaa, enin tietysti työläisväkeä. Tukkihommat toivat mukanaan muutakin liiket-tä. Seurauksena oli kaiken liiketoiminnan vilkastuminen ja kasvaminen. Uusia kauppaliikkeitäkin näin ollen syntyi tuon tuostakin. Jo aikaisemmin oli niinikään rovaniemeläinen'kauppias Matti Haarala perustanut Kemi-järven kirkonkylässä haarakaupan, jonka hoitajaksi Rovaniemeltä v.1893 siirtyi Kemijärvelle laajoissa piireissä tunnettu K. V. Pöykkö, joka nykyi-sin harjoittaa suurta kauppaliikettä Rovaniemen kirkonkylässä.

Pöykkö kumminkin jo tammikuussa 1894 ryhtyi harjoittamaan toimini-mellä K. V. Pöykkö & K:ni omaa kauppaliikettä. Hänen liikekumppani-naan oli Ivar Ulrik Björkman Kemijärveltä. Toiminimi osti Ingerön perikun-nalta edellä mainitun nimismies Sareliuksen aikoinaan rakentaman talon liikkeineen ja tässä talossa liikettä harjoitettiin. Vaikka suojat olivat pie-net, niin liike kumminkin laajeni. 8 vuoden kuluttua rakennettiin taloon uusi kaksikertainen asuinrakennus, jolla tavoin liike sai tilavammat suo-jat.

Työskenneltyään liikkeen johtajana noin 13 vuotta, muutti hra K. V. Pöykkö jälleen Rovaniemelle, jonne toiminimen pääliike sijoitettiin ja Ke-mijärven liikettä hoitivat ensin H. V. Gerdström ja sitten Kalle Kalliosalmi. Sittemmin toiminimi möi tämän talon, kuten kerrottu, talokas Aappo Kel-lokummulle, joka sen nykyisin omistaa, ja hänen poikansa Fredrik Kello-kumpu harjoittaa kauppaliikettä talon vanhassa liikerakennuksessa. Kun toiminimi K. V. Pöykkö & K:nin toinen osakas Ivar Ulrik Björkman 13. 1. 1911 kuoli, harjoitti toiminimi vielä lyhyemmän ajan kauppaliikettä Kemi-järvellä, mutta v. 1912 siirtyi se oston kautta kaupanhoitaja V. Möllärille joka harjoitti aluksi liikettä entisellä Niemelän paikalla.

Kuten edellä mainittiin, toimi Matti Haaralan Kemijärvellä olevan haara-kaupan hoitajana v. 1893. K. V. Pöykkö. V. 1894 tuli Kemijärvelle sano-tun liikkeen hoitajaksi Antti Helin Rovaniemeltä ollen tässä toimessa 2,5 vuotta perustaen sitten oman liikkeensä. Jo Haaralan kaupanhoitajana ollessaan osti Helin vanhalla apteekin paikalla sijaitsevan talon, josta suuremman rakennuksen möi Rovaniemen apteekkari Björnströmille apteekkilaatikkoliikkeen harjoittamista varten, ja itse harjoitti kauppaa talon pienemmässä rakennuksessa. Björnströmin leski taasen vuoros-taan möi talon apteektipuolen apteekkari Agur Henrik Castrenille, joka v. 1908 sai oikeudet täydellisen apteekin perustamiseen Kemijärvellä.

Jo 7. 1. 1801 keskusteltiin Kemijärvellä "kunnan kaupan" perustamises-ta, joten kunnan miehillä oli tarkoituksena toimeensaada yhteinen kaup-pa. Hanke kumminkin jäi muutamiksi vuosiksi sikseen eikä alussa oltu selvilla, perustettaisiinko kauppa osakeyhtiön tapaan vai jolle`in muulle pohjalle. V. 1896 kumminkin muodostettiin Kemijärven Kauppaosake-yhtiö, joka osti liikettä varten nimismies Castrenin lesken talon, jossa liike edelleen sijaitsee. Myöskin osuuskauppa perustettiin Kemijärvellä-kin, mutta se ennen pitkää joutui vararikkoon. Rovaniemen kauppalasta on vielä mainittava, K. G. Boucht, jolla niinikään oli jonkun aikaa haara-kauppa Kemijärvellä.

Kemijärven Auto Osakeyhtiön automobiili, joka välittää liikennettä linjalla Kemijärvi.Sodankylä. Rovaniemi» Kuolajärvi v 1913.

Pyhätunturilla kävijäin majoittumi-sen helpottamiseksi on Kemijär-ven kunta v. 1927 rakennuttanut Isokurun alapäähän sievän ja tila-van erämajan takkoineen, liesi-neen ja viileine ullakkohuoneineen

Kemijärven Isokylässä 1924.

Saamelaisen kansan-perinteen tutkija, kirk-koherra Jacob Fellman 1860-luvulla. Kuva: Museovirasto.

