Samuli Paulaharvu. / Suomen Kuvalehti 1931.

Kattuvuoma


Se on vain Kattuvuoma, pieni köyhä kylä kaukana ja korkealla Ruotsin-Lapin tunturimaissa. Se on kaikkein kaukaisin kiintonaisasutus suuren Tornionjoen juoksulla.

Ja se on suomalaisen raajima.

Suomalainen onkin ensi miehenä raivannut ja asuttanut pitkän Tornion-joen korpirannat Torniosta ja Haaparannasta alkaen aina ylhäisille tun-turiperille asti. Suomalainen on jokisuun repäissyt sulille, suomalainen on sen latvoillekin nostanut kyläpahasen. Vaikkahan ollaankin vieraassa vallassa.

Yli tuhatmetristen lumiharjaisten tunturien välissä. Norjan rajoilla, on seitsenpenikulmainen selkä, Tornionjärvi, Tornionjoen tavaton tunturial-las, Ruotsin-Lapin suurin järvi, johon lukemattomat tsohkat, kaisset ja paktet puhaltavat vetensä. Järven itäpäässä, Laimolahden perimmäises-sä pohjukassa on Kattuvuoma saanut olosijansa.

Siitä on jo lähemmä sata vuotta, kun kemijärveläiset Stöckelin veljekset, Hermanni, Ville ja Juhan-Petteri, kulkeentuivat tänne kaukaperille ja jou-tuivat Sjangelin pruukin ankariin töihin. Sjangeli oli kamala paikka villissä tunturissa, Norjan rajalla, kolmisen penikulmaa Tornionjärven länsipääs-tä etelään. Siellä suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset raastoivat tun-turista kuparimalmia, ja lappalaiset sitä poroillaan raahasivat väylän var-relle, niin että monesti heikot jutoelukat vaipuivat taipaleelle.

Mutta kun kaivos köyhtyi ja työt rupesivat loppumaan, toiset Kemijärven veljekset laskettelivat takaisin Tornionsuulle ja kotikylilleen, mutta kovan-sisuinen Hermanni jäi Tornionjärvelle, souteli yksinään ympäri tunturinie-men Laimolahden perille ja kopsautti mökkipahasen Kattujärven rannal-le. Tuli kohta toinenkin ukko, Martin Jussa Lainiolta, ja rötisti rannalle toisen tönön.

Kattuvuoman kylää. Taustalla Tor-nionjärven takaisia tuntureita.

Kattuvuoman kylää. Taustalla Tor-nionjärven takaisia tuntureita.

Ja Kattuvuoman kylä oli perustettu. Kemijärveläinen ja lainiolainen siinä isännöivät, ja emäntinä ahersi sisarpari, Jukkasjärveltä tuodut Hannun Tiina ja Anna-Kaisa.

Siitä on suku sikeytynyt ja kylä kasvanut. Stöekeleitä asuu viidessä ta-lossa, ja Martin Jussan pahna on saanut aikaan kaksi taloa. Kaksi pol-vea on jo sortunut hautaan, kolmas pitää kylää pystyssä, ja neljäs on tu-levaisuutta varten nousemassa.

Pieniä ja vaatimattomia ovat kylän talot, lautakatoisia pikku tupia vain, matalia navetoita ja pieniä aittaköppänöitä siellä täällä. Kylän ympärillä on vihannat rantanurmikot ja talojen luona pieniä pottupeltoja. Kentällä kiertelee aitaröttelöitä, karjakujia, ja ympäri koko kentän kiertää vahva kylänaita. Kohisee siellä aidan takana tunturipuro, ja vielä vähän tuon-nempana on käkkyräinen koivikko, kylän metsämaa.

Pientä, köyhää ja matalaa, vähäpätöistä ja yksinäistä kaikki. Järven saa-ressakin koivukäkkyräin suojassa, pienen puuristin alla, lepää kesähau-dassaan kylän yksinäinen vainaja.

