Olli-Pekka. / Lapin Kansa.

Kaunis on Jäämeri.



Olemme koettaneet "syystöiksemme" kamuta myös Jäämeren rantoja. Sattui niin onnellisesti, että pääsimme t.k. 1 p:nä vartioalus "Turjassa" Pummankiin. Lukija muistanee vielä "Turjan" tarinan. Sen rakentamisen aikanahan joutui eräs tunnettuja sosialidemokraattejamme, Rieti Itko-nen, ojentamaan ministerinsalkkunsa takaisin ennen hallitustovereitaan. Oikeastaan ovat varsinaisena syntipukkina pitäneet "Turjan" kapteenia, vanhaa Jäämeren kyntäjää Frans Pyttystä, joka asiantuntijana sai minis-teri Itkosen myöntämään eduskuntaa kuulematta ne tarpeelliset lisäva-rat, joilla alus sitten saatiin nykyiseen kuntoonsa. Kokemus on jo monet kerrat osoittanut, että molemmat ovat olleet oikeassa: sekä ent.ministeri Itkonen että amiraali Pyttynen, kuten Petsamon leikkiverinen kansa kapteeni Pyttystä nimittää. Onhan hän Petsamon ainoan "sotalaivan" päällikkö.

No niin. Menimme "Turjassa" Pummankiin ja keikuimme melkoisesti keulahytissä, vaikka asiantuntijat sanoivat etteihän tämä ole ilma eikä mikään. Eipä saattanut olla, mutta huomasimme, että eräs seuralaisis-tamme tarjosi kotvan heiluttuaan aamiaisensa meren eläville. Niiltä main korjattiin sittemmin lihava pallas ja tuotiin Parkkinaan syötäväksi. Lie-neekö ollut sama, joka söi mainitsemani "Turjan" matkustajan jo puoleksi sulaneen aamiaisen.

Pummangissa kävimme äänestämässä, sillä olihan ensimmäinen vaali-päivä,ja meillä oli ote matkassamme. Kansa ei näyttänyt täällä päin yleensäkään olevan innostunutta koko vaaleihin. Meriväki näyttää niis-säkin asioissa olevan erittäin. Ajatelkaapa vain, että Pummangin vuono-kylässä olimme ensimmäinen äänestäjä, vaikka kello oli jo 1 päivällä ja äänestyspaikka kansakoulu on kylän keskellä.

Kolmatta tuntia Pummangissa viivyttyämme siirryimme "Juho Vesai-seen" ja jatkoimme matkaa Vaitolahteen. josta kotipuolessa poikasena kuulimme vanhoilta partasuilta, jotka täällä ennen vanhaan fiskareina kulkivat, monenlaisia juttuja. Muistamme elävästi, miten hartaasti silloin toivoimme näkevämme joskus tuon levottoman rannikon, joka vanhan kansan miehiä veti puoleensa vastustamattomalla voimalla vielä silloin-kin, kun nälkävuodet kotiseudulta olivat jo karkkoutuneet. Moni mielistyi siinä määrin näihin rantoihin, että jäi tänne. Sillä tavallahan suurin osa Ruijan, Petsamon ja Muurmanin rantoja on saanut asutuksensa.

Ja siinä se nyt sitten avautui eteemme illan hämärissä Vaitolahti. Kun oli selvitty Västanniemen hyrskyistä alkoi oikealla häämöittää eräälle nie-melle viskaantunut aluksen hylky. Se kuului aikanaan jollekin venäläi-selle matkustajalaivalle, joka kuljettaessaan norjalaisia Vuoreijan kau-punkia kohti, ajautui pimenevässä yössä sen niemen kärkeen, jolle sen rautainen runko sitten on jäänyt merkiksi merenkävijöille ja näkyväksi osoitukseksi siitä, että ihminen myrskyävällä merellä on kaikkein vähiten oma herransa. Eihän se ole mikään suuri alus tämä "Juho Vesainen" Petsamon ainoa matkustaja- ja rahtialus -, eipä suinkaan, mutta mikään vene se ei sentään ole. Ja kuitenkin se on kevyt kuin lastu myrskyn kyn-sissä. Aallolta toiselle sitä viskellään ja ne ovat aaltoja nämä!