K. V. Pöykkö v. 1924.

Juho Eelis Pöykkö yhtiön kauppa-puodissa metsätyömaalla Ylä-Säynäjällä 1923. Kuva: Pälsi, Sa-kari. / Museovirasto.

Lahti Kemijärven kirkonkylässä. Kuva: E. T. Nyholm, 1899. GTK.

Näkymä Kemijärven keskustasta elokuussa v. 1959. Kuva: Alanärä, Lauri. / Lapin maakuntamuseo.

Kemijärven kirkonkylä on jo laillaan jonkunmoinen pieni kauppala ja kauppalaksi tämä taajaväkinen yhdyskunta onkin aiottu. Kun maantietä pitkin Rovaniemeltä päin saavutaan Kemijärven kirkonkylään kesäiseen aikaan, niin korkeahkolla Särkikankaalla, mikä sijaitsee toista kilometriä ennen kirkonkylän saapumista, avautuu eteen näköala, jommoista ei odottaisi tapaavansa näin kaukana pohjanperillä. Näköala on kerras-saan kaunis ja suuripiirteinen. Suorastaan etualalla, jonne maantie pai-nautuu, leviaä laaksomaisema, Särkikankaan ja Kirkonniemen välinen heleän vihreä luhta-alanko, jonka halki Pöyliönsalmi verkalleen virtaa oikealla kädellä eli etelänpuolella sijaitsevasta, hurmaavan kauniista, kaareilevasta Pöyliönjärvestä. Laakson takana kohoaa upeita taloja ja kirkonkylän taajaan rakennettu asuntoryhmä sekä taustalla kirkko tapu-lineen. Loitompana samalla suunnalla siintää korkeita kumpuja. Kun luo katseensa enemmän oikealle, etelän suunnalle, näkee Pöyliöjärven hy-myilevät rannat ja sen hopealta välkkyvät vedet, taustalla leviävän laa-jan laaksoalueen takaa häämöiittää taloja ja kyliä, sielläkin näköala ra-joittuu viimein sinertäviin, autereessa uiviin vaaroihin ja metsäisiin kuk-kuloihin. Tuolla kaukaisen laaksomaiseman lomissa piilevät Kemijärven lukuisat lahdekkeet, haarat ja selät, sillä välillä olevat maisemat estävät niitä näkymästä. Särkikankaalle seisahtuneen katselijan silmään.

Mutta kun kääntää katseensa pohjoista kohti, niin siellä esiintyy mahta-va, laaja, Kemijoki ilman huntua silmillä. Leveänä, sinertävänä vyönä vyöryy se tuolta kaukaa vaarain, välistä viheriäin rantain reunustamana kohden kirtontylää. Viehättävä on tämä laaja näköala kesäisen luonnon kukkammillaan ollessa.

Varsinainen kirkonkylän yhdyskunta eli tuleva kauppala sijaitsee kirkon lähellä maantien eteläpuolelta. Maantieltä johtaa "pääkatu", jonka varrel-la useimmat kaupppaliikkeet sijaitsevat, etelään eli Pöyliönjärvelle päin. Talot ovat hyvin taajassa etenkin lähempänä maantietä. Useimmat asuinrakennukset ovat yksikerroksisia, joukossa kaupunkilaismalliinkin rakennettuja sieviä taloja, mutta rakennusalan niukkuuden, takia on myöskin joitakin kaksikerroksisiakin puurakennuksia. Kulkuteinä, eli poikki- ja sivukatuina käytetään myöskin pihamaita."

Näin kuvailee Kemijärven oloja G. A. Andersson.

Monissa, kohdin pitää hänen kuvauksensa paikkansa tänäkin päivänä. Lisättävä vainon, että paikkakunta on noiden kuvaustenkin jälkeen kas-vanut ja paisunut, Varsinkaan Särkikangas, Kemijärven "esikaupunki", ei ole enää entisellään, Sen poikki kulkee nyt se "rautainen side", jolla Ke-mijärvi ympäristö kuntineen on kytketty maan muihin seutuihin. Toivo-kaamme vain, että Kemijärvi ja sitä ympäröivä maakunta tämän rautai-sen valtasuonen avulla kasvaisi ja kehittyisi taloudellisessa ja sivistyk-sellisessä suhteessa niin voimakkaaksi, että ne pääomat, jotka Kemi-järven rataan on uhrattu, antaisivat aikanaan yhteiselle isänmaalle sen hyvityksen, joka sillä on antamansa uhrauksen palkkioksi oikeus odot-taa. Joka tapauksessa on Kemijärvi nyt joutunut uuden kehityskauden eteen ja sillä on monien luonnonrikkauksiensa turvin mahdollisuus ke-hittyä muiden hyvinvoipien rintamaiden tasalle.