Mutta ympärillä on suuri ja ylpeä Jumalan luoma tunturimaa. Kaikkialla on sinisiä, ylhäisiä tuntureita, ja kun nouset jollekin lähivaaralle, näet yhä vain samoja tuntureita ja tuntureita loppumattomana siintona, kaukaisim-mat ja ylhäisimmät rajatunturit hohtaen valkoisena lumilakeutena. Ja siinä aivan lähivaarojen takana aukenee ylpeä Tornionjärvi, Ruotsin-La-pin kauneimmaksi tunturijärveksi julistettu.

Ja heinäkuun koreana päivänä kylän kansa ahertaa tyytyväisenä nur-misella kotikentällään, haravoi ja haasioi ja taas kantaa reputtaa heiniä kotilatoihinsa . Mutta kun sattuu kylään saapumaan kuljeksiva kauppa-saksa, koko kentän naiskansa kohta heittää haravansa nurmikolle ja juoksee uteliaina katselemaan kauppamiehen koreita tavaroita. Kauppu-ri on hyväsuinen - merkillistä kyllä, sattuu olemaan savolaisia -, erämaan tyttäret kipaisevat vähille säästöilleen ja saavat kuka päähänsä kirkkaan huivin, kuka vyötäisillensä korean esiliinan.

Heinätakka latoon menossa.

Martin Jussan jälkipahnaa.

Stöckel kolmatta polvea.

Suuret eivät suinkaan liene tunturikyläläisen säästöt. Erämaa ei tuota liikoja rikkauksia, ei se jaksa kasvattaa jumalanviljaakaan. Kalaa, karjan-viljaa ja tunturien valkoista riekkoa se antaa. Entisaikoina se vielä ajoi villejä peuroja joskus sataisin laumoin pyytömiehen saataville, ohjaten niitä joskus hänen kavaliin hankaisiinsa. Mutta leivänaineksensa entinen kansa sai soutaa kaukaa alhaalta aina Köngäsestä, jopa, jos varat ja voimat riittivät, aina Torniosta asti, neljänkymmenen kovan ja koskisen penikulman päästä. Eipä raahtinutkaan entinen kattuvuomalainen kovin kuluttaa kallista leipää, tuli toimeen ilmankin. Jänkäniitylle mennessään hän vain työnsi kurppaansa kuivan kapakalan ja jyrsi sitä leipänä piimän kanssa, ja sitten jatkoksi rupesi huitelemaan heinää käyrävartisella vii-katteellaan.

Lapinkota Laimolahdesta.

Kauppasaksa on saapunut Kattu-vuomaan.


Lappalaiset täällä vain ovat lähimpinä naapureina. Tunturin takana, Lat-tilahdessa asustelee muuan pirtti- ja kotakunta kalastajalappeja, ja ke-säksi tulee Laimolahden laajalle kotakentälle koko joukko tuntureita kier-täviä porolappalaisia. Laimolahden turvekodilla on mukava käydä väär-teinä. Siellä saa väkevää kahvia ja keiturimaitoa ja hyvää kuivaa poron-lapaa senkuin suurpuukolla jaksaa irti jykertää. Saa siellä rikkaalta tun-turimieheltä järvikalalla kaupitella poronlihoja, saapa kelvollisella kala-puolikolla vaihettaa hyvänlaisen härkäporon.

Ja kun tunturilainen porokarjoineen jutaa talveksi eteläisiin outamaihin, jättää hän keiturinsa kattuvuomalaisen navettaan talviruokolle. Kattu-vuoma lypsää ja ruokkii keitureita ja saa siitä hyvästä vielä palkaksi po-ronpaisteja.

Mutta talvella asuu tunturien seurassa suuri, ylhäinen hiljaisuus. Rannat-tomassa erämaassa vallitsee vain lumi ja pakkanen. Toisinaan hirmuiset myrskyt ajelevat pitkin autioita lakeuksia, ja taas toisin vuoroin sähise-vät, liekehtivät taivaanvalkeat valaisevat kaameita öisiä hankia. Kuuluu silloin tunturista suuri susien ulvonta, koska erämaan nälkäiset kiertäjät käyvät pyytöretkillään . . .

Ja pitkin Tornionjärven etelärantaa kiitää kuin öinen kummitus mahtava sähköjuna jyristen kuin ukkonen, ja junan matkassa kulkee kilvaten yli mustien tunturien valtava pitkäisentuli.