Pienempi"Turja" yrittää niitä iskeä halki vahvalla keulallaan, sukeltaakin joskus, mutta kookkaampi "Juho Vesainen" nostaa tasaisemmin keulan-sa hyökyaallon harjalle. Kun siinä pauhaavan meren keskellä seisoske-lee keikkuvan aluksen kannella, niin moneen kertaan joutuu toteamaan mielessään, kuinka voimaton ihminen luonnonvoimien keskellä on.

Suoman Matkailijayhdistyksen postikortti 1920-44. Kuva: .Lapin maa-kuntamuseo

Rieti Itkonen.

Suomalaislapsia myymässä näkin-kuoria ja pyöreitä kiviä turisteille Vaitolahdessa v. 1936. Kuva: Eino Nikkilä. / Museovirasto.

Vaitolahti 19.4.1937. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Kuten sanottu lojuu Vaitolahden suulla oikealla kädellä mereltä tultaessa haaksirikkoutuneen laivan hylky. Vasen puoli lahtea kuuluu jo Venäjälle ja siellä makaa rannalla myöskin laivan lahoavat jäännökset. Näiden haaksirikkoutuneiden alusten välistä käy kulku Vaitolahteen. Raja-Tuovi-lan isäntä kertoi alusten tehneen haaverin maailmansodan aikana. Ihmi-set olivat pelastuneet yhtä norjalaista lukuun ottamatta. Hän oli ollut siinä Suomen puolella olevassa aluksessa ja kun laiva törmäsi maata vasten, oli joku tarakka iskenyt häntä selkään niin kovasti, että selkäranka katkesi. Venäjän puolella oleva alus haaksirikkoutui v. 1916. Sitä vartioi sen jälkeen vuoden verran venäläinen sotilas Krimiltä oli kotoisin ja häneltä kuulivat vaitolahtelaiset ensimmäiseksi Venäjän vallankumouksesta. Sotilas oli kasannut kamppeensa ja hupeni pois omille teilleen laivahylyn luota, koska oli tullut "svaboda".

Näitä jutteli meille Raja-Tuovilan isäntä, kun hänen ja emäntänsä ystä-vällisessä seurassa vietimme Petsamon kalanmyyntiosuuskunnan joh-tajan, maisteri Vähän kanssa t.k. 1p:n illan. Satoi räntää, mutta halusim-me kaikesta huolimatta yöpymäpaikastamme, Thorvald Rasmussenin talosta, pistäytyä rajalla asti. Eikähän se kaukana ollutkaan. Pienoinen puro noin neljä metriä Raja-Tuovilan asuinrakennuksesta kohisi tum-massa yössä. Sen kautta kulkee rajaviiva, Suomen ja Venäjän raja, raja idän ja lännen välillä.


Idän ja lännen välillä! Taitaa olla liian rohkeasti sanottu, sillä kyllä Petsa-mossa melkein joka askeleella vielä huomaa, ettei itä ole kaukana tääl-tä.

Istuimme parina iltana Petsamon osuuskaupan siistissä ja tilavassa kah-vilassa. Jos lukijalla sattuu joskus matka Petsamoon, niin on parasta poiketa tässä kahvilassa, jos haluaa kaikkein vaivattomimmin kurkistaa Klondyken kansan sisimpään.

Kesällä vilisee kahvilassa pääasiassa etelän turisteja, mutta muina ai-koina palvelee kahvila kotiseutunsa väestön tarpeita. Se on iltaisin täysi kuin Turusen pyssy. Astumme sisälle parhaan häsäkän aikana. Gramo-fooni laulaa parhaillaan:

"Himputa hamputa komian pojan
selässä on pussi;
reissun päälle lähtennä on
Jutikaisen Jussi".

Keskustelussa kajastaa Baabelin sekoitusta. Enimmäkseen sentään kuulee suloista suomea, mutta muutaman pöydän ääressä puhua poli-tetaan ryssää solkenaan.

Ei täällä surulla ruokita! Tuossa työntyy sisälle parvi miehiä, jotka ovat nauttineet muutakin kuin kansalaisluottamusta. Kahvilalle kunniaksi mai-nittakoon, että siinä vallitsee hyvä kuri ja järjestys. Se on saanut toime-liaan ja tarmokkaan emännöitsijän, joka näkyy tuntevan kaartinsa. Päät-tävästi ja reippaasti kuin "Rykmentin tytär" hän suoriutuu niistä kundeis-taan, jotka ovat poikenneet pois "yksinkertaisesta päiväjärjestyksestä". Heidät työnnetään armotta ulos, mutta eivät he silti kanna vihaa kahvilan tiukalle emännälle. Päinvastoin kunnioittavat häntä ja aivan "Äidiksi" ni-mittävät.

Viina ei näytä olevan tuntematonta Petsamossakaan. Ilmeisesti ei petsa-molaisenkaan suu ole tuohesta. Koko kesän on seudun kansaa pitänyt viinassa suuri tehdas, joka vasta äskettäin onnistuttiin löytämään ja hä-vittämään. Tuhannen litran panos oli parhaillaan valmistumassa viinaksi. Ei täällä napilla pelata!

Putkasta ei Petsamossa tällä haavaa ole pelkoa. Pahimmat mekastelijat on aikaisemmin sijoitettu kasarmirakennuksessa olevaan pahantekijäin kammioon, mutta nyt on kasarmia korjattu, joten jätkillä on Petsamossa rauhoitusaika.

Kirjoittelemme näitä rivejä norjalaisessa rahtialus "Sortlandissa", joka on tuonut tavaraa Petsamoon ja vie mennessään tyhjiä bensiinitynnyreitä. Laivaa on odotettu jo monta päivää, kunnes se vihdoin t.k. 5 päivän ilta-na ilmestyi Trifonan laiturinkupeelle. Jätimme hyvästit pappilan ystäväl-liselle ja vieraanvaraiselle väelle, vanhoille tutuille, joiden seurassa olemme jälleen monta hauskaa ja virkistävää hetkeä viettäneet, ja läk-simme laivaan.

Laiva on, kuten sanottu, norjalainen ja menee Osloon. Sen oli määrä lähteä Trifonasta jo viime yönä ja mekin pidimme kiirettä ehtiäksemme mukaan. Mutta niin kuitenkin kävi, että yö vaihtui päiväksi ennenkuin lähdöstä tolkku tuli.

Pakkanen hiipi yöllä hyttiin, jonka hyväntahtoinen laivaväki käytettäväk-semme luovutti. Ehkäpä se oli hyväkin, sillä nousu vuoteelta kävi reip-paammin ja työhalua ilmeni siinä määrin, että tuli tartutuksi kynään ja kirjoitetuksi nämä rivit lukijalle Jäämeren terveisiisi.

Siinä 9-10 nurkilla laiva lähti Petsamosta. Kotvan päästä saimme kutsun aamiaiselle ja sen nautittuamme päätämme nyt tämän pakinantapaisem-me mennäksemme kannelle ihailemaan auringossa kylpevää Jäämerta.

Meri on verrattain tyyni tällä kertaa. Tasaisesti laiva keinuu eteenpäin ja ylittää kohta Suomen aluevesienrajat. Jokunen voimakas maininki silloin tällöin ilmaisee, että jossakin kauempana raivoaa myrsky.

Levoton on Jäämeri aina. Se ei ole koskaan rauhallinen. Silloinkin kun rantamilla vaikuttaa tyyneltä, kertoo kaukaa ulapoilta saapuva maininki, että josakin raivoaa myrsky ja nostattaa laineita, korkeita kuin rakennuk-set.

Jonkunlaista esimakua siitä, minkälainen on myrsky valtamerellä, saa jo Västanniemellä Vaitolahteen mentäessä. Meri siinä on aina levoton ja aallot käyvät korkeina. Vaahtopäiset hyrskyt syöksyvät hurjina rantakal-lioita vasten ja nuolaistuaan kallion kylkeä, syöksyy suolainen vesi takai-sin.
Kaunis on Jäämeri! Kaunis silloin, kun se vihaisena pauhaa ja myllertää, kaunis silloin, kun se ikäänkuin lepäilee voimannäytteittensä perästä ja kylpee auringossa, tai keskellä kesäistä yötä, jolloin keskiyön aurinko valtavan komeana punertavalla valollaan värittää sen pintoja.

"Sortland", 6. 10. -